Olin valvonut kuuteen asti aamuvahdissa, mutta oli pakko herätä kymmeneltä, kun Jaakko tuli kysymään haluanko aamupalaa. Tarjolla oli riisipuuroa itsenäisyyspäivän kunniaksi! Tai no, ei kyllä ollut itsenäisyyspäivä. Keittäjille oli vasta aamun edetessä selvinnyt, että on vasta perjantai 5.12. Päivät alkavat sekoittua toisiinsa. Tuulee myötäiseen, nostetan ja lasketaan spinnua, kalaa tulee tai ei tule, Axel tekee huippuruokaa. Jos ei heti kirjoita ylös tapahtumia, on todella vaikea muistaa mitä eilen tai toissapäivänä tapahtui. Myös vahtivuorot sekoittavat rytmiä niin, että aina ei pysy kärryillä onko nukkumisen jälkeen vaihtunut päivä, vai onko vain ottanut päiväunet.
Takaisin riisipuuroon. Puurossa oli tietty manteli, jonka saaja saisi esittää toivomuksen. Muut olivat jo syöneet, lukuunottamatta minua ja Jaakkoa, jolla oli pieni osa annosta jäljellä. Risteilyisäntä oli tehnyt vielä paahtoleipiä pöytään. Manteli löytyi Jaakon puurosta. Toivomusta arvottiin todella pitkään. Yrittäessään keksiä sopivaa toivomusta, Jaakko pyysi, että laitan hänelle aurinkorasvaa selkään. Tämä kuulosti korvaamme toiveelta, joten ajattelimme homman olevan kuitattu. Mutta saihan mantelinpurija oikeankin toivomuksen lausuttua. Jokainen Jaakon tunteva tietää, kuinka paljon hän tykkää hampurilaisista. Niinpä oli aika luonnollista, että Jaakon toivomus oli Amerikka-juhlat, joissa tarjotaan hampurilaisia ja pizzaa.
Juhlat sovittiin alkavaksi kuudelta. Jouduimme hieman soveltamaan ruokien kanssa. Tiedän, että veneessä on jauhoja, mutta en löytänyt niitä MISTÄÄN. Pizzapohjaa ei saatu itse tekemällä, joten neljä pizzaa tehtiin tortilloiden päälle. Raastoin juustoa ainakin riittävästi ja Perttu väänsi pizzojen päälle herkkutäytteet. Meillä ei ollut jauhelihaa, eikä hampurilaissämpylöitä. Sen sijaan Axel valmisti pulled porkia törkeän hyvän kastikkeen kera. Mikko ja Axel valmisti hampurilaiset paistopatonkien väliin. Menu oli todellinen menestys.
Olimme koristaneet sitloodan Amerikan lipuilla. Näissä teemajuhlissa ei tietenkään sopinut tarjota Heinekenia tai Estrellaa, vaan Jaakko oli askarrellut kaikille Budweiserin etiketit tölkkien ympärille.
Amerikka-juhlat eivät rajoittuneet vain ruokaan ja koristeluun, vaan jokaisen piti pukeutua mahdollisimman amerikasti. Tässä kohtaa pitäisin tärkeänä, että valokuvat illasta eivät tavoittaisi esimerkiksi Las Palmasissa vieressämme laiturilla ollutta supersymppistä jenkkiveneporukkaa. Vaatteemme olivat lähinnä osastoa Jersey Shore goes Sailing. Kaikki kimaltava, mitä veneestä oli löytynyt, oli laitettu päälle. Tiksi oli tehnyt soittolistaksi pelkkää amerikkalaista musaa, mitä sattui koneelta löytymään. Se tarkoitti, että kuuntelimme sujuvasti Slayeriä ja Beyoncea peräkkäin.
Juhlat oli ihan huippukivat ja jatkuivat auringonlaskuun. Sitten Atlantin tuulet muistuttelivat, että purjehtiakin pitäisi. Olimme nauttineet koko päivän letkeästä spinnu-ajelusta ja nyt tuulet kovenivat sen verran, että ne vaativat hieman huomiota. Korjasimme juhlan jäljet pois ja korkokengät vaihtuivat purjehdustennareihin oman vahtivuoron alkaessa.
Spinnu laskettiin oman vuoroni loppuessa ja vaihdettiin virsikirjalla purjehtimiseen. (=Genua ja iso eri puolilla.) Punkassa tuntui siltä, että olemme kiitäneet vauhdilla läpi yön aaltoja halkoen. Heräsin kuudelta aamuvahtiin, jossa Jaakko ja Mikko olivat juuri purkaneet virsarin. Mikko paineli pehkuihin ja me jäimme Jaakon kanssa odottamaan kauniiksi osoittautunutta auringonnousua.
Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!
Toivoo koko Defyrin jengi