Pari vuotta sitten, ekaa kertaa moottoriveneen ratissa

saaressa Veneet 1 Comment

Kaksi kesää sitten uskaltauduin ekaa kertaa yksin moottoriveneen rattiin. Olimme harjoitelleet pari kertaa Jaakon kanssa reittiä mökille ja yhtenä viikonloppuna päätin kutsua kaverini Jennin käymään meidän mökillä Turun saaristossa. Säätiedotus lupaili niin hyvää keliä, että uskalsin lähteä ilman Jaakkoa isän mahonkipaatilla matkaan. Hieman meripelkoiselle Jennille en tietenkään kertonut, etten ole koskaan aikaisemmin ajanut tuota vähän yli puolen tunnin matkaa yksin. Olisi vielä perunut reissun!

Pakkasimme veneen satamassa ja sitten oli lähdön aika. Vastapäisellä laiturilla joku ukko pysäytti kävelynsä ja jäi tuijottamaan lähtöä. Jännityksellä peruuttelin veneen ulos vähän ahtaasta paikasta ja onnistuin saamaan sen ulos kolhimatta meidän tai muiden veneitä.

Pääsimme satamasta ulos ja helpottuneena laitoin veneeseen vähän kaasua. Tähyilin seuraavia merimerkkejä kun kuulin jonkun huudon. Ihan kuin joku olisi huutanut meille? Toinen huuto. Otan veneestä vauhdit pois ja käännyn katsomaan. Merivartiostohan se siellä!

Eipä auttanut kuin ajaa heidän kumipaattinsa luo laiturille ja tietenkin epäonnistuin kylkikiinnityksessä ekalla yrittämällä. Jännitti nimittäin ihan pikkuisen!

No olin tietenkin ajanut ylinopeutta, en ollut huomannut sitä 10km/h-kylttiä, kun olin niin helpottunut lähdön onnistumisesta. Ja tietty veneen rekisteriote oli isällä, mistä tuli nuhteita. Onneksi kaikki muu oli sentään kunnossa ja lisäksi minulla oli aurinkoisesti hymyilevä Jenni takapenkillä, joka sanaili mukavia merivartioston poikien kanssa. Pääsimme jatkamaan matkaa ilman seuraamuksia.

Kun saimme veneen taas liikenteeseen, kiukuttelin Jennille, että “Perhanan Jaakko, se ei ole ikinä ajanut tästä niin hiljaa kun kuuluu!”. Takaa kuului kun kolmen merivartijan joukko räjähti nauramaan manailun kuultuaan.

(Niin huom, tietenkin oli Jaakon vika, että minä ajoin liian lujaa! Taisi siinä hetkessä olla jopa isänkin vika, koska ihan varmasti lapsena ajettiin tuossa lujempaa kuin madellen. Vai ajettiinko? Itsehän en voinut katsoa niitä metri kertaa metri-kokoisia kylttejä, vaan toistin vain kaiken kuin apina. Hyvä opetus…)

Comments 1

  1. Voin niiiin kuvitella ne fiilikset, joita tuossa tilanteessa on ollut…Mutta hyvin te selvisitte…hymyllä pärjää pitkälle 🙂 Olen muutaman kerran miettinytkin, että jos minun pitäisi poiketa tutulta (Taalintehdas-Bockholm) reitiltä, esimerkiksi merivartioston paatin kylkeen…niin vois tosiaan alkaa hikikarpalot nousta otsalle.

Jätä terveiset saareen!