Maalissa!!

In Atlantti, Azorit, Purjehdus by saaressa

Valassafarin jälkeen yritimme metsästää edes pientä tuulialuetta, mutta hiljalleen tuuli kuoli täysin. Vakoilimme mitä Euphoria on tehnyt ja saimme kotoa tiedon, että se kulkee yli kuutta solmua suoraan maalia kohti. Eli moottorilla. Niinpä mekin laitoimme mootorin käyntiin ja käänsimme nokan kohti maalia. Meillä oli useampi tunti matkaa, moottoritunteja loppukiristä kertyi yli viisi. Azoreiden saarilla on korkeat muodot, jotka näkyivät jo kaukaa veneelle. Ylitimme maalilinjan symbolisesti purjeilla (tässä vaiheessa tuuli oli 0,4 m/s, joten jouduttiin moottorin loppuliu’ulla ”purjehtimaan”). Olimme satamassa yhden jälkeen yöllä ja parkkeerasimme veneen tullilaituriin Euphorian kylkeen.

Euphoria oli tullut maaliin pari tuntia ennen meitä ja miehistö oli jo Club Navalilla, jonne mekin suuntasimme. Muita ravintolassa ei paljoa ollutkaan, kuin me ja ruotsalaiset. He olivat ostaneet meille korin kaljaa, jos tulisimme niin myöhään, että emme ehdi ravintolaan. Kuinka huomaavaista!

Löysimme nopeasti puheenaiheet, kun kertasimme Atlantin tapahtumia kummassakin veneessä. Lopulta päätimme jatkaa iltaa Defyrin takakannella. Katoimme sitloodan pöydälle ison ruotsinlippu-pyyhkeen vieraiden kunniaksi. Muistatteko, kuinka kerroimme, että Euphoria on täynnä ruotsalaisia kisapurjehtijoita? Olimme vielä päätyneet mielikuvaan, että kyseessä on ruotsalaisia matchrace-purjehtijoita. Tämä mielikuva sai vahvistusta, kun Euphoria saapui Bermudalle ja kävimme toivottamassa heidät tervetulleeksi. Vene oli täynnä nuoria purjehtijoita, jotka laittoivat veneen tottuneesti parkkiin. Lähdössä he nostivat spinnun ja koska heillä tuli joku probleemi asian kanssa, yksi kavereista kiipesi tottuneesti spinnun päähän korjaamaan asian. Euphoria oli ainoa meidän lisäksi, joka oli nostanut myötätuulipurjeen kapeassa lähtöpaikassa. Heillä vielä spinnu, meillä genaakkeri. Katsoimme heitä kunnioittavasti, mitä ammattilaisia!

Kun Euphorian miehistö kuuli tämän, he olivat katketa naurusta. Ainoastaan kipparin poika kilpaili, muut olivat vain hänen kavereitaan. Kun lähdössä oli nostettu spinnua, oli yksi kavereista kysynyt, että ”Onko spinaakkerissa siis kolme kulmaa?”. Kippari Len oli miettinyt synkästi, että tästä ei tule mitään… Puomin päähän kiivennyt kaveri oli kolmatta kertaa elämässään purjeveneessä, hän vain harrasti kiipeilyä.

Jossain kohdassa mietimme, että miettiiköhän kukaan Euphorialla edes meitä ja meillä oli kauhea kilpailu heitä vastaan. Saimme kuulla, että kyllä he miettivät. Kippari Len kertoi, että Euphoriassa eniten käytetyt sanat olivat: ”Win, course, direction and Defyr” ja että jossain vaiheessa hän kommentoi ”Jag är inte intresserad var andra båt finns, var är Defyr?”. Euphoria myös käänsi pohjoiselle reitille ainakin osittain meidän takiamme ja sijoitti itsensä taktisesti meidän ja maalin väliin, jossa he pysyivät loppuun asti. Meillä oli aivan huippuilta, joka jatkui joidenkin osalta katkeamatta aamuun asti. Euphorian kanssa kisaaminen on ollut tämän ARC:n suola ja tehnyt kisasta todella mielenkiintoisen. Lopullista tulosta emme vielä tiedä. Euphoria oli ennen meitä maalissa, mutta tasoitusten jälkeen tilanne voi muuttua. Tulokseen vaikuttaa toki vielä moottoritunnit, joita meillä oli enemmän kuin heillä. Euphorialla tunteja oli noin 20, meillä 25. Lauantaina saamme tietää lopulliset tulokset!

Kuulimme isän viestistä, että Euphoria on kääntänyt pohjoiseen ja on meidän kanssamme törmäyskurssilla. Ville tähystää Euphoriaa kiikareilla asiallisesti Ruotsin väreissä. Huomatkaa myös keulamiehen kypärä tositilanteita varten.

Kuulimme isän viestistä, että Euphoria on kääntänyt pohjoiseen ja on meidän kanssamme törmäyskurssilla. Ville tähystää Euphoriaa kiikareilla asiallisesti Ruotsin väreissä. Huomatkaa myös keulamiehen kypärä tositilanteita varten.

POLAR BEARS AND ICEBERGS

Ilmeisesti muutama muukin ARC:n vene on ihmetellyt meidän reittiä, sillä olemme saaneet laitureilla useita kommentteja pohjoisesta reittivalinnasta. Kommenteissa vilahtaa jääkarhut ja jäävuoret, sillä olimme muihin veneisiin nähden aika pohjoisessa.

Fleettracker näytti jossain vaiheessa hauskalta. Olimme kaukana pohjoisessa muusta fliitistä.

Fleettracker näytti jossain vaiheessa hauskalta. Olimme kaukana pohjoisessa muusta fliitistä.

En tiedä miten meillä käy omassa luokassa tai kokonaiskisassa, mutta ainakin meidän pitäisi saada pohjoisimman veneen lohdutuspalkinto tai eniten maileja keränneen veneen palkinto. Meidän C-luokassa maaliin tuli ensimmäisenä Song of the sea. Emme ole vielä tavanneet heitä, mutta näimme veneen. Sen kannella oli useita jerrykanistereita (sen lisäksi, että Najadissa on kaksi kertaa meitä isommat tankit) ja meidän mielestä ne olivat tyhjiä. No, katsotaan, kohta sen näkee!

SINIVALAS

Valassafarin pitäjä oli tunnistanut meidän valaskaverin. Kyseessä oli nuori sinivalas. Sinivalas syntyy seitsemän metrin pituisena ja tämä meidän tyyppi oli vähän isompi. Aluksihan valaita oli ympärillämme useita. Tuli mieleen olikohan se toinen valas sitten äiti tai isä? No, ihan sama, onneksi saimme tutustua vain tähän ”pikkuiseen” veijariin.

Villen nappaama kuva sinivalaasta.

Villen nappaama kuva sinivalaasta.

 

Valas-videolta näkee valaan kokoluokan… Se on iso!! Nokka ja pyrstö jäävät vielä näkymättä… Äänet on videolta poissa, koska kunnon merimiehenä päästän sellaisen hämmästyneen kirouksen, että kotoa tuli jo kommenttia ja video olisi ollut lapsilta kielletty…

Kun saan kuvia järjestykseen, niin laitan tulemaan Atlantilta valokuvapäivityksiä. Nyt me lähdemme vuokraamaan pyöriä Azoreihin tutustumista varten. Ville ottaa tietenkin maastopyörän ja lähtee kiipeilemään jotain polkuja. No thankjuu, jokin kevyempi liikunta sopisi nyt! Illalla on ARC:n tarjoamat welcome-drinkit ja sen jälkeen osallistumme miehistödinnerille. Näin päivät soljuvat eteenpäin, sunnuntaina lähdemme sitten jälleen purjehtimaan.

Ps. Täällä on suihku, josta tulee lämmintä vettä!

0