Törmäsimme iltakävelyllä pikkusaaressa hanheen, joka ei ollenkaan ymmärtänyt häipyä. Lokit oli jo ajettu tiehensä, mutta hanhi uiskenteli muutamien metrien päässä härnäämässä meitä.
Pikkukoira tuijottaa tiukasti hanhea, joka ui edes takaisin meidän edessä (puhkipalaneessa, valkoisessa meressä. Kyllä, osaan valottaa kuvia tosi hienosti.)
”Kuules herra Hanhi!”
”Kohta minä tulen sinne ja nappaan sinut!”, uhosi pikkukoira…
…kunnes tylsä omistaja komensi pikkukoiran pois jahtiretkeltä.
Pettynyt koira tuli kuuliaisesti pois vedestä.
Myöhemmin selvisi, että hanhella oli puoliso muualla ja se ilmeisesti harhautti meitä hengailemaan eri paikassa. Nykyiset piskini ovat onneksi sellaisia, että ne tottelevat, eivätkä lähde uimaan lintujen perään (okei, vaatii välillä vähän kovempaa äänijänteiden käyttöä). Ensimmäistä koiraani on haettu sorsien perästä soutuveneellä ja vieheen koukkuja on irrotettu pihdeillä poskestä. Se ymmärsi kalastuksen ja kalojen päälle vähän turhankin hyvin…
Kuu möllötti taivaalla ja…
…aurinko laski, ennen kuin pääsin hakemaan Jaakon rannasta kotiin.
Kotimatkalla joutsen ohitti meidät muutaman metrin päästä. Se vähät välitti moottoriveneestä, vaan lipui ohitsemme edes kaartamatta omaa reittiään. Veneet väistäköön, se taisi tuumia. (Kuva on suttua, lintu ei enää ollut parin metrin päässä kun sain kameran esiin.)