Havaintoja mantereelta

saaressa Arki saaressa 0 Comments

Saimme lähtöpassit saaresta perustustöiden alkaessa. Raksamiehet muuttivat meille asumaan pariksi viikoksi ja me taas muutimme Lauttasaareen. Siskoni kysyi eilen puolentoista viikon kerrostaloasumisen jälkeen, että onko paljon helpompaa ja onko jo koti-ikävä? No onhan tämä nyt hieman erilaista.

Asunto asumista varten

Ensimmäisenä aamuna kurottelin vaatekaapista työvaatteita ja huomasin vienon mökkituoksun. Jaahas. Perusödöörimme on siis normisti vähän mökkimäinen. Oli pakko laittaa ylimääräinen suihkaus hajuvettä ennen kuin porhalsin töihin! Ei sinänsä ole ihme, että näin on, jos asuu 50-luvulla rakennetussa mökissä. Tällaista siis paljastuu, kun muuttaa kaupunkiin ja hajuaisti palautuu normaaliksi…

Kerrostalossa asuminen on tuntunut vähän luksukselle. Esimerkiksi villasukkia voi pitää jalassa, koska se on mukavaa, ei vain siksi, että ilman niitä varpaat jäätyvät lattialautojen välistä puskevaan kylmyyteen. On kaappitilaa, tilaa työpisteelle, sohva ja telkkari. Kaikenlaista mahtuu, kun on muutama neliökin enemmän. Kauppakin on vastapäätä. Kävin siellä parhaimpana päivänä kolme kertaa ihan siitä riemusta, että voin hakea karkkia ihan helposti, jos vähän karkkihammasta kolottaa.

Mutta missä on takka? Kaipaan tulen ritinää ja sen tuomaa lämpöä. Sitä, että asunnon saa lämpimäksi tai viileämmäksi sen mukaan miten haluaa. Ja entä vilkaisu pihalle? Säleverhojen välistä voi katsoa minkälainen ilma on. Alimman kerroksen asunnossa ei muuten tule pidettyä verhoja koko ajan auki. Kotona ikkunoissa ei edes ole verhoja ja näkymä on kolmeen suuntaan pihalle ja merelle. Ulkoilma tulee suoraan sisälle, itätuulella ihan kirjaimellisestikin.

 

Vihreä Lauttasaari

Vaikka luonto ei ole samalla tavalla läsnä täällä kuin kotona, on Lauttasaari kyllä todella kaunis paikka asua. Lenkkimaisemia löytyy niin puistoista kuin meren rannaltakin. Ja lenkit onkin yksi iso ero saarielämään. Koirat ovat saaneet taas totutella remmilenkkiin ja varsinkin Pipoa ihmetyttää, ettei se voi jäädä tonkimaan johonkin puskaan hiirisaalista, vaan pitäisi liikkua eteenpäin! Olen alkanut hölkkäilemään lenkillä, jos ei nyt koko lenkkiä, niin ainakin osan ja ihan vain siitä ilosta, että mukavat lenkkipolut löytyvät talon nurkalta. Alan ymmärtää niitä, jotka ovat kehuneet Lauttasaarta todella upeana asuinpaikkana. Se taitaa tosiaan olla sitä!

Rantapolulla on upeat maisemat.

Ehdin hetken nauttia lenkeillä puistojen tarjoamista värinäytelmistä ja kuivasta maasta. Sitten alkoi räntä- ja lumisade.

 

Automatka töihin

Matka töihin on vähän simppelimpi täältä kerrostalosta. Saaresta tulee lähdettyä kumisaappaat jalassa ja syksyn edetessä venematkaa varten tulee puettua yhä enemmän vaatetta. Parhaimmillaan sitä vaatetta on tosiaan ollut tarpeeksi pakkasen paukkuessa ja meren ollessa auki. Nyt voi laittaa korkokengät jalkaan jo kotona, sipsutella parkkihalliin ja ajaa lämpimällä autolla työpaikan parkkihalliin.

Mutta vaikka kuinka työmatka sujuisikin kuivemmissa merkeissä ja vähän helpommin, jää paitsi aamuhetkestä merellä. On upeita aamuja tyynellä merellä, kaunista harmaata utua tai kalastaja nostamassa verkkoja tihkusateessa. Joskus sadepisarat piiskaavat tuulessa vaakatasossa reikiä kasvoihin, ja vaikka se on sillä hetkellä vähän rasittavaa, tietää ainakin heränneensä kun pääsee autoon istumaan. En ole siis pysäyttänyt betonimyllyä ja aikeissa muuttaa kaupunkiin!

 


SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

Jaa facebookissa

Jätä terveiset saareen!