Miehistöesittely ja ensimmäinen vuorokausi takana

saaressa Uncategorized 2 Comments

Lähdimme Nassausta matkaan perjantaina illalla veneen tankkauksen jälkeen. Alitimme Nassaun kaksi siltaa, jotka näyttävät matalilta, mutta laskuvedellä tilaa jäi reilusti. Matkalla ulos saimme satama-altaaseen parkkeeratun jättiristeilijän matkustajilta asiaankuuluvat lähtötervehdykset. Eivät tainneet kuitenkaan arvata, kuinka pitkälle lähdemmekään!

Harvoin on ollut niin tyyni meri, kuin ensimmäisenä iltana. Tuuli oli aivan nollissa ja maininkiakaan ei näkynyt. Nopeusanturi veneen pohjassa ei toiminut ja Ville kävi puhdistamassa sen. Lopulta koko jengi pulahti mereen virkistäytymään ja karistamaan viimeisetkin edellisen illan karnevaalijuhlien jälkifiilikset pois harteilta. Sitten alkoi moottoriajelu. Ensimmäinen yö vedettiin kolmen tunnin vahtivuoroilla, niin että vahdissa oli vain yksi tyyppi kerrallaan.

Tänään tuuli heräsi ja saimme purjeet nostettua puolenpäivän aikaan. Etenemme mukavasti kohti Bermudaa auringon paisteessa. Jaakko hoiti ensimmäisen päivän safkat ja teki meille täydelliset hampurilaiset. Pihvit oli tietenkin väännetty itse, ei mitään valmishuttua. Melko täydellistä! Veneessä on mukana minun ja Jaakon lisäksi Ville, Nina ja Ossi.

VILLE RIMPILÄINEN

Ville on tämän veneen boatboy numero UNO ja Defyrin keulagastien kunkku. Tässä kohtaa voitaneen todeta, että boatboyksi ei pääse ihan kuka tahansa, kyseessä on arvonimi, johon vaaditaan kunnostatumista niin Defyrin purjehduksen, huollon, kuin viihteenkin puolella. Rimpikselle on kertynyt Defyr-maileja meidän miehistöstä eniten minun ja Jaakon jälkeen. Ensin Portugalista Madeiran kautta Las Palmasiin, sieltä St Lucialle ja nyt koko ylitys Nassausta Ranskaan. Ville on se, joka tarvittaessa nostetaan keskellä yötä mastoon, ajaa venettä missä tahansa tuulessa ja hoitelee keulamanööverit.

NINA KASKINEN

Tutustuin Ninaan minun ja Jaakon ensimmäiselä Defyr-purjehduksella ja sen jälkeen olemme purjehtineet Defyrillä useampaankin otteeseen. Viime kesänä Nina kyseli enemmän Atlantin ylityksestä takaisinpäin ja lopputuloksena päätti lähteä mukaan. Yleensä Atlantin ylitys takaisinpäin ei ole mikään bikini-purjehdus, vaan tarjolla on mitä todennäköisimmin kovaakin keliä. Ninasta löytyy kuitenkin seikkailuhenkeä ja merikelpoisuutta. Se tuli testattua Portugal – Madeira välillä viime heinäkuussa tuulen puhaltaessa 15-17 m/s (puuskissa 19m/s). Aallokosta huolimatta Nina pystyi hoitamaan sekä purjehdusta että tekemään älyttömän hyvää safkaa!

OSSI KIVIMÄKI

Ossi hyppäsi mukaamme Villen kautta, emme olleet tavanneet häntä ennen kuin kaveri hyppäsi veneeseen Nassaussa. Ensin saimme musiikkinäytteen. On aina vähän epäilyttävää, kun uusi miehistön jäsen kysyy mahtuuko kitara mukaan ja sitten paljastuu, että mukana on myös matkaharmonikka. Onneksi viimeisen illan miehistödinnerin jälkeisessä musisoinnissa selvisi, että soitto- ja laulutaito ovat kohdillaan. Ossi on purjehtinut pienestä pitäen perheensä mukana lomilla, mutta kunnollinen hurahdus purjehdukseen tapahtui vaihtarivuonna jenkeissä 420-veneillä. Sen jälkeen Ossi on muun muassa kipparoinut KY-Sailin reissuilla veneitä Välimerellä, samoin kuin Villekin. Hyvin näyttää ratti pysyvän käsissä ja Defyr kiitää nätisti aaltojen halki Ossin käsissä!

Comments 2

  1. Toivotan teille mitä parhainta kotimatkaa! Oli taas kiva lukea muutamia juttuja taakse päin. On teillä ollut kyllä uskomaton, unohtumaton seikkailu. Ihan kateeksi käy 🙂

    1. Post
      Author

      Kiitos, ensimmäinen purjehdus on nyt takana ja mukavaa on kyllä ollut! Toivotaan hyviä säitä seuraavalle legille, se on se vaativin! Ja muuten, on ollut hauskaa palata hyvän nettiyhteyden kohdalla blogisi pariin. Se on rutiini, joka oli jo olemassa ennen reissua ja jatkuu vaan. Jotain kotoista… 🙂

Jätä terveiset saareen!