Heräsimme aamulla todella kauniiseen auringonpaisteeseen. Ensin seitsemän jälkeen kävin ihailemassa oranssia auringon nousua. Mutta en kyllä oikeasti herännyt silloin, lähinnä raahustin ikkunan eteen ja äkkiä takaisin nukkumaan. Kun vihdoin nousimme sängystä, oli jo erittäin valoisa aamu. Jaakko oli pesemässä hampaita ja huudahti hammastahnat suussa, että meidän pikkulahdessa on jäätä! Niinhän siinä kävi, että piti rynnistää pihalle ottamaan kuvia.
Luulin että jäätä on vähän rannassa, mutta tosiaan, koko pikkulahti oli jäässä veneen perälle asti!
Pappa-koiraa ei paljon haitannut, vaikka lempilelu kastelukannussa olikin jäätä.
Aurinko kimmeltää jään pinnalla.
Ihme kyllä jää ei ole vieläkään sulanut auringon paisteessa. Kestäisiköhän se iltaan asti?
En tiedä muistaako kukaan meidän myrkkymaalausta? Niin tai siis sehän jäi tekemättä, joten siinä ei ole paljon muistamista. Jaakko lähti ajamaan jään keskelle levää irrottamaan. Hyvin lähti keulasta.
Valokuvakilpailu
Jossain vaiheessa Jaakko kertoi, että meillä on menossa valokuvakilpailu ja että hän aikoo voittaa sen. Jaakko kyllä panosti hommaan hienosti ja kiipeili uusiin kuvakulmiin. Molemmat valitsivat aamun parhaan kuvan, jotka olivat teemaltaan yllättävän samanlaisia. Bonuksena vielä Jaakko ja joutsen, että tulisi vähän erilainenkin kuva kisaan mukaan.
Kuva 1. Laiturille oli jäätynyt hilettä.
Kuva 2. Ensijää ja TG
Kuva 3. Jaakko ja joutsen
Aamupala rannalla ja vinkki vitonen lehtikaalin säilöntään
Vaikka oli todistettavasti jäätävän kylmä, oli auringon puolella tonttia ihanan lämmin. Leivoin nopeasti aamupalaksi pari teeleipää ja Jaakko pyöräytti smoothiet, Jaakosta on tullut meidän perheen smoothiemaisteri, ihania makuja! Päätimme mennä rantaan syömään. Keskustelimme valokuvakisan voittajasta, mutta emme päässeet yksimielisyyteen. Saattaa olla, että emme olleet ihan objektiivisia asian suhteen?
Toista koiraa ei näkynyt, se oli kaislojen seassa tutkimusretkellä. Toinen ei taas suostunut lähtemään puolta metriä kauemmas lämpimästä leivästä.
Käytämme aika paljon salaattia ja lehtikaalia smoothieissa ja olen miettinyt miten syksyn sadon saisi helposti käyttöön myös talvella. Lehtikaali on ollut tosi kiitollinen kasvatettava, se kestää pitkälle syksyyn ja kovin montaa vihulaista ei ole lehdistä löytynyt. Nyt päätin kerätä loputkin lehtikaalit talteen talven tieltä.
Kyllä niin on mairea hymy puutarhurilla… Haha!
Smoothiehommiin täydellinen säilöntävinkki on pakastaminen, jolloin lehtikaali on helposti saatavilla ja se korvaa jääpalojen laittamisen smoothieen. Suosittelen käymään lehdet hyvin läpi, nimimerkillä koivulehtiä ja havunneulasia lehtikaalisalaatissa. Lehtikaalin sykerölehtiin tarttuu kaikenlaista ja on siellä pari kertaa ollut joku öttiäinenkin kotelossaan. Yleensä en käytä niitä paksuimpia lehtiruotia salaatissa, smoothiessa sekin menee. Nakkaan ison kasan lehtikaalin lehtiä blenderiin ja hieman vettä mukaan. Joo, eivät blendaannu helposti. Kärsivällisyyttä ja massan kääntelyä puuhaarukalla tarvitaan!
Kun lehtikaalit ovat hyvin blendaantuneita, kaadan leivosvuokiin sopivan määrän ja lyön vuoat pakkaseen. Tiedoksi sitten, että kaksi paperista leivosvuokaa päällekkäin eivät pidä massaa paikallaan, vaan se valuu pitkin pakastinta. Testattu on. Joten laitan leivosvuoan silikoni-muffinssivuoan sisään jäätymään, minkä jälkeen ne voi ne voi laittaa vaikka pussiin odottamaan käyttöä. Minulla on noita silikonivuokia vain kuusi, joten siksi en laita suoraan niihin, vaan käytän niitä lähinnä jäädytysmuotteina. Lehtikaalimassa jäätyy hankalasti kiinni leivosvuokaan, mutta lähtee helposti irti, kun sitä valuttaa sekunnin kaksi hanan alla.
Kas näin ja sitten lehtikaalit pakkaseen.
Jäättymisen jälkeen homma näyttää tältä, eli valmiilta blenderiin!