Mantereen puolella meillä on ollut Buster matalalla hiekkarannalla, koska se on ollut ainoa paikka, joka on ollut avovedellä. Se ei todellakaan ole paras paikka pitää venettä, koska rantaan asti ei pääse moottorilla. Vesi on laskenut jo pari kertaa päivän aikana niin, että olemme todella saaneet urheilla saadaksemme sen takaisin veteen. Eikä sitä saa myöskään kiinni mihinkään. Niinpä se on ollut kiinni pahaisen ruusupuskan ympärillä (kyllä!) ja kettinkilukosta saa vain unelmoida. Tänään hyppäsikin sydän kurkkuun, kun poliisista soitettiin ja kysyttiin onko Busteri varastettu. Näin jo mielessäni, kuinka Busteri kiisi pitkin moottoritietä rötösherran trailerissa kohti sulia vesiä… Sitten selvisi, että joku oli ilmoittanut poliisille tästä hämäräperäisestä rannalle jätetystä veneestä ja halusi varmistaa, ettei se ole varastettu. Juuh, ei ole varastettu, se on siellä ihan tarkoituksella.
Käyn kerran viikossa koiratreeneissä, jolloin pakkaan koirat saaresta mukaan ja yritän muistaa ottaa remmit mukaan niille. Pari viime viikkoa on täytynyt jättää väliin, koska niitä ei oikein ole voinut ottaa turvallisesti jäille ja toisekseen itsellekään ei ole kovin fiksua tulla pimeän aikaan epävarmoja jäitä pitkin kotiin. Mutta koska meillä on nyt ränni, niin voimme liikkua veneellä ja piskit pääsivät haistelemaan mantereen tuoksuja!
Saaren päässä vene on parkkeerattu jäärailoon. Jaakko tyhjentää potkurin tieltä isoimpia jäälauttoja. Piskit odottelevat lähtöä.
Saatiin nauttia uskomattoman kauniista auringonlaskusta menomatkalla!
Busterilla ei pääse rantaan asti, joten koirat odottelevat, että saapastelen hakemaan ne kantokyytiin.
Kotiin tullessa olikin jo melkoinen tuuli. Itätuuli vinkuu nurkissa ja on viilentänyt kämppämme lämpötilaa pari astetta. Saapa nähdä millaiseen jäämaisemaan heräämme huomenna, jos tuuli on irroitellut jäitä!