PERJANTAI, 10. PURJEHDUSPÄIVÄ
Vuoroni oli päättynyt kuudelta aamulla ja jätin Jaakon ja Ninan ajamaan spinnua navakkaan tuuleen. Lupasin nukkua vaatteet ja liivit päällä ja tulla avuksi, jos jotain sattuu. Vähän yli seitsemän heräsinkin älämölöön kannella. Taktikko Heikki oli jo liivit päällä boksereissaan sitloodassa ja Jaakko oli keulassa noin sata kertaa keulastaagin ja spinnusukan ympäri kietoutuneen spinnun kanssa. Kävin herättämässä Villen, sillä keulalle tarvittiin apua.
Gaija-köysi, jolla ohjataan spinnupuomia, oli napsahtanut poikki, jolloin spinnu oli tietenkin ryöpsähtänyt sivuun. Jaakko ja Nina saivat sen haltuun ja lentämään skuuttien varassa. Jaakko syöksyi keulalle ottamaan spinnua sukkaan, mutta sukka ei ollutkaan normaalipaikassa kiinni mastolla, vaan keulassa. Siihen mennessä, kun Jaakko löysi sukan, oli koko laitos tuhannen kierroksessa keulastaagin ympäri. No niin! Tässähän saatiin vähän actionia aamuun!
Ossi tuli ajamaan, minä ja Nina hoideltiin köysiä ja lopulta keulalla oli Jaakko, Ville ja myös Heikki. Heikki sai neronleimauksen. Spinnun skuuttikulmat tuotiin yhteen ja ruvettiin kiertämään spinnua ympäri, jolloin se muuttui ”köysimäiseksi” ja voimat saatiin siitä pois. Ossi ajoi samalla urku auki myötätuuleen koneella, jotta spinnussa olisi mahdollisimman vähän vetoa. Kierrettiin spinnua keulastaagin ympäri ja lopulta tiputettiin fallista paketti alas.
Nostimme nopeasti genuan ja ajoimme virsarilla eteenpäin. Moottoriajoa ehti tulla 8 minuuttia. Sitten alkoi jännittävä hetki. Ossi ja Heikki alkoivat tsekata kuinka paljon purjeeseen tuli vahinkoa. Purje levitettiin toppi keulahyttiin, alalaita keittiön kautta sitlootaan ja avattiin ensin kierteet. Minä olin siirtynyt keittämään aamupuuroa äkkiherätyksen saaneelle jengille. Riisipuuroa, joten paikkailu kesti juuri sen 45 minuuttia, kun valmiiksi liotetut riisit kypsyi. Ihmeen kaupalla spinnusta löytyi vain kolme reikää, joista joku on todennäköisesti tullut jo aiemmin. Nyt purjeessa on siis 13 paikkaa ja ne elostelevat luurangot. Purje laitettiin takaisin ylös korjausten jälkeen ja olemme ajaneet koko päivän spinnulla upeita vauhteja kohti Hortaa! Huom. Emme siis aja enää kohti koillista, vaan itää. No, Horta on suunnassa 110 astetta, joten ihan sinne ei vielä ohjata, mutta eipä mennä enää koilliseenkaan!
Ja samalla päivän opetus: köysien tarkistus täytyy tehdä useammin. Tässä tapauksessa ne oli katsottu läpi neljää päivää sitten. Kulutus on melkoista!
VEDENTEKOA
Meillä on ollut pilssissä vettä kryssipaketin jälkeen ja tänään päätimme tyhjentää sen. Jaakko otti homman hoitaakseen. Pian työ oli valmis, mutta parin tunnin päästä pilssissä oli taas vettä. Pohjalla on erilaisia lokeroita, joten mietimme, että lähtikö vesi aallokossa vain jostakin lokerosta liikkeelle ja tuli nyt pilssin syvimpään kohtaan. Mutta onpa sitä vettä taas paljon… Huolestuttavan paljon.
Kukaan ei ollut kovin innokas maistamaan vettä, johtuen taannoisesta septionnettomuudesta. Lopulta tökkäsin sormen veteen ja totesin, että vesi on ehdottomasti makeaa. Eli vene ei vuoda. Samaan aikaan vesitankista loppui vesi, vaikka vedentekokone oli ollut koko aamun päällä. Nokkela lukija hoksannee mitä oli tapahtunut, meillä meni vielä hetki varmistaa syy. Selvisi, että vesikone oli tehnyt lähes koko aamun vettä pilssiin. Jaakko ja Heikki löysivät onneksi irronneen letkun pian ja saimme asian järjestykseen.
KALA, KALA!!!
Eilen lähettämäni blogin jälkeen tapahtui torstai-päivän kohokohta! Ossi nappasi hyvän kokoisen vonkaleen Rapalan uistimeen! Tonnikala iski koukkuun illalla. Se painoi arviolta seitsemän, eikun kuulemma sittenkin 10 kiloa. Ossi oli aika tyytyväinen kalastaja ja hoiti kalasta sellaiset fileet, josta oli kaikki ruodot & nahat poistettu. Nina teki niistä perjantaille juhla-illallisen. Juusto-quesadilloja, papusalaattia ja tonnikala-fileitä. Oijoi! Lisää kalaa, kiitos!