Sup-seikkailu jäiden sekaan

saaressa SUP 16 Comments

Huh, nyt on sellainen olo, että tänään on urheiltu! Olimme Teijan kanssa viikko sitten sopineet, että koittaisimme lähteä suppailemaan tuolta jään rajalta. Idea oli tuntunut ihan huippuhyvältä, kun olimme sitä pohtineet GoExpon lämpimässä hallissa törmätessämme. Minä olen oikeasti suppaillut viimeksi Karibialla. Teija taas on intohimoinen suppailija, sup-retkien vetäjä, sup-vaatteiden myyjä ja sup-hippibussin omistaja. Noin niinkuin pari asiaa mainitakseni. Olin siis hyvässä seurassa! Tosin eka kerta tämä oli Teijallekin, kun jäärajalta yritetään lähteä supilla melomaan.

Päätimme ensin käydä tsekkaamassa miltä jäärajalla ylipäätään näyttää, että pääseekö sieltä veteen. Otimme potkukelkat ja lähdimme potkuttelemaan puolentoista kilometrin päähän. Molemmilla oli päällä pelastautumispuvut, joten suht huoletta pystyi menemään. Aurinko paistoi aivan ihanasti ja pian oltiinkin perillä. Merellä oli pikkuisen tuulta, mikä ei ollut suppailun kannalta kovin hyvä juttu ja se jään rajalle pääsykään ei näyttänyt niin helpolta hommalta kuin olimme toivoneet. Päätimme kuitenkin yrittää. Potkuttelimme takaisin kotiin sen saman puolitoista kilometriä, mutta vastatuuleen. Voin sanoa, että aurinkoinen keli, hengittämätön pelastautumispuku ja vastatuuli ovat melko lämmin yhdistelmä.

SUPIT MATKAAN!

Meidän kelirikkoveneet ovat olleet aivan lyömätön juttu kaikenlaisen tavaran siirtelyssä ja yllättävän hyvin pikkuveneet toimivat myös pitkien lautojen kuljettamisessa. Tällä kertaa olimme jalkapatikassa, sillä kuorman vetäminen kelkalla on joskus rasittavaa narujen nykimisen takia.

Aurinko ehti helliä meitä vielä hetken menomatkalla.

Aurinko ehti helliä meitä vielä hetken menomatkalla.

Tämä oli viimeinen luoto ennen jään rajaa. SIitä oli kuitenkin vielä matkaa merelle.

Tämä oli viimeinen luoto ennen jään rajaa. Siitä oli kuitenkin vielä matkaa merelle.

SUP-leirin purku.

SUP-leirin purku sujui vikkelästi. Olimme niin innoissamme, että unohdimme syödä varatut retkibanaanit. Minun suunittelemilla reissuilla on varmaan aina ruokaa…

Teija oli optimistinen ja työnsi sup-laudan samantien veteen.

Teija oli optimistinen ja työnsi sup-laudan samantien veteen. Tai no, jäähän.

Jää rikkoontui supilla todella huonosti.

Tästä Teija lähti yrittämään ja pääsikin vähän eteenpäin, mutta kaikenkaikkiaan jää rikkoontui todella huonosti, eikä varmasti olisi hyvä supin pohjalle.

Olikin sitten koitettava toisenlaista menetelmää. Päätin työntää vesille meidän kelirikkoveneen ja otin mukaan melat ja kaksi keksiä, jotka on tarkoitettu jäällä liikkumiseen veneellä. Löin hakkumaisen keksin jäähän ja vedin venettä eteenpäin. Se liikkui kuin unelma rikkoen jäätä helposti. Teija pääsi vanavedessä eteenpäin.

Pipo paremmin päähän ja menoksi!

Pipo paremmin päähän ja menoksi! Kuvassa näkyy hyvin, että keksin päät ovat piikkejä ja eroavat siis normaalista veneen keksi-varusteesta.

Teija pääsi vanavedessä sulaan veteen ja lauta liikkui helposti jään keskellä.

Teija pääsi vanavedessä sulaan veteen ja lauta liikkui helposti jään keskellä.

Meidän ja avoimen meren välissä oli vielä irronneita jäälauttoja. Päätimme koittaa, jos ne kestävät meidän painon ja ohjasin kelirikkoveneen jäälautan viereen. Yritin nousta jäälle oikeaoppisesti keksien avulla, mutta täytyy vissiin käydä vähän enemmän salilla ennen kuin se onnistuu. Niinpä vain simppelisti hyppäsin (lue: konttasin) veneeltä jäälautalle. Hyvin kesti! Se olikin paksua, kunnon jäätä. Seurasi absurdein juttu, mitä olen hetkeen tehnyt, eli loikkiminen jäälautalta toiselle. No oikeasti kävely, koska lautat olivat lähellä toisiaan. Mutta silti! Huimaa! Minä menin ekalla kerralla ensimmäisenä työntäen venettä, koska en tiennyt, jos jokin reuna antaisi periksi tai keikkaisi. Kun minä olin mennyt, saapasteli Teija perässä sup-lauta kainalossa.

Tuolta takanaolevalta luodolta tulimme lautalle....

Tuolta takanaolevalta luodolta tulimme lautalle….

...ja tuonne olimme menossa neljän jäälautan kautta. Ensin vasemmalle, sitten oikealle ja vielä yksi jäälautta eteenpäin.

…ja tuonne olimme menossa neljän jäälautan kautta. Ensin vasemmalle, sitten oikealle ja vielä yksi jäälautta eteenpäin.

Kas näin! Tältä näytti viimeisen jäälautan luota maihin katsoessa.

Kas näin! Tältä näytti viimeisen jäälautan luota maihin katsoessa.

PÄÄSTIINKÖ SINNE MERELLE ASTI?

Nyt edessämme oli enää ohuehkon näköistä jäätä. Päätimme, että käytämme samaa taktiikkaa kuin rannassa. Minä menen veneellä edellä ja rikon jäätä. Teija tulee supilla perässä. Mutta tämä jää ei ollut yhtään niin helppoa. Se meni vain vaivoin rikki veneen alla ja liikkuminen sen päällä oli aika raskasta.

Hakku eteen ja jäähän kiinni...

Hakku eteen ja jäähän kiinni…

Sitten veto. Jää oli niin paksua, että jouduin melkein vetämään veneen jäälle ennen kuin se meni rikki.

Sitten veto. Jää oli niin paksua, että jouduin melkein vetämään veneen jäälle ennen kuin se meni rikki.

Välillä koitin hajottaa jäätä rikkomalla.

Välillä koitin hajottaa jäätä rikkomalla.

Puuh... Blogisti vähän puhaltaa.

Puuh… Blogisti vähän puhaltaa.

Oli tuumaustauon paikka, näin tämä ei onnistuisi. Päätimme koittaa niin, että istumme molemmat veneessä, jos jää menisi helpommin rikki. Laitoimme supin narun perään ja lähdimme etenemään. Eihän siitä mitään tullut. Paitsi koomisen näköistä oli varmaan rannasta katsottuna. Etenkin sen jälkeen kun toinen iäisyyden vanhoista kekseistä meni poikki. Hyvä on, totesimme. Emme taida päästä tänään suppaamaan… Ehkä se oli hyväkin. Kello alkoi olla jo aika paljon ja tuuli oli alkanut puhaltaa kovempaa. Tuskin se suppailu olisi mikään nautinto ollutkaan. (Mitä se kettu sanoikaan niistä pihlajanmarjoista?)

Päätimme kääntyä takaisinpäin ja aloittaa kotimatkan. Muutaman kilometrin potkukelkkailu, kävely ja veneiden veto sekä jäässä melskaaminen alkoi jo tuntua. Lupasin syödä kaikki kotoa löytyvät ruoat yhtä aikaa heti kun pääsen kotiin.

Alle 20 metrin eteneminen vei tolkuttomasti aikaa, joten tällä kertaa luovutettiin.

Painkymmenen metrin eteneminen vei tolkuttomasti aikaa, joten tällä kertaa luovutettiin. Meri tuntui yhtäkkiä olevan tolkuttoman kaukana.

Lauta kainaloon ja kotimatkalle mars!

Lauta kainaloon ja kotimatkalle mars! Taas mentin jäälautalta toiselle.

No Teija pääsi sentään vähän melomaan!

No Teija pääsi sentään vähän melomaan!

Yhteenvetona voisin todeta, että reissu oli vähintään loistava! Päätimme koittaa uusiksi, jos alkuviikon aikana jäät lähtisivät jotenkin niin sopivasti, että luodolta avoimeen veteen olisi vähän lyhyempi matka. Vaikka ei merelle asti päästykään, niin onpa hyvä fiilis päivän ulkoilusta!

Ai niin, se Teijan sup-hippibussi. Se lähtee kierrokselle ympäri Suomea kesällä ja tarjoaa sup-retkiä ja lautojen vuokrausta erilaisissa maisemissa. Bussin reitit ja aikataulut pääset katsomaan Lazydogshopin sivuilta. Voin kyllä suositella, edes lyhyttä laudan vuokrausta ja testailua tai tunnille osallistumista. Mutta eniten ehkä kutkuttaisi jonkun jokipätkän suppailu keskellä Suomen kesää, ehkä jopa yöpyen jossain matkan varrella? Katsotaan mitä kesä tuo tullessaan. Ihan vielä ei saatu sup-kautta avattua, mutta kohta, kohta! Mukavaa sunnuntaita!

 


SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

Jaa facebookissa

Comments 16

    1. Post
      Author
  1. Vau mikä meininki!

    Olin aikaisemmin veikannut, että sunnuntaina 13.3. jäät ovat lähteneet ja vene vedessä. Teknisesti katsoen meloit sillä kelirikkoveneellä, joten tarkoittaako se että voitin??!!!! 😀

    1. Hei, sovitaanko Aki, että tuo kelirikkovene on vähän niin kuin jäänmurtajaan verrattavissa ja luonnollinen veneväylä ei ole vielä auki 🙂 Tämä esimerkiksi siitä syystä, että minun veikkaukseni jäiden lähdöstä oli 15.3. Joten vielä huominen on aikaa jäillä sulaa ja julistaa minut voittajaksi. Ja koska yhtään minua myöhäisempää veikkausta ei kisassa ollut, niin mielelläni ottaisin tuon voittajan tittelin, vaikka jäät sinnittelisivät Vappuun saakka. Kuulostaiskos reilulta peliltä 🙂 Heh heh!

      1. Post
        Author

        Niin tässä taisi käydä, että kukaan ei veikannut maaliskuun puolivälin jälkeistä aikaa, joten voitto taitaa olla sinun. Nyt on ollut muutama päivä aurinkoista, mutta kohta elohopea sukeltaa taas enemmän nollan alle viikon ajaksi ja jäät tuskin lähtevät. Saappa nähdä lähtevätkö jäät vasta huhtikuun puolella?

    2. Post
      Author
  2. Mä innostuin hirveesti viime kesänä suppailee, mutta näin kaupungissa asuvana niin vähän huonot mahdollisuudet lähteä ellei autolla. Jos asuisi esimerkiksi Herttoniemessä tai Lauttasaaressa niin pääsisi helpommin.

    1. Post
      Author

      Joo, oman supin kuljetus on kyllä vähän hankalaa ilman autoa! Voin kuvitella, kun yrittäisit viedä sitä bussissa tai ratikassa!! 😀 Onneksi nykyään on paljon lautavuokraamoita vähän joka notkelmassa. Odotan tosi innolla kesää, että saan oman lautani ensi kertaa vesille!

  3. Annika, olette aivan mahdottomia!!! Siis jäälautalta toisille hyppelyä ja ikää ei kerry sinulle keskiviikkona kahdeksaa vuotta, vaan siinä on jokin muu luku edessä, huoh!!! Onneksi en tiennyt tuosta seikkailusta etukäteen mitään, kun jo pelkkä ajatus teidän normaalista jäillä kulkemisesta meinaa viedä yöunet.

    No ainakin teillä on ollut jälleen kerran hauskaa. Ja kiva kuulla, että kelirikkoveneet toimivat. Toivotaan, että mun ennusteeni huomisesta jäiden lähdöstä osuisi lähelle oikeaa ja pääsisitte aivan turvallisesti veneellä liikkeelle. Terveiset myös vahtikoirille ja Jaakollekin, jos on kotiutunut reissusta!

    1. Post
      Author
  4. Hah! tulipa mieleen eräs pääsiäisen alusaika busterin kyydissä ahtojäissä….kuten sanottu, ei ole omena kauas puusta pudonnut – sama se on veri joka vesille vetää. Järviseudulla hiihdetään ja luistellaan täysiä, ei tietoakaan vapaasta vedestä – Vappuna ehkä! Aila

    1. Post
      Author

      Oii, ihanaa että teilläkin riittää vielä kelejä! Tänään aamulla upea auringonpaiste. Voisipa jäädä kotiin ja lähteä jääretkelle aurinkoon! 🙂

    1. Post
      Author

      Hei! Meidän Ursuitit on sitä 4Tex-kangasta, joka on Ursuitin pelastautumispukujen vähiten hengittävää kangasta. Ja kyllähän se sillä tavalla hengittää, että kun tekee normaaleja asioita, niin puku ei hiosta. Voi ihan hyvin käydä tekemässä potkukelkkalenkkejä tai luistelemassa jäällä puku päällä ilman lämpötuskailua.

      Mutta kun pistät kunnolla juoksulenkiksi, niin kyllä sen sisällä lämmin tulee. Tällä kertaa voin kylä moittia vähän omaa vaatetustani. Minulla ei ollut puvun alla ainoastaan lämpökerrasto, vaan sen lisäksi college-housut ja -paita. Eipä nekään taida olla mitään hengittävyyden mestareita ja muutenkin liikaa kamaa auringonpaisteeseen. 🙂

      1. Totta joo että ei Goretexit ja vastaavat jaksa hengittää kovassa rasituksessa. Alle puettaviin vaatteisiin kannattaa kiinnittää huomiota.

        Pelastuspuvun ostoa tässä olen pitkään haaveillut, jotta voisi hieman rauhallisemmin mielin keväisin ja syksyisin liikkua vesillä.

        1. Post
          Author

          Voin kyllä niin suositella tuota pelastautumispukua… Minä olen aika jääkammoinen, enkä suostuisi ilman pukua kevätjäillä kulkemaan. Minulle Ursuit on tuonut sellaisen mielenrauhan, että voi helposti kulkea. En ole koittanut muita pukuja, mutta ainakin tätä voin suositella hyväksi. Se on ollut todella paljon käytössä nyt kohta kolme vuotta ja edelleen hyvässä kunnossa. Pukeminen ja riisuminen on helppoa, mikä on meille tärkeää, kun puvut ovat jatkuvasti käytössä. Ja vielä että liikkuminen on helppoa, Ursuit ei rajoita vaikka käsien liikettä. Hommaat nyt minkä tahansa puvun, niin yksi kiva juttu on myös, että se kelluttaa. Eli vedestä pääsee helpommin ylös, jos vaikka naskalit olisivat sattumalta jääneet kotiin. Otimme videolle jäihin tippumista pari vuotta sitten, täältä voi katsoa ja todeta miten se puku käytännössä toimii! http://www.saaressa.com/2014/03/23/jaihin-vaan/

Jätä terveiset saareen!