Viime vuonna haastoimme isän ja siskoni urheilukilpailuun. Me olimme Jaakon kanssa Suomessa ja isä & sisko Karibialla purjehtimassa. Hävisimme uskomattoman rökäletappion. Siis TODELLA rökäletappion. Kuittasimme häviön kommentoimalla, että helppohan se on siellä Karibialla urheilla, kun ei käy töissä! No, nyt osat ovat vaihtuneet ja tietenkin julistin kisan alkavaksi uudestaan! En tiedä mitä meidän isä oikein vetää, mutta kisaa on takana alle viikko ja hänellä on 55 pistettä ja minulla on 16! K-u-u-s-i-t-o-i-s-t-a! En kestä, tässä täytyy lähteä useammin juoksemaan lenkkiä.
Koska kaikki nyt heti haluavat tietää, minkälainen kisa meillä on, niin pisteet lasketaan niin, että jokaisesta liikutusta kilometristä tai tunnista saa pisteitä, jotka sitten lasketaan yhteen. Kesäkuun loppuun mennessä pitää jokaisella olla kerättynä 630 pistettä. Jos jokainen meistä neljästä saa pisteet kasaan, niin käymme syömässä jossain hienosti samalla, kun luovutamme veneen takaisin isälle. Jos taas kaikki eivät saa pisteitä kasaan, joutuu vähiten pisteitä kerännyt kokkaamaan veneellä hernekeittoa. Eikä mitä tahansa hernaria! Siivosimme venettä elokuussa Jaakon kanssa ja löysimme Saarioisten säilykehernekeittoa pilssistä. Keitto oli lähtenyt liikkeelle Suomesta, käynyt Karibialla ja palannut takaisin. Säilytämme näitä kahta purkkia pilssissä takaisin Eurooppaan, joten tarjolla on kaksi kertaa Karibian kiertänyt hernekeittoa!
Pisteitä saa eri lajeista suurinpiirtein näin ja sitten soveltaen muista.
Millaista se urheilu sitten on täällä Karibialla. No, ensinnäkin on ihan riittävän kuuma. Juoksemassa voi käydä, jos lähtee liikkeelle ihan viimeistään seitsemältä aamulla. Illan viileydessä ei voi juosta, koska jää saman tien auton alle. Pyöräilyä on kiva harrastaa kotona, mutta taittopyörillä kilometrien kerryttäminen urheilumielessä on kyllä aikamoista urheilua. Defyrin porukka osallistui viime vuonna jopa pyöräilykilpailuun (tai tapahtumaan). Ensin 40 kilsaa pyörällä Bermudan toisesta päästä toiseen päähän. Niin ja tietty takaisin, yhteensä 80 kilsaa. Eikä tämä ollut pisin pyörämatka yhden päivän aikana. Isä kävi pyöräilemässä yhtenä päivänä 140km, mutta totesi itsekin, että siinä oli jo vähän liikaa… Mielestäni siinä on noin 130km liikaa, kun poljetaan taittopyörällä. Onneksi meillä on hyvät vesiurheilumahdollisuudet, jotka pitävät fiilikset vähän viileämpinä. Joten uiminen ja suppailu, täältä tullaan!
Defyrin jengi Bermudalla keväällä 2014. (Kuva: Ansgar)
Toinen yllättävä juttu on, että aikaa ei olekaan mitenkään järjettömästi vapaana. Paikasta toiseen siirtyminen ja asettautuminen viranomaisten kanssa juttelimisineen vie aikaa jonkin verran. Samoin kaikenlainen suunnittelu ja veneen laittaminen milloin valmiiksi purjehdukseen ja purku taas lomamoodiin. Esimerkiksi pelkkä pyykin peseminen on pikku operaatio verrattuna normaaliin, koska homma lähtee liikkeelle siitä, että pitää selvittää missä kylän pesula on. Eikä se paattikaan pyhällä hengellä elele, aina on jotakin pikkuhommaa, mitä pitäisi tehdä. Mutta en tiedä, Arnold Schwarzenegger taisi sanoa Suomessa käydessään liikuntaa pakoileville: ”What do you mean you don’t have time?! There’s 24 hours in a day. Oh You have to sleep too? Well, sleep FASTER!”
PS. Kuka muu ottaa haasteen vastaan?