Aktiivipäivä saaristossa

saaressa Arki saaressa, Leijalautailu, Urheilu 0 Comments

Meillä on ollut tänä kesänä todella harvoin vapaa- tai lomapäiviä, joita olisimme viettäneet yhdessä täällä saaressa. Tänä sunnuntaina oli kuitenkin sellainen päivä. Teimme herkkuaamiaisen ja siirryimme rantaan aurinkoterassille.

SavedPicture-2014810233013.jpg

Taustalla väijyy harmaaparta, joka lipoo jo huuliaan odottaessaan herkkupaloja aamiaiselta…

Vaihtoehtoisia hommia päivälle oli pihan laitto ja remontointi. Onneksi huomasin, että tuulee aika mukavasti, enemmän kuin mitä säätiedotukset lupasivat. Jaakko on innostunut leijalautailusta uudestaan viiden vuoden tauon jälkeen, tosin silloin vuosia sittenkin harrastuksen aloitus jäi vähän puolitiehen. Nyt oli yksi treenikerta takana. Ehdotin, että lähtisimme koittamaan jos leija lentäisi taas. Tuuli oli aika rajamailla, mutta toisaalta retki merelle ei koskaan tunnu huonolta idealta.

Lähdimme kohti ulkoluotoja, olimme löytäneet sieltä hyvän paikan lennättää leijaa. Matkalla meillä oli pysähdys Skata Mariniin tankille. Tämä on pysähdys, joka aina vie tukun rahaa, mutta toisaalta tuo jäätelöä. Eli tavallaan siinä jää aina kuitenkin plussan puolelle.

SavedPicture-2014810233048.jpg

Emme olleet ainoita merellä, moni muu oli myös nauttimassa elokuun kauniista ilmasta. Ohitimme myös yli satapäisen optarilauman, jotka kisasivat SM-tittelistä. Emme ehtineet käydä kuvaamassa vaikuttavan näköistä joukkoa, sillä tuuli laski koko ajan.

SavedPicture-201481023313.jpg

Paatti rantaan kiinni ja menoksi!

Olin ensimmäistä kertaa luodon rannalla. Kallioista ja kivistä huomasi heti, että ollaan kauempana merellä. Ne olivat aaltojen voimien pyöristämiä, jopa kalliossa oli upeita pehmeitä muotoja.

SavedPicture-2014810233112.jpg

Luoto on lintuluoto, sinne on saanut nousta maihin vasta parin viikon ajan.

Jaakko selvitteli leijan narut ja käänsimme härvelin naruineen maassa sivutuuleen. Minun hommana oli nostaa leija ilmaan. Nostin leijan pystysuoraan, odottelin pientä puuskaa ja heitin leijan vauhtiin. Se otti hieman tuulta alleen ja lensi… kalliota raahustaen suoraan mereen. Juoksin äkkiä perässä ja sain sen kiinni allen polven syvyisessä vedessä. Sieltä uusi yritys ja leija lensi taivaalle kuin unelma!

SavedPicture-2014810233119.jpg

Siinä se lentää!

Jaakko jäi rannalle lennättämään leijaa ja odottamaan, että saisin veneen ulos merelle. Ajoin siis huoltovenettä, jota tarvitaan, jos jotakin sattuu tai Jaakko pitäisi poimia muuten vain kyytiin. Kohta huomasin, että minulla taitaa olla kuntokuurin paikka. En päässyt veneen keulasta sisään! Ei vain riittänyt pomppu ja voima käsissä. Raivostuttavaa, jouduin uittamaan vaatteet ja menemään veneen perästä, jossa on astinlaudat. Ankkuria nostaessa katsoin, että Jaakko olikin jo merellä. Se penteleen leijakin oli meressä. Tuuli oli selvästi laantunut. Ajoin Jaakon luokse  ja päätimme koittaa nostaa leijan veneestä, koska merestä se on kevyellä tuulella vaikeaa.

Seurasi useita koomisia yrityksiä saada leija ylös, mutta onnistuimmekin kaksi kertaa! Molemmilla kerroilla Jaakon leijakamojen hätälaukausin laukesi itsekseen, sama juttu kävi myös viime reissulla. Eli kamat tarkistukseen.

SavedPicture-2014810233147.jpg

Tässä hätälaukaistu leija, joka kiusallaan pysyi ilmassa vaikka kuinka pitkään uskomattomassa Batman-muodossa…

Puolisen tuntia värkkäilimme ja sitten totesimme, että missään ei näy enää ainoatakaan vaahtopäätä ja tuuli on kertakaikkiaan loppunut. Kipparina ilmoitin, että tämä oli tässä. Pakkasimme leijan kasaan, siirryimme ajalehtimaan veneellä ja uimaan sen perästä. Huom. kaikille minut paremmin tunteville. Myös minä uin! Kotimatkalla kävimme Vasikkasaaren kahvilassa, josta kerron myöhemmin lisää.

Olin vakaasti päättänyt, että minun urheiluannokseni ei ollut päivän osalta vielä täynnä. Liekö veneeseen kiipeilyepisodilla ollut jotain tekemistä asian kanssa. Houkuttelin Jaakon vielä pyöräilemään.

SavedPicture-2014810233131.jpg

Viimeisimmästä pyörälenkistä on aikaa… todella paljon! Onnistuin jopa kaatumaan ylämäessä, kun ketjut lähti paikaltaan ja klossi ei irronnut polkimestä. Hälmö tunne, kun lähtee kaatumaan ja jalka ei vain lähde irti. Onneksi oli pehmeä penkka.

SavedPicture-2014810233137.jpg

Iltagrillaus maistui 30 kilsan lenkin jälkeen. Grillimestarilla oli tapittavia ystäviä seuranaan koko ajan!

Ihana päivä, onneksi ei rempattu!

Jätä terveiset saareen!