Kuusi kaatuu – vanhanaikaisesti!

saaressa Arki saaressa, Puutarha 4 Comments

Olin jo muutaman kerran vihjaillut Jaakolle, että yksi kuusi pitäisi kaataa minun istutusteni tieltä, mutta mitään ei tapahtunut. Toisaalta Jaakko on paljon töissä ja kun ei ole, niin kaikkea muuta yhteistä hommaa on niin älyttömästi. Lopulta päätin, etten vaivaa Jaakkoa enää yhdellä kuusella, vaan kaadan sen ihan itse.

No se moottorisaha. Miksi siinä ei ole nappia, jolla sen saisi päälle? Ei vaan pitää nykiä jostain narusta, josta vetämällä 90% kerroista ei tapahdu mitään ja 5%:n kohdalla naru jää jotenkin jumiin. Näin itseni kiroilemassa moottorisahan kanssa ja mahdollisesti myöskin sekoilemassa sen verran, että päädin tukeutua vanhanaikaisiin menetelmiin ihan yleisen turvallisuuden vuoksi. Kuusi oli halkaisijaltaan alle 20 senttiä, joten arvioin kaatourakan olevan lähes helppo nakki. (Niin siis, tosiaan, moottorisaha on löytynyt! Se oli kuin olikin varastossa, jonka olimme omasta mielestämme tarkistaneet ihan todella hyvin. Tietty.)

Nappasin varastosta pari sahaa ja päätin, että jommalla kummalla homma hoituisi. Ensin sahasin kuusen alaoksat pois, että ylipäätään pääsin sahausalueelle. Tässä vaiheessa tuli jo niin turkasen hiki, että harmitti, etten ollut laittanut Polarin sykemittaria päälle. Olisin voinut sitten elvistellä sekä puunkaadolla että urheilusuorituksella.

Tein oikeaoppisen loven sille puolelle, mihin halusin kuusen kaatuvan. Katsokaa nyt tuota ensimmäistä kuvaa. Kuusi-parka näyttää aivan metsän menninkäiseltä. Oksan tyngästä on tullut silmä ja lovi on huutava suu. Voi kuusi-parkaa. Pahoittelin sille kovasti ja vähän sydäntä särki, sillä tämä oli oikein nätti kuusi. Mutta minun kirsikkapuuni tarvitsi tilaa ja valoa.

Loven tekemisen jälkeen olin vasta pikkumatkassa puun kaadon kanssa. Yllättävän pitkään sai puuta sahata, että se antoi periksi ja lähti kaatumaan. Vähän sitä sai kallistettua ja laitoin kiilan sahausuraan, ettei saha jäisi jumiin puuhun. Muutaman hikipisaran jälkeen kuusi antoi periksi ja kellahti pihamaalle. Pikku-kuusikuusinen. Lupasin muistella sitä hyvällä kirsikoita syödessä (ja takan äärellä).

Paras saha ikinä! (Ei meillä kyllä muita sahoja olekaan, paitsi ihan ruosteisia, joten vertailukohdat on vähän vähissä.)

Paras saha ikinä! (Ei meillä kyllä muita sahoja olekaan, paitsi ihan ruosteisia, joten vertailukohdat on vähän vähissä.)

Suklaakirsikka istutettu! Miettikää... Suklaakirsikka, jossa maistuu myös aavistus mantelia. En malttaisi yhtään odottaa sitä sataa, vuotta, että satoa saadaan.

Suklaakirsikka istutettu! Miettikää… Suklaa kirsikka, jossa maistuu myös aavistus mantelia. En malttaisi yhtään odottaa sitä sataa, vuotta, että satoa saadaan.

Comments 4

  1. Aina sitä vaan ei saa miehestä apua ja on ryhdyttävä itse hommiin :). Hyvä sinä! Minäkin olen kaatanut pari pienehköä puuta, mutta ah, moottorisahaan en uskalla/osaa edes koskea, joten ihan perinteisesti on menty myös pakon sanelemana.

    1. Post
      Author

      Joo, mäkin oon kyllä sen moottorisahan kanssa vähän lälläri, sen lisäksi etten saa sitä kiskottua käyntiin… 🙂 Mutta jotenkin itse sahaamisessa ja käsin tekemisessä on kyllä oma hyvä fiiliksensä!

  2. Moottorisahan löytyminen,
    Kävin aika tarkkaan vuosi sitten teillä etsimässä e-jollan osia Jaakon kanssa. Nyt sitten Jaakko soitteli ja kyseli olenko lainannut tai tiedänkö missä teidän moottorisaha on… Josku valokuvamuistista on hyötyä ja sahakin löytyi.

    1. Post
      Author

Jätä terveiset saareen!