Aurinkoinen suppailuhetki ja koirien lautatreeni

saaressa SUP 4 Comments

Sunnuntai aukesi harmaana ja ei voi sanoa, että olisimme olleet mitenkään aikaisin liikkeellä. Kymmenen jälkeen aurinko alkoi pilkahtaa pilvien välistä ihan kunnolla ja meri oli aivan tyyni. Ja sitten tuli kiire, iski nimittäin suppailusähköisku! Lokakuussa ei ole suppailukelejä ihan joka päivä, joten päätimme lähteä pienelle lenkille lähisaaren ympäri. Täysillä koirat aamu-ulkoilulle, missä purjehdustennarit on, entä tuulihousut? Laudat ja melat sentään löytyi nopeasti, joten pian olimme merellä.

Sataman laidalta kohti aavaa merta.

Sataman laidalta kohti aavaa merta.

 
AALTOJA

On jännä juttu, miten tieto viileästä vedestä saa varomaan kaatumista. Kun ohi ajoi veneitä, niin tasapainottelen tarkasti laudan päällä ja koskaan en ole tuntenut itseäni niin kömpelöksi suppi-laudan päällä. Vesi on 12-asteista. Tieto tuli ystävältämme Pienestä Lehtisaaresta, heillä on mittari. Ensi kerralla vedän jotkut sellaiset kamat päälle, että kylmyys ei haittaa, niin ei tarvitse varoa.

Mutta miten lämmin on aurinko! Se alkoi paahtaa ihan kunnolla puolessa välissä lenkkiä. Nautimme hitaasta lenkistä auringon paisteessa, upea ilma!

Avoimet näköalat. Ei oltu enää yksin merellä, aurinko oli saanut veneilijöitä liikenteeseen.

Avoimet näköalat. Ei oltu enää yksin merellä, aurinko oli saanut veneilijöitä liikenteeseen.

Kokeilevaa kuvausta. Yritin ottaa kuvaa takana suppailevasta Jaakosta kumartumalla alas ja kuvaamalla jalkojen välistä. Oli kuulemma hupaisan näköistä!

Kokeilevaa kuvausta. Yritin ottaa kuvaa takana suppailevasta Jaakosta kumartumalla alas ja kuvaamalla jalkojen välistä. Oli kuulemma hupaisan näköistä!

Hähä, onnistuihan se!

Hähä, onnistuihan se!

 
KOIRAT LAUDALLA

Molemmat koirat juoksivat täysillä Sirmetin luo, jonne meloin laudan kanssa. Pentu oli mennä aivan sekaisin, kun hän ei oikein tajunnut, että mikä se tällainen suppi-lauta on ja mitä minä sen kyydissä teen. Vanhempi koiramme Pipo on ollut pari kertaa suppailemassa ja hyppäsi syliin päästäkseen pienelle kyydille.

Pipo istui rauhallisesti kyydissä.

Pipo istui rauhallisesti kyydissä.

Sompa juoksenteli laudan perässä kiinnostuneena. Se on niin kova häsäämään, että jäi melkein jumiin rantakiviin, koska se ei psytynyt keskittymään kiviin vaan katseli vain meidän menoa.

Sompa juoksenteli laudan perässä kiinnostuneena. Se on niin kova häsäämään, että jäi melkein jumiin rantakiviin, koska se ei pystynyt keskittymään omiin jalkoihinsa, vaan katseli vain meidän menoa.

Päästin Pipon maihin rantakaislikkoon ja hetkessä Sompa jo hyppäsi laudalle ja kahdessa sekunnissa pois. No niin… Mitähän tästä tulisi, kun pikkuinen elosalama laitettaisiin laudan päälle?

Lähdimme liikkeelle ja jo oli koiralla jalat ristissä ja se juoksenteli laudalla edes takaisin. Niinköhän tuo pysyisi laudalla?

Lähdimme liikkeelle ja jo oli koiralla jalat ristissä ja se juoksenteli laudalla edes takaisin. Niinköhän tuo pysyisi laudalla?

Hei, se pysyy paikallaan! Ainakin kameran suljinajan verran!

Hei, se pysyy paikallaan! Ainakin kameran suljinajan verran!

Ja sitten äkkiä juomaan merivettä...

Ja sitten äkkiä juomaan merivettä…

Seisaalleen ei Sompan kanssa voinut suppailla. Polvillaan lauta on vakaampi ja koirankin saa hallittua paremmin.

Seisaalleen ei Sompan kanssa voinut suppailla. Polvillaan lauta on vakaampi ja koirankin saa hallittua paremmin.

Jaha ja sitten mennään! Annoin Sompalle luvan ja se hyppäsi laudalta rantaveteen kiusaamaan Pipoa.

Jaha ja taas mennään! Annoin Sompalle luvan ja se hyppäsi laudalta rantaveteen kiusaamaan Pipoa.

Lopuksi aamupala ihanan lämpimällä terassilla. Koirat nauttivat auringosta vähintään yhtä paljon kuin me.

Lopuksi aamupala ihanan lämpimällä terassilla. Koirat nauttivat auringosta vähintään yhtä paljon kuin me.

Mekin saimme huikean aamupalan, terveysaamuun kuului myös vihersmoothie.

Mekin saimme huikean aamupalan, terveysaamuun kuului myös vihersmoothie.

 


SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

Jaa facebookissa

Tyynellä merellä oli huikeita värejä!

Tyynellä merellä oli huikeita värejä!

Comments 4

  1. Hih… voi miten suloisia suppailijoita =D. Olet kyllä rohkea, kun lädet vielä noin kylmiin vesiin. Ja eihän se kylmyys, kun ei kaadu. Minä en moisen kapistuksen päällä kyllä pysyisi metriäkään =D. Juniori sen sijaan kokeili tänä kesänä kaksikin kertaa ja tykkäsi kovasti. Ihanaa syksyä <3!

    1. Post
      Author

      Suppailu on kyllä hauskaa touhua! Voin suositella kovasti, en ihmettele että juniorinne innostui. Vielä olisi unelmissa syksyinen reissu aamun hämärissä vähän pidemmän kaavan mukaan. Mutta sitten jo suosiolla pelastautumispuvut päälle!

  2. Aivan hellyttäviä kuvia Sompan ja Pipon lautailuista 🙂 Pentu on kasvanut niin, ettei kaikista kuvista enää nopeasti erota, kumpi on kyseessä, ellei pääse näkemään turkin väriä kunnolla selän puolelta. Ja huippukuvat myös teistä isommista suppailijoista! Täällä ensimmäinen kunnon pakkasyö takana. Pihalammikkokin vetäisi jääkannen, joka kyllä sulanee päivän mittaan. Teillä riittää avovesiä vielä pitkään, mutta lämpöasut alkavat olla kyllä pulahtamisten varalta tarpeen. Mukavaa viikonlopun häntää teille kaikille!

    1. Post
      Author

      Sompalla on vielä pikkuisempi pää ja muutenkin on hontelompi. Meillä ei ole vielä pakkasta näkynyt, osa tomaateistakin on vielä kasvihuoneessa hengissä, kohta varmaan lakastuvat. Kohta täytyy vetää lämpimämpää päälle, pari sen verran kylmää kotimatkaa on ollut, että oksat pois… 😀

Jätä terveiset saareen!