Kuusi kaatuu

saaressa Arki saaressa, Kevät, Puutarha 1 Comment

Aamu alkoi hirmuisella siivouksella. Siitä voi päätellä, että vieraita oli tulossa. Teimme oikein asenteella ja oikeasti siivosimme, emmekä vain tunkeneet tavaroita piiloon (mitä, eikö kaikki teekään niin?!) Asensimme jopa pyyhekoukut kylppäriin, mitä luksusta! Olimme ajatelleet myös käydä juoksulenkillä mantereella, mutta loppupeleissä Jaakko halusikin rakentaa terassia. Kuvittelin jo itseni aurinkoterassille juomaan aamukahvia (okei, en juo kahvia, mutta kuitenkin), joten terassi versus hikinen juoksulenkki oli aika helppo taistelu.

Tukka putkella juoksimme molemmat eri suunnille kauppoihin. Minulla oli vastuulla ruokapuoli. Vieraamme Aila on pirun hyvä tekemään ruokaa, joten pienet hikikarpalot nousee otsalle kun mietin mitä keksii tarjottavaksi. Nirso hän ei ole, mutta ei kehtaisi ihan mitään epäonnistunuttakaan tekelettä tarjota vastineeksi niille herkuille, joita olen hänen luonaan syönyt. Tällaisessa tilanteessa avuksi on noussut jo monta kertaa Saaristokauppa. Suunnistin siis sinne ja kerroin probleemini tiskille. Saaristokaupalla oli grillauslauantai, he tarjosivat normaalin lounaan ohella grillilounaan. Niinpä tällä kertaa ratkaisuksi löytyi valmiiksi marinoidut lihat, jotka eivät olleet ehtineet vielä grilliin sekä vinkit esimerkiksi sienien grillaukseen vuohenjuuston kanssa. Ihana paikka!

Muutama muu ostosrasti vielä ja sitten meillä olikin treffit Ailan kanssa satamassa. Ehdimme tuskin saada veneen kiinni laituriin ja kamat sisälle kun Aila jo kysyy missä meidän kunnolliset oksasakset on. Yritin kertoa, ettei täällä tarvitse hulluna tehdä hommia, voi vain ollakin, mutta Aila oli jo viuhahtanut kurtturuusujen kimppuun. Me roudasimme sillä aikaa Jaakon kanssa terassikamat saareen.

WP_20140412_016

Duunien vaihto. Jaakon vanha käsivamma kipeytyi niin, että mitään raskasta ei pystynyt tekemään. Niinpä Jaakko tervasi minulle viljelylaatikkoa, jotta se kestäisi paremmin kosteutta. Hautatervaa. Toivottavasti se ei ennakoi viimeistä lepopaikkaa kasviparoilleni!

WP_20140412_007

Minusta tuntuu että en ehkä voittanut tässä tehtävien vaihdossa. Pääsin nimittäin kaivamaan pikkuterden perustuksille kuoppia. Hiki virtasi ja sympatiseerasin entisaikoja, jolloin ojat kaivettiin ilman työkoneita…

WP_20140412_012

“Ette taida tietää mitä juuri teitte!”, naurahtaa Aila iloisesti kun annamme hänelle teipin käteen ja luvan merkitä mitä puita pitäisi kaataa. Pikapikaa teippejä on yhden sun toisenkin puun rungossa, mutta hyvät perustelut löytyy kaikkiin. Niitähän voi sitten kaataa tai olla kaatamatta.

WP_20140412_018

Ensimmäisenä lähtötuomion saa kuusi, joka on katkennut latvastaan. Se on tavallaan kaunis ja tuuhea,mutta kun kuusi napsahtaa poikki, huomaamme heti kuinka paljon valoisampaa pihalla on. Puiden kaato on taiteilua valon ja tuulensuojan kanssa.

Comments 1

  1. Hei, kuulostaa niin tutulta…vielä en ole onneksi joutunut tarttumaan moottorisahaan…enkä usko että halutessani saisinkaan…sillä olisin kaatamassa tontilta varmaan joka toisen puun…Meidän viime kesästä iso osa meni risujen kimpussa…se on hyvää hyötyliikuntaa. Samalla siis mieli ja keho virkistyy. Kevät on luonnossa ihan parasta aikaa…kun huomaa mitä kaikkea sieltä alkaa kasvamaan. Peukkuja uusille ja tuleville istutuksille. Minä vielä haaveilen saareen pääsystä. Mutta viimeistään kuun loppupuolella. Laitoin lisää kuvia Pukinsaaresta ja viime kesän projekteista.

Jätä terveiset saareen!