Perheonnea pikkusaaressa

In Arki saaressa, Kevät, Linnut by saaressa

Ensimmäisenä vuonna täällä saaressa huomasimme nopeasti, että lokit ja tiirat pitivät paikkaa täysin omanaan. Ne olivat valloittaneet pikkusaaren ja hyökkivät sieltä käsin meitä kohti aina kun tulimme laiturille. Sen jälkeen olemme joka vuosi käyneet taistoa lokkeja vastaan ja yrittäneet vallata saarta itsellemme. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Tänä vuonna olin kuitenkin melko varma onnistumisestamme, sillä olimme ottaneet tavaksi käydä pikkusaaressa piknikillä jo kauan ennen kuin lokit edes tulivat paikalle. Hähä, ajattelin. Tänä vuonna saattekin nähdä!

Mutta sitten tuli sorsa ja muutti kaiken. Olimme koirien kanssa käymässä pikkusaaresssa, kun ne nuuskivat innokkaasti rantapusikkoa. Pian sieltä lähti sorsa karkuun. Löysin pesän ja neljä sorsanmunaa kivien ja ruusupuskien seasta. Olen ehkä pehmo, mutta olihan minun pakko antaa sorsalle pesintärauha! Niinpä koirat saivat porttarin itsenäiseen pikkusaari-partiointiin ja vähensimme itsekin siellä käyntejä. Sorsa on kyllä toisaalta todella kylmänviileä. Se ei hievahdakaan pesäpaikaltaan ennen kuin tunkeilija on käytännössä astumassa pesään. Niinpä pari iltaa sitten kävin tekemässä kierroksen pikkusaaressa ja tarkistamassa pesätilanteen.

Niitä sitten riitti! Tulossa on 11 tiiraa ja 8 lokkia! Jos varikset ja kärppä eivät harvenna munia, niin meillä on parin vuoden tauon jälkeen melkoinen määrä pikkuisia linnunpalleroita pihassa!

Siinä se sorsa on! Naamioitumiskyky on mieletön, jos et löydä, etsi silmää. Pesäpaikka on muutenkin hyvä, sillä lokit ja tiirat puolustavat saarta kaikkia vihulaisia vastaan, joten sorsalla on bodyguardit talon puolesta.

 

Lokki tarkkailee puuhiani silmä kovana.

 

Pikkusaaren korkeimmalle kallionkohdalle ilmestyy aina lokinpesä. En ihmettele, näkymä on kaunis!

 

Ei ole pöllömmät maisemat vähän lähempänä vedenrajaakaan…

 

Tiirat eivät paljoa panosta pesänrakennukseen. Pari kaislaa ristikkäin kallioluodolle. Valmis!

 

Tällä tiiralla on tulossa neljä poikasta, jos varis ei pääse apajille.

 

Menetimme siis ilta-aurinkoisen piknik-paikan, mutta saamme mahdollisesti tilalle pienten linnunpoikasten seurantaa. Bonuksena tulee myös ääniraita, hyvin läheltä… Heräsin toissapäivänä sellaiseen kaakatukseen, että olin varma löytäväni hanhia suoraan oven takaa. Mutta ei siellä mitään ollut. Se taitaa olla lokki, joka pesii kolmatta kesää katolla savupiipun vieressä. Savupiippu antaa lokin äänelle kaikupohjan ja se todella kuuluu aika kovaa sisälle. No, yritän ajatella niitä suloisia pikkupalleroita!

 


SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

Jaa facebookissa

 

 

0