Sumussa

saaressa Uncategorized 0 Comments

Olemme tainneet kokea elämämme pisimmän sumun. Maanantai-iltana ajoimme tiheään hernerokkasumuun. Näkyvyyttä on ollut pahimmillaan muutama veneenmitta, mutta yleensä 100-200 metriä. Purjehdimme sumuun spinnulla, joten meillä oli tuultakin sellainen 4 m/s. Se ei kuitenkaan rittänyt puhaltamaan sumua sivuun. Niinpä maanantai-yö oli aika mielenkiintoinen. Täydellinen säkkipimeys, sillä sumussa valoa ei tullut mistään. Oli pakko purjehtia täysin tutkan ja mittareiden varassa. Lopulta tuulikin kuoli ja maanantai-aamusta lähtien olemme ajaneet koneella.

Sumu ei kuitenkaan lähtenyt mihinkään. Ajoimme harmaassa vaipassa koko tistain. Missään ei näkynyt mitään. Tutkassa ei ollut ketään. Oli vain harmaata ja Volvo Pentan jytkytystä. Atlantti on ollut siitä lähtien käsittämättömän tyyni. Vain vanhaa maininkia ja peilityyntä pintaa.

SOLMUJA

Ylipäätään moottorointi on melko tylsää ja sumussa se on vielä tylsempää. Aika tiuhaan on tullut tuijotettua tutkaa, sillä kukaan ei halua jonkin AIS-järjestelmässä näkymättömän kalastusaluksen sukeltavan esiin sumusta suoraan eteemme. Mutta sen lisäksi eteneminen ei ole tarvinnut suurta huomiota. On ollut pakko keksiä kaikenlaista tekemistä. Kirjoja on luettu kovaan tahtiin. Kaikki leffat, joissa on molemmat, sekä Stallone että Schwarzenegger, on katsottu. Ja liuta muitakin. Uimassa on käyty. Tai Jaakko ja Ville kävi. Olin näkevinäni hain evän juuri ennen uintikeikkaa, joten jätin väliin. Lauri onnistui melkein polttamaan itsensä auringossa, jota ei edes näkynyt sumun läpi.

Ville ja Lauri harjoittelivat uusia solmuja tiistain päivävuorollaan ja Ville teki koristeellisen solmun merkkaamaan ratin keskikohtaa. Aiemmin siinä oli teippi. Ville oli ottanut solmun tekemisen ajaksi pilotin pois päältä ja lukinnut ratit oikean suuntaan. Kun solmu oli valmis, olimme kääntyneet 180 astetta nätissä ympyrässä ja ajoimme kohti Azoreita. Sumussa kumpikaan ei huomannut lyhyttä harhalenkkiä.

VILLEN COOKIESIT

Jaakko on tehnyt lähes meidän kaikki ruoat. Hampurilaisia, pastaa, pihvit… Kokkivuoroa ei ole tarvinnut vaihtaa, vaikka saavuimme tyyneen, sillä ruoka on ollut todella hyvää! Yllytimme kuitenkin Villen tekemään meille cookieseja jälkiruoaksi. Keksimme Laurin ja Villen kanssa hyviä variaatioita kekseihin, joita kohta saisimme maistaa toteutettuina. Parhaita oli ehdottomasti banaani-keksit.

1. Ota veneen keittiön ruokavaraston kätköistä Espanjassa marraskuussa ostettu suklaacookies-taikina.
2. Laita uuni lämpiämään. Asteilla ei ole väliä, sillä veneen kaasu-uuni lämpiää kuitenkin epätasaisesti ja vähän miten sattuu. 3. Sekoita pakkaukseen kuuluvat kaksi pussia.
4. Lisää kaurahiutaleita.
5. Arvo oikea määrä vettä taikinaan. (Taikinan pakkaus on heitetty pois marraskuussa ennen Atlantin ylitystä, koska Axel-kokin mielestä ohjeet ovat aivan turhia. “Ne tehdään kuitenkin kaikki samalla tavalla!” Taikina kannattaa jättää notkeaksi. 6. Muotoile taikinasta keksejä leivinpaperille.
7. Paista cookiesit. Paiston loppuvaiheessa lisää osan keksien päälle joko rouhittua tummaa suklaata tai Daim-suklaata.
8. Suursuosion saavuttaneet banaani-cookiesit teet laittamalla cookiesin päällä paiston loppuvaiheessa banaanisiivuja ja kääntämällä sen kaksinkerroin. Banaani tuo vähän raikkautta suklaan keskelle ja on täydellinen napakymppi!

SUMU JATKUU

On keskiviikko ja heräsin aamuvuoroon Laurin jälkeen kuudelta. Sumu oli hieman auennut ja näkyvyyttä oli jo puoli mailia. Vahdinvaihdosta puoli tuntia eteenpäin kuvittelin jo näkeväni pilviä sekä horisontin. Kunnes harmaus kietoutui taas ympärillemme ja näkyvyys tipahti ehkä 200 metriin. Kuinka kauan sumu voi jatkua? Olemme ajaneet kaksi ja puoli vuorokautta sumussa. Se tekee reilusti yli 350 merimailia, ilman että sumu on hellittänyt kertaakaan. Heittämällä pisin sumu, missä meistä kukaan on ollut. Tänään meidän pitäisi päästä johonkin tuulikaistaan kiinni, ehkä silloin näemme taas horisontin ja taivaan. Meren pinta näyttää jo hieman elävämmältä. Katsotaan mitä tapahtuu!

Jätä terveiset saareen!