Terveisiä yövuorosta! Jätimme Turks & Caicosin taaksemme ja suuntana on Bahama-saaret. Lopullinen päämäärämme on Nassau, jonne Atlantin-ylitysmiehistömme alkaa saapua ensi viikon alkupuolella. Päivät kahdestaan alkavat käydä vähiin ja tutustuminen Bahama-saarten upeisiin laguuneihin jää käytännössä lähes nollaan. Päätimme purjehtia samantien lähelle Nassauta, jotta viimeinen siirtyminen satamaan sujuisi nopeasti, emmekä jäisi vaikkapa muuttuvan sään vuoksi loukkuun jonnekin parin sadan mailin päähän Nassausta. Matkaa on taitettavana nyt 410 mailia, mikä tarkoittaa reilua 2,5 vuorokautta. Meidän pitäisi olla perilä perjantaina päivä-aikaan.
ENSIMMÄINEN YÖ ON VAIKEIN
Väsyttää… Ajoin vuoron 22 – 01:00, enkä ollut nukkunut päivän aikana yhtään. Oliko ollut pakko herätä aamulla 6:30 treenaamaan salille? No oli tietenkin, olinhan vieläkin vähän häviöllä urheilukisassa. Pikkusiskoni Kaija oli juuri ilmoittanut, että oli saanut kasaan 630 pistettä, jotka piti kerätä kesäkuun loppuun mennessä. Hän ilmoitti uudeksi tavoitteekseen 800. Hikari! Muistan kuinka muutama vuosi sitten olin apuna siskon juostessa toistaiseksi ekan maratoninsa. Olimme jossain pikkukyän sivukylässä keskellä peltoja. Oli 18 astetta pakkasta ja tuuli pyyhki avointen peltojen keskellä kulkevaa 7 kilometrin reittiä. Minä seisoin joka kierroksen kohdalla koulun pihalla ja annoin uuden vesipullon jäätyneen tilalle ja tarjosin rusinaa, pähkinöitä, suklaata, ei-jäätyneitä hanskoja… Siskon ohitettua huoltopisteen, kävelin aina sisälle kouluun ja istuskelin syömässä hänen huoltopistesuklaitaan, jotka eivät uponneet juoksijalle. Luulenpa että tuolla sisukkuudella 800 pistettä on paperia.
Vuoro loppui vihdoin ja pääsin nukkumaan. Kellon laitoin herättämään 3:45. Tiesin, että kun laitan valon kiinni, herätysääni tuntuu soivan samantien. Välissä on vain hetki pimeyttä. Alle kahden ja puolen tunnin unien jälkeen herään ja Jaakko huikkaa huomenet. ”Haluatko nukkua vielä tunnin?”, kysyy Jaakko, ”…minulla on tässä vähän hommat kesken ipadilla.” Ai haluanko nukkua tunnin? Haluan nukkua vielä viisi tuntia! Mutta tässä tilanteessa yksi lisätunti kuulostaa todella hyvältä. Ensin piti kuitenkin tarkistaa, että Jaakko on itse hereillä, kun tarjoaa noin hullua diiliä. Toki ehdotus tuo mukanaan moraalisen velvollisuuden tehdä itsekin neljän tunnin vuoro. Mutta vuoroni aikana aurinko ehtii nousta ja valvominen helpottuu, joten pää takaisin tyynyyn!
YÖVUORON PALASTELU
Viideltä nousen vuoroon ja vaihdamme Jaakon kanssa normaalit vuoronvaihtolätinät. Tutkan, AIS:n tai näköhavaintojen perusteella missään ei ole ketään ja tuuli on kääntynyt lähes etelään. Hyvää ytä Jaakko!
Jaan oman vuoroni vartin pätkiin ja laitan kännykän soimaan jokaisen vartin jälkeen. Kaksitoista pientä varttia tuntuu paljon vähemmältä kuin kolme tuntia (tässä vaiheessa ei kannata miettiä sitä yhtä ekstratuntia!). Ensimmäisen tunnin aikana teen eväsleivät ja siivoan jääkaapin. Syön juustoleipää mahdollisimman hitaasti ja katselen mittareita, tutkaa ja maisemia. Toisena tuntina kirjoitan tämän blogin. Alkaa olla jopa virkeä fiilis ja aurinko nousee! Viimeisen tunnin ajaksi haen joko lehden luettavaksi tai kuuntelen pari lataamaani podcastia. Voila, kolme tuntia on kulunut!