Viimeisiä vilkaisuja kodista.
Lentokentällä
Tiedättehän kuinka tärkeää parisuhteessa on kommunikaatio. Lentokentällä se meni jotenkin tähän tyyliin:
Jaakko: Joo ja sullahan on se veneen avain?
Annika: No mitä hittoa ei todellakaan ole! Sehän on sun avainrenkaassa!
No eipä ollut ei. Lopputulos oli se, että aikaisemman keskustelun perusteella minä luulin, että avain on Jaakon avainrenkaassa. Ja Jaakko oletti, että minä olen hoitanut avaimen. Joten siellä istuimme kentällä ilman veneen avainta ja koneen lähtöön oli aikaa tunti. Avain on saaressa eteisen kaapissa avainlaatikossa. Reissuhan alkoi kerrassaan hienosti!
Lontoossa
aamulla, kolmen tunnin yöunien jälkeen avainmoka tuntui todella raivostatuttavalta. Hymyt hyytyi ja purjehtijat näyttivät suorastaan kiukkuisilta. Olin pitänyt erityishuolta, että meille tulee mukaan sataman avainkortti, jonka olimme saaneet elokuussa Las Palmasista. Pääsemme siis laiturille, eli melkein perille.
Harmistus alkoi haihtua Lontoossa, kun olimme saaneet nukuttua lennolla ja kasvishampurilaiset syötyä. Mukavaa vaihtelua viime päivien ruokiin, jotka minulla on koostunut lähinnä erilaisista suklaista. (Merci Saaga ja Tiina, ranskan kielen opiskelua siivittäneet Truffes Frances on syöty!) Meillä oli onneksi aika pitkä vaihto Lontoossa, nyt on säntäilty nimittäin niin paljon, ettei olisi yhtään huvittanut juosta vielä lentojen perässä. Ehdin myös ostamaan purjehdusvarusteita. Nimittäin uudet bikinit! Tähän mairea hymy ja lisäys, että Las Palmasissa on lentokapteenin mukaan 25 astetta lämmintä!
Täältä tullaan Las Palmas!
Oo, Las Palmas
Uskomatonta kyllä, kaikki meidän tavarat saapuivat kauniissa järjestyksessä liukuhihnalta perille. Sitä kamaa nimittäin oli ja Lontoon kenttä taitaa olla suorastaan kuulu tavaroiden hukkaamisesta.
Jaakko ja lätkäkassit
Taksimatkalla selvisi myös avainongelma. Pääsimme veneeseen nätisti avaimella ilman että tarvitsi lähteä etsimään vanttipihtejä naapuriveneistä. Tästä itselle muistutus, että asioilla on tapana järjestyä, joten aina ei kannata stressata.
Aurinko laski pian sen jälkeen, kun pääsimme satamaan.
Yllätys odotti salongin pöydällä! <3
Olimme tuskin saaneet tavarat veneeseen, kun naapuriveneemme kävi jo esittäytymässä. Michael ja David olivat amerikkalaisia, jotka ovat siirtämässä Michaelin venettä Atlantin yli kohti kotia. Heille tulee vielä kolmas miehistön jäsen ensi viikolla. He pyörittelivät päätään, kun kuulivat, että meitä on seitsemän. ”That’s insane!” David oli huolissaan, että ehdimmekö ollenkaan illan juhliin. Hän käytännössä potkaisi minut veneestämme ulos ja komensi juoksemaan ARC-toimistolle ennen kuin se meni kiinni. Ja hyvä niin! Olimme ajatelleet käydä syömässä, mutta selvisi, että illan juhlissa on ilmaiset tapakset ja juomat. Ja niitä tapaksia riitti sen verran, että enempää ei tarvinnut syödä.
Iloinen seilori
Juhlissa tapasimme tuttuja viime kevään purjehdukselta. Silloin olimme isän ja siskon mukana purjehtimassa venettä ARC Europessa (Portsmaouthista/Nanny Kaysta Lagosiin Bermudan ja Azoreiden kautta) Azoreilta Lagosiin. Satamissa ja Lagosin loppujuhlissa tutustuimme muutamaan venekuntaan, jotka ovat myös tänä vuonna mukana. Pisimpään rupattelimme Toscan kipparin kanssa. Tosca on aivan järjettömän kokoinen katamaraani, jonka hän ja yksi miehistön jäsen siirtävät Karibialle omistajaa varten.
ARC:ssa onkin suomalaisittain aika mielenkiintoinen asetelma, sillä kilpasarjassa ARC:n nopeusennätystä lähtee rikkomaan Leopard III Samuli Leistin johdolla. Katamaraani Tosca tulee olemaan aikamoinen vastus, sillä he taitavat myös hakea nopeusennätystä. Suomalaisväriä kisoihin tuo myös entinen Volvo Ocean Race –vene, Monsterproject, jossa puolet miehistöstä on Suomesta.
Kuva ei aivan tee oikeutta Leopardin koolle. Muiden isojen veneiden mastot ylettyvät Leopardin ylimmän spriidarin kohdalle. Leopardin pituus on 100 jalkaa.
Tyhmältä ei näytä myöskään VOR-vene, jonka pituus on 70 jalkaa. Tosca näkyy VOR-veneen takana.
Voitte siis kuvitella, kuinka hidasta oli eteneminen veneeltä ravintolaan, kun laiturilla oli toinen toistaan upeampia veneitä. Jokaisen kohdalle piti pysähtyä ja ottaa kuvia. Pummimme tietenkin heti vierailun Toscaan ja Leopardiin pääsemme kurkkaamaan ehkä keskiviikkona. Aikamoisen kivaa tämä satamaelämä!
Mutta jotta totuus ei pääsisi unohtumaan, on tänään vuorossa veneen siivous ja kamojen purku, ruokakaappien läpikäynti, lääkevaraston tsekkaus sekä pitkä lista pikkuhommia. Sitten päästään alkuviikosta seminaarien ja erilaisten laitteiden asennusten kimppuun. Kiireinen viikko tulossa!
Jaa kavereille