Olemme juosseet pää kolmantena jalkana hoitaen veneen asioita kuntoon ja homma alkaa olla hallussa. Olemme onneksi ehtineet myös rentoutua pariin otteeseen. Mutta jotain hommien teosta kertonee se, että emme ole KERTAAKAAN puolentoista viikon aikana ehtineet ilmaisille sundownereille, joissa yhteistyökumppanit tarjoavat ARCin jäsenille muutaman juoman auringonlaskun kunniaksi.
Keskiviikon naamiaiset
ARCissa on perinteisesti järjestetty naamiaiset lähtöviikolla. Pienen patistelun jälkeen sain miehistön naamiaiskauppaan. Teemana oli Tuhannen ja yhden yön sadut, joten arabimeininkiä etsittiin. Muutama puku löytyi, mutta miehistön uusimmat jäsenet päättivät mennä syömään, ottaa neuvoa-antavat ja hakivat puvut vähän myöhemmin.
Ennen naamiaisia meillä oli toisenlaiset juhlat, sillä Leistin Samuli oli järjestänyt Leopard3:lle tutustumiskäynnin. Veneellä tarjoiltiin vähän viiniä ja tapaksia ja me veimme tervehdyksenä kuohuvaa veneelle. Olihan se paatti nyt aikamoisen upea! Sisätilat olivat isot, mutta isoin tila oli varattu lähinnä purjeiden käsittelylle. Purjeet painaa jotain tsiljoona-miljoonan. Miehistöpunkatkin olivat aivan viihtyisän näköiset kopit. Kaunis ja vauhdikkaan näköinen vene, jonka kapteenin arvovalta ei jäänyt epäselväksi. Kun vierailun aika oli ohi, kapu ilmoitti ykskantaan: ”Everybody to the deck!” ja puolessa minuutissa vene tyhjeni. Unohdin täysin ottaa kuvia Leopardin sisältä, mikä moka!
Leopardin jälkeen kävelimme toiseen suomalais-projektiin, entiseen VOR-veneeseen. Ero oli kuin yöllä ja päivällä! Leopardissa pystyi liikkumaan suht mukavasti, mutta Monsterprojectissa piti todellakin kumartaa ja pujotella eteenpäin sisätiloissa. Tilat ovat täysin viimeistelemättömät ja pakko sanoa, että kosteus teki veneestä lähinnä lätkäjoukkueen pukuhuoneen hajuisen. Veneessä on myrskypunkat ja kenelläkään ei ole omaa sänkyä, vaan vuoron jälkeen painutaan ensimmäiseen vapaaseen punkkaan. Keittiö oli myös hyvin askeettinen ja puoli metriä liedestä oli wc. Vessan erotti keittiöstä verho. Hmm.. nice! Aloin ymmärtämään miksi Monsterin miehistö ei nuku veneessä, vaan hotellissa. Jengi on romminsa ansainnut, kun pääsevät St Luciaan!
Ehdimme juuri pujahtaa naamiaisvaatteisiin ja lähdimme kohti illan juhlapaikkaa. Jengi oli vähintään edustavaa! Meillä oli sheikki, Guantanamon arabivangit, haareminainen ja Caesar. Hetkinen. Caesar ja Arabia? No menköön!
Matkalla juhlapaikalle.
Sheikki tekee limbo-ennätyksen!
Ja mitkäs juhlat ne sellaiset on, joissa ei ole leuanvetokisaa illan päätteeksi? Voittaja jäi epäselväksi, koska sheikin leuanvetojen oikeaoppisuus kyseenalaistettiin.
Ruokashow alkaa
Olimme istuneet Axelin kanssa tarkkaavaisena ruokaseminaarissa ja torstaina oli aika toteuttaa pitkää listaa käytännössä. Kävimme Hiperdinossa ostamassa kuivatavarat. Siihen saimme menemään kaksi isoa ostoskärryä. Nauroimme viereisen kassan saksalaisilla, joilla kärryjä oli seitsemän! Perjantaina emme enää nauraneet, kun kävimme hakemassa tuoretavarat (3 kärryä HIperdinosta ja 2 El Corte Inglesistä), lisäksi tilasimme lihat jäädytettynä lihakaupasta (12 kiloa) ja juomat suoraan veneelle. Eikä tässä toki vielä kaikki. Lauantaina haettiin loput ruoat ja ylitimme taatusti yhteismäärässä sakslaisten vaivaiset 7 kärryä.
Nuudeleita ja pähkinöitä menossa kassalle.
Perjantain ruokaostokset täyttivät yhden rullakon, joka tuotiin veneelle parin tunnin päästä ostamisesta.
Ruoan suunnittelu ja ostaminen on jo sinänsä ihan homma, mutta pakkaaminen vasta onkin. Torakoiden vuoksi mitään pahveja ei voi tuoda veneeseen ja kaikki hedelmät täytyy pestä. Säilykkeiden ympäriltä revittiin pahvit pois ja kasteltiin etikkaveteen. Samoin hedelmät saivat etikkakäsittelyn. Torakat tykkäävät asustella tölkkien alla pahveissa ja hedelmien koloissa. Päätimme suosiolla tehdä tämän homman huolellisesti.
Toinen ruokahuollon tärkeä osa on ruoan suojaaminen ötököiltä. Ötökät eivät tule ilmasta ja iske veneeseen, vaan ne tulevat ruokapakettien sisältä. Edellisellä reissulla Madeiralta Portugaliin, löysimme riisistä ötököitä kaksi päivää ostamisen jälkeen. Niinpä ostimme suuria määriä minigrip-pusseja, joihin pussitimme ruoat. Niin pidetään ötökät vain yhdessä kaurapussissa, eivätkä ne pääse leviämään koko ruokavarastoon.
Mikko tölkkien pesussa. Laiturilla on osa ruoasta.
Suomen lippu
Meidän Suomen lippu oli aika pieni ja unohdimme tuoda niitä mukana. Liput siis kuluvat helposti reissussa, joten niitä on hyvä olla varastossa. Liput tilattiin Suomesta saatesanoilla: ”Jos et ole varma koosta, ota isompi.” No on se lippu ainakin tarpeeksi iso! Se viistää muutaman sentin päästä merta ja liehuu upeasti veneen perässä.
Tämän lipun kanssa kehtaa lähteä matkaan!
Lauantain valmisteluita
Veneen pohja piti tarkistaa ja putsata. Varasimme sukeltajan sataman sukelluskaupasta ja sukeltajat tulivatkin lauantaina paikalle. Vähän jännitimme ehtiikö sukeltaja paikalle, koska he kertoivat varausta tehdessä, että eivät välttämättä ehdi sukeltaa kaikkia veneitä.
Sukeltajat hommissa.
Lauantaina pidettiin myös skippers meeting, jossa käytiin läpi lähtötilanne, maaliintulo ja viimeisimmät säätiedot. Startista kertoi ARCin pääjehu Andrew Bishop ja säätiedot Chris Tibbs, joka oli pitänyt muitakin luentoja. Sään osalta meillä on odotettavissa lähtöön turhankin kovaa tuulta, eli 13 m/s ja puuskissa 16 m/s. Täällä on ollut jo muutaman päivän ajan todella vaihtelevaa säätä niin, että sade pyyhkäisee kovan tuulen kanssa saaren yli. Chris kävi vielä läpi, mitä acceleration zonessa todennäköisesti tapahtuu. Kiihdytyskaistaksi kutsuttu alue muodostuu saaren lounaisosiin, kun tuuli tulee idän puolelta. Tuuli muodostaa ikään kuin tuulitunnelin, jossa tuulen nopeus nousee äkisti huomattavasti korkeammaksi. Nyt tuulet tulevat lähinnä luoteesta-pohjoisesta, joten kiihdytyskaista on tässä sataman paikkeilla. Ja sen huomaa… Väillä tuulee niin, että tukka meinaa lähteä päästä, mutta ei se lähde, koska sade liimaa hiukset päähän.
Chriss Tibbs luennoi, kipparit kuuntelee.
Veneellä on tehty koko ajan hommia eteenpäin. Konffattu satelliittipuhelinta ja sähköpostia, varmistettu että säädata liikkuu. On huollettu kaikenlaista kamaa ja piilotettu ruokaa erilaisiin paikkoihin. Mastoon tehtiin vielä viimeinen tarkastus ja teipattiin esimerkiksi sakkelien sokat. Olemme vastuuttaneet veneellä asioita niin, että jokaisella on omat vastuunsa. Se ei tarkoita, että joutuu tekemään kaiken itse, mutta vastaa siitä, että homma toimii varmistamalla, että kaikki tietää miten toimitaan ja että jokainen tekee osansa. Vastuista on lista veneen sisäseinällä. Näitä hommia ja muiden perehdyttämistä on tehty perjantain ja lauantain aikana.
Yhä ylös yrittää – Rimpiläinen kiipeää… Ville on toinen rikivastaavista.
Toinen Ville avasi kaikki pelastusliivit ja piti meille myöskin rakettien ja soihtujen käytöstä luennon. Suurimmalle osalle tämä oli tuttua puuhaa, mutta onhan se tärkeää varmistaa, ettei joku vahingossa laukaise rakettia pelastuslautan lattian läpi.
Ville tarkistaa liivejä ja Axel odottaa tuomiota omista liiveistään. Taustalla näkyy, ettei vene ole ihan vielä järjestyksessä!
Perttu keskustelee säädatasta Suomessa olevan Heikin kanssa. Heikki on meidän onshore-säämies.
Kävimme vielä illalla syömässä viimeisen illallisen Las Palmasissa. Alkaa olla sellainen fiilis, että voisi jo lähteä merelle!
Viimeisimmän sään läpikäyntiä illallisella. Ville oli joko väsynyt tai kauhuissaan säästä?