Pelastautumispuku ja muut lifesaverit

saaressa Arki saaressa, Jäätilanne, Luottokamat 0 Comments

Joskus pienenä ajoimme autolla pääsiäisenä jäätä pitkin mökille lähes ulkosaaristoon. Perhe oli jaettu kahteen autoon, varmaankin aikataulusyistä, mutta toimihan se samalla riskienhallintanakin… (Hohoo, mustaa huumoria!) Muistan kuinka äitiä jännitti, sillä jää ei tainnut olla aivan normaalin paksuista. Mökiltä mantereelle lähtiessä jäällä oli parikymmentä senttiä vettä ja voin sanoa, että silloin pelotti minuakin ihan älyttömästi. Vannoin etten kulje enää jäällä, ellei se ole superextratodella paksua. Sanoinkin Jaakolle, että tottakai muutetaan saareen, mutta ilmatyynyalus on sitten ostettava myös. Tai hydrokopteri. Ja niin me sovimme, että tehdään.

No tietäähän sen miten missä tahansa remonttihommissa käy. Kesän loppuun mennessä oli budjetti paukkunut yli niin mökin rempassa, laiturissa kuin veneessäkin. Tai ehkä täytyy tunnustaa, että kun teimme saaripaikasta tarjouksen alle vuorokauden sisällä siitä kun löysimme sen netistä, niin ei niitä budjetteja kyllä ihan oikeasti ehtinyt tehdä. Niinpä ilmatyynyaluksen sijaan piti ottaa muut keinot käyttöön!

WP_20140311_031

Meikän varusteet. Jääkengät tai miksi niitä sanotaankin, puuttuu.

Hassu juttu on se, että nyt ei ole pelottanut paljon mitään, tosin jääkin on kestänyt toistaiseksi hyvin. Kaikista oleellisin juttu turvallisen fiiliksen (false or not) luojana on pelastautumispuku. Aina välillä tulee kyselyä, että miten siellä jäällä uskaltaa liikkua, niin ajattelin postata niistä varusteista, joilla me uskalletaan.

Ostimme Ursuitin pelastautumispuvut alunperin purjehdukseen, mutta niille tulikin päivittäistä käyttöä. Mä tykkään näissä erityisesti siitä, että takki ja housut ovat erikseen, koska tota takkia voi käyttää myös muuten vaan pahalla kelillä, ei nimittäin mene vesi kaula-aukosta sisään (hihansuissa ja kaulassa on tiukat mansetit). Ja kuten näkyy, housuosa on tuollainen potkupuku, joten sieltäkään ei vesi pääse sisään. Pitkävartisten saappaiden kanssa puku on ollut aika ässä kun lahkeensuut saa kiristettyä melko tiukasti kiinni. Tätä ominaisuutta on tarvinnut nyt kun jäät ovat rannasta lähteneet ja vedessä on kahlattu polveen asti. Liikkuminen puvulla on helppoa, kädet liikkuu aika mukavasti. Mun puku on aavistuksen liian lyhyt, mikä haittaa kyykkimistä. Joten jos on ostamassa pelastautumispukua, niin kannattaa teetättää muutokset samalla kun puvun tilaa. Jaakolle muutettiin selkäosan ja hihojen pituutta. Niin ja se pääjuttu tässä on se, että jos tippuu mereen puku päällä, niin siellä pysyy hengissä, vaikkei heti pääsisikään ylös.

Sen sijaan kaikki meikki- ja hiustenlaittohommat voi ihan huoletta unohtaa. Ne kannattaa tehdä mantereen puolella. Auton parkkipaikasta onkin tullut luonnonvaloinen pikamakeup-room…

Toinen ehdoton jokaisen jäällä kulkijan juttu on naskalit (meidän kielellä naksalit). Niiden avulla pääsee avannosta ylös. Sitten meillä on muutama lisävaruste, koska Jaakko on vähän varustehullu. Esimerkiksi jääruuvit löytyy.

WP_20140311_054
Mun kelkassa on Tami Kiurun vanhat mäkihyppysukset!
 

Ja sitten meidän suosikkikulkuväline! Kelkka on ollut aivan ehdoton juttu! Tässä on alla mäkihyppysukset ja setti liikkuu eteenpäin jäällä todella liukkaasti. (Nuoskalumella ei voi sanoa samaa.) Vähän tavaraakin kulkee mukana. Kelkan varusteisiin kuuluu taskulampun pidike ja heittoliina. Eli jos jompi kumpi tippuu mereen, niin pelivälineet on lähellä. Jaa että miksi kelkalla on pelastusliivit? No aateltin, että jos tiputaan mereen, niin kelkka ei ehkä mene pohjaan… 🙂

Jätä terveiset saareen!