Minkki ja myrkkymaalia

In Koirat, Luontobongaus, Veneet by saaressa

Jaakon vanhemmat olivat viikonloppuna kylässä ja sunnuntaina Jaakon isä bongasi meidän kivilaiturilta minkin. Mustaturkkinen Amerikan tuontipeto oli livahtanut nopeasti piiloon. Myöhemmin päivällä lokit ja tiirat villiintyivät hyökkimällä kohti pikkusaarta vievää kivisiltaa. Uusi minkkihavainto tehtiin ja taas minkki katosi kuin taikaiskusta. Olimmekin ihmetelleet, miksi lokeilla on näkynyt vain kaksi poikasta, vaikka me emme ole olleet häiritsemässä pesintää olemassaolollamme. Viime vuonna niitä oli ainakin viisi. Minkki on tainnut käydä saaressa syömässä munia.

Pikkukoiramme kävi tsekkailemassa pikkusaareen vievää kivimuuria ja pian löytyi kohta, jonne minkki oli luikahtanut piiloon. Silta on siinä kohtaa täytetty kivillä jälkikäteen ja kivien välissä on erittäin hyvin tilaa korkeintaan 1,5 kiloa painavalle minkille. Pikkukoira innostui valtavasti ja yritti päästä pidemmälle sillan rakenteisiin.

Terrierin häntä viuhtoi innokkaana, kun se löysi oikean kolon. Se veti syvään henkeä kuulostaen lähes astmaatikolle ja analysoi tuoksuja. "Tuolla se minkki on!"

Terrierin häntä viuhtoi innokkaana, kun se löysi oikean kolon. Se veti syvään henkeä kuulostaen lähes astmaatikolle ja analysoi tuoksuja.

"Se on tuolla! Siirtäkää kivet pois!", ajatteli pikkukoira ja kävi anovasti katsomassa meitä välillä. Eikö nuo tahvopäät tosiaan aio siirtää kiviä? ”Se on tuolla! Siirtäkää kivet pois!”, ajatteli pikkukoira ja kävi anovasti katsomassa meitä välillä.

Se tunki itseään sillan koloihin, mutta minkäs teet. Siitä mistä mahtuu pikkuinen minkki, ei kuusi kertaa isompi borderterrieri mene läpi. Kiviä oli niin paljon, että niitä ei lähdetty purkamaan, halusimme kuitenkin pitää sillan ehjänä. Ja minkki oli todennäköisesti lähes metrin syvyydessä sillan sisällä. Minkki taitaa olla myös niin pirun nopea, ettei pikkukoira ehtisi sitä saada kiinni kuin korkeintaan tällä lailla koloon ahdistettuna. Ja todennäköisesti pikkupeto livahtaisi siitäkin salamannopeasti karkuun. En tiedä, ei ole kovinkaan paljoa minkkikokemusta kertynyt tuolla Töölössä asuessa.

Kun dorkat omistajat eivät siirtäneet kiviä, päätti pikkukoiraa yrittää itse. Se siirteli tassuilla ja kuonolla pikkukiviä. Sillä ei vaan päässyt kovin pitkälle.

Kun dorkat omistajat eivät siirtäneet kiviä, päätti pikkukoiraa yrittää itse. Se siirteli tassuilla ja kuonolla pikkukiviä. Sillä ei vaan päässyt kovin pitkälle.

Sunnuntai-iltana koiran pihapiirissä pitäminen olikin aika helppoa. Teimme veneen huoltohommia ja koko parin tunnin ajan koira pyöri kivisillalla. Lokitkin parkkeerasivat sillalle 15 metrin päähän tiirailemaan koiran puuhia. Normaalisti ne olisivat saaneet huutia, mutta nyt ei paljon lokit kiinnostaneet. No, saipahan linnut hetken taukoa minkin vahtimisesta!

TG:N HUOLTOHOMMIA

En tiedä muistaako kukaan, kuinka viime syksynä ennen reissuun lähtöä rakensimme trusseista (=näitä palikoita, joista festarirakennelmat laitetaan pystyyn) venevajan ja niin ruman varaston, että en pystynyt laittamaan siitä kuvaa tänne blogiin. Ne olivat tietenkin väliaikaisia rakennelmia. Mutta koska meillä ei oikein ollut varastoa, olimme kotiintuloviikonloppuna sopineet, että venevaja ja ruma rantavarasto saavat jäädä vielä talven yli. Asiat muuttuvat joskus nopeasti. Keskiviikkona Jaakko ilmoitti, että trussit on myyty. Olin vain että jaahas… ilmeisesti emme siis tarvitsekaan varastoja. Ja seuraava ilmoitus oli, että ostaja tulee hakemaan kaikki trussit huomenna aamulla! No jaahas sitten kahteen kertaan. Tuli aika kiire purkaa ne. Venevajassa oli tietenkin sopivasti venekin paikallaan niin, että purkaminen kahdestaan ilman TG:n hajottamista olisi mahdollisimman haastavaa.

Toinen etujalka on irrotettu. Laitoimme ison männyn oksan kautta köyden, jossa roikuin sillä aikaa, kun Jaakko purki jalkaa.

Toinen etujalka on irrotettu. Laitoimme ison männyn oksan kautta köyden, jossa roikuin sillä aikaa, kun Jaakko purki jalkaa.

Lisätaljan virittämisen jälkeen saimme toisenkin jalan pois ja laskimme etupään hiljalleen alas.

Lisätaljan virittämisen jälkeen saimme toisenkin jalan pois ja laskimme etupään hiljalleen alas.

Homma etenee! Ennen tätä kohtaa oli vähän säätämistä ja piti laskea varovaisesti kehikkoa puolelta toiselle alaspäin, jotta keskellä olevat lyhyet poikkipalkit eivät menisi TG:n ikkunoista sisään.

Homma etenee! Ennen tätä kohtaa (ja totta puhuen tämän jälkeenkin) oli vähän säätämistä ja piti laskea varovaisesti kehikkoa puolelta toiselle alaspäin samalla palkkeja purkaen, jotta keskellä olevat lyhyet poikkipalkit eivät menisi TG:n ikkunoista sisään.

Iltaan mennessä venevaja oli purettu ja ehdimme tehdä vielä hetken hommia rumassa rantavajassakin. Trussikehikon päälle istutettu katto painoi varmaan miljoon kiloa, mutta saimme sen tiputettua hivuttamalla alas. Istuimme molemmat trussikehikon päällä korkeuksissa, kun möhkäle tippui alas. Asiaa olisi voinut miettiä toisenkin kerran, sillä kehikko teki aikamoiset huojunnat kaikkiin ilmansuuntiin, kun katto tippui maahan. Kehikko ei ollut millään kiinni alustassaan, joka oli ehkä 80 cm korkea, juuri kehikon kokoinen terassi. Mutta eipä tiputtu alas! Irrotimme pressut ja laudat, mutta sitten oli pakko lopettaa. Heräsimme aamulla puoli kahdeksalta jatkamaan hommia. Ihme kyllä, saimme kamat ajoissa kasaan ja rannalle!

MAALIT POHJAAN

Olemme ajelleet busterilla kaikki ajot ja viikon kotonaolon (ja pitkin poikin juoksemisen jälkeen) on alkanut tuntua siltä, että voisi tehdä veneretkiäkin. Siihen tarvittaisiin kyllä TG vesille, etenkin kun säät alkavat näyttää siltä, että tarvitsemme keskellä heinäkuuta webastoa siellä veneretkillä.

Mutta ennen veneretkiä pitäisi ensin laittaa myrkkymaalit. Ettei veneessä uisi syksyllä 20 cm pitkiä levärihmoja. Niin kuin viime vuonna. Onneksi levät lähtevät kätevästi pois kun ajaa marraskuisessa merivedessä, jossa on vähän jääriitettä. Jääriitteessä ajetaan edes takaisin saaren edustalla levää irrottaen ja samalla kuuluu ihmetellä, että missähän on se saaren edustan ainoa kivi, joka ei ole merikortissa ja josta naapurit ovat varoittaneet. Kivi löytyy. Valitettavasti vain se löytyy ottamalla moottorilla siihen kosketustuntuma.

Jotta välttäisimme viime vuotisen tapahtumaketjun, joka lähti liikkeelle myrkkymaalin puutteesta, vaadin että tänä vuonna TG ei mene vesille ilman maaleja. Ja kolautettu moottorikin tuli korjattua. Super-Simon oli vienyt sen ennen meidän kotiintuloa Telvalle, jossa vetolaitteen alaosa oli hitsattu vimpan päälle!

Tela viuhuu! Tai siis rullaa...

Tela viuhuu! Tai siis rullaa… Lupasin laittaa toisen kerroksen tänään Jaakon ollessa töissä ja tiistaina saamme paatin vesille!

0