Saaressa asuminen vaatii vähän joustoa molempien aikatauluihin, etenkin nyt kun meillä on vesillä vain yksi vene. Jaakko teki tänään pitkään yhtä työjuttua ja viimein puhelin pirahti kympin jälkeen, että kohta saa tulla hakemaan. Toisen hakeminen ja vieminen on tullut aika itsestäänselvyydeksi, vuoronperään tarvitaan viimeiselle pätkälle venetaksia. Varsinainen yöajo, eli se että hakee rannasta juhlista palanneen, iloisen kumppaninsa, vaatii kovan soittoäänen puhelimeen ja vähän sinnikkyyttä, mutta toistaiseksi ei ole kumpikaan rantaan jäänyt. Sitä paitsi öinen meri on todella kaunis, etenkin kesällä.
Hyinen itätuuli oli tyyntynyt, kun starttasin Busterin tänään ja lähdin hakemaan Jaakkoa. Matkalla on pari poijua ja yhdet kalaverkot, jotka pitää tsekata valottelemalla taskulampulla. Poijujen punainen ja vihreä heijastin näkyvät jo kaukaa.
Ollappa kameran hämäränäkö! Ei tarvitsisi ihmetellä missä on taskulamppu. (Hukassa, aina!)
Vanha laituri
Tyyni meri kantaa hyvin ääntä. Lokkien kirkuna ja joutsenen lentoääni kuuluivat pitkän matkan takaa.