Harmaata Bahamalla

In Uncategorized by saaressa

Siinä missä ensimmäinen yö ja sitä seuraava päivä menivät mukavasti, päätti meri kakkosyönä antaa meille esimakua Atlantin ylitystä varten. Olimme molemmat nukkuneet alle kolmen tunnin yöunet, kun tulin vuoroon puolilta öin. Kuljimme purjeilla ja tuuli oli ollut Jaakon vuorossa melko reipasta, noin 11 m/s. Nyt se oli lähtenyt nousemaan ja reivasimme purjeita pienemmiksi. Ensin 13, sitten 15…lopulta puuskat olivat tasaisesti 17m/s ja myös lukemat 18 ja 19 vilkkuivat tuulimittarissa keskituulen ollessa 15m/s. Olimme jo aikaisemmin katsoneet, että San Salvadorin saaren päällä pyöri melkoinen ukkonen, salamoi reippaasti. Onneksi ukonilma näytti olevan kiinni saaressa, eikä tullut merelle. Kunnes se sitten ei pysynytkään kiinni saaressa ja lähti vyörymään meitä kohti.

Meillä olin tuuria, sillä salamointi jäi saarelle. Tutkakuvasta seurasimme miten myräkkä lähestyi meitä, emmekä päässeet väistämään sitä mihinkään. Tutkassa tilanne näytti jopa koomiselta, pilvi oli pacman-ukon muotoinen ja se lähestyi suu auki valmiina haukkaamaan meidät. Minkä se sitten myös teki. Sen verran kovaa tuuli, että Jaakko ei päässyt nukkumaan, vaan purjehdimme kahdestaan. Iso-purjetta meillä oli esillä kiki-taljaan asti, ehkäpä noin puolitoista metriä. Keulapurjekin muistutti postimerkkiä, sitä liehui ulkona saman puolentoista metrin verran. Vaikka purjeemme näyttivät aika vitsikkäiltä, kuljimme silti reilusti yli 7 solmua, välillä jopa kahdeksaa. Ruorituntuma oli todella kevyt ja Defyr oli jälleen kovassa tuulessa omassa elementissään. Sen sijaan me ihmiset emme olleet aivan terässä vähien unien vuoksi ja tuulen tyynnyttyä 13 metriin sekunnissa, päätettiin jatkaa vuoroissa. Jaakko yritti ensin nukkua sitloodassa, mutta meri nakkeli siihen tahtiin suolavesisuihkuja, että oli pakko siirtyä sisälle koisaamaan. Kova tuuli pysyi tasaisena koko yön ja vene kulki hyvin.

SADETTA

Aamulla kova tuuli oli muisto vain ja jouduimme päivän aikana ajamaan moottorilla. Tuuli kääntyi myös täysin vastaiseksi ja aalto muistutti Itämeren terävää aaltoa, jonka väliin vene ei mahtunut kunnolla. Alkoi satamaan. Välillä vettä tuli kaatamalla ja välillä tihkumalla. Maisema on ollut harmaa siitä lähtien. Tällaista keliä on jatkunut nyt vuorokauden. Viime yön vahtiin jouduin kaivamaan esiin purjehdusfleeceä, sillä olin aivan jäässä yövuorossa. Edellisenä yönä märäksi menneet vaatteet eivät kuivu kosteuden vuoksi. Vastatuuli ja -aallokko ovat hidastaneet matkaa niin, että jännitämme vähän pääsemmekö perille valoisan aikaan. Viimeiset puolitoista vuorokautta ovat siis olleet vähän tsemppaamista tylsää vasta-aaltoa, sadetta ja väsymystä vastaan. Vasta-aalto näistä ehdottomasti rasittavin. Isä laittoikin viestiä, kun olimme Puerto Rico – Turks & Caicos -välillä: ”Nauttikaa nyt, sitä ei tiedä koska purjehditte seuraavan kerran Karibialla!” Kuinka oikeaan toteamus osuikaan, sillä tämä viimeinen 400 mailia ei todella ole tuntunut Karibian leppoiselta purjehdukselta! No, matkaa on jäljellä enää alle 40 nm, joten pian saadaan maata jalkojen alle ja jaksetaan laittaa kunnon ruokaa!

0