Valtavaara ja käsilaukku hukassa

saaressa Arki saaressa, Matkalla 0 Comments

Kun metsäsuksien makuun oli päästy, pitihän se ottaa heti toinen reissu perään. Lähdimme Roosan kanssa kahdestaan Valtavaaralle Konttaisen parkkipaikalta. Ajatus oli ehkä ehtiä Rukan puolelle ja treffata Jaakko sekä muu kompania siellä. Aikaisemminkin olisi voinut lähteä liikkeelle, mutta tällä kertaa oli vähän enemmän evästä mukana ja muistin napata jopa vettä messiin. Kamerat lauloivat myös, sillä näihin maisemiin ei vain voi kyllästyä. Vähän joka välissä tuli kuvauksellisia hetkiä!

20171228_122529_ValtavaaraKelkkareitin yli ja oikea polkukin löytyi.

20171228_124406_ValtavaaraTykkylumiset puut kaartuivat polun yli ja välillä saatiin lunta niskaan.

20171228_125632_Valtavaara-2Alkoi käydä selväksi, että Valtavaara oli ehkä vähän liian jyrkkää nousua meidän suksille. Lumikengät olisivat olleet tälle maastolle parempi valinta. Esimerkiksi tässä polku kääntyy vasemmalle ylös ja siinä ei kyllä päässyt suksilla eteenpäin. (Alaspäin olisi päässyt kovaa vauhtia!)

20171228_125657_ValtavaaraKiipeily palkitsi maisemilla!

OLYMPUS DIGITAL CAMERASuolammen laavulla alkoi olla sinistä hetkeä. Kuvan otti Roosa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKiipesimme vielä seuraavan vaaran laelle ja jälleen jouduttiin nappaamaan sukset kainaloon. Köysi avitti välillä nelivedoksi yltyvää etenemistä. Huikea kuumaisema! Kiitokset Roosalle kuvasta!

Katselimme vähän karttoja ja arvoimme pimeän tuloa. Päätimme kääntyä takaisin, koska matkaa oli vielä enemmän jäljellä kuin mitä olimme taittaneet. Päätös oli ihan hyvä. Kun laskimme viimeistä mäkeä alas, alkoi hämärä jo peittää kumpareiden mittasuhteita alleen. Meillä oli Sorelit jalassa ja muutenkaan nämä eivät ole mitkään puuterilaskusukset. Sainpahan opittua miksi lapin käännöstä suksilla kutsutaan lapin käännökseksi. Lapsena niitä tehtiin huvikseen suksilla tasamaalla, mutta nyt jyrkemmässä alamäessä käännös olikin tosi kätevä, sillä sukset ei todella kääntyneet helposti laskemalla.  Vaikka emme päässeet perille Rukalle asti, niin oli kyllä ihan huippumatka!

20171228_144229_ValtavaaraKotimatkalla Rukan rinnevalot näkyivät kauas. Hämärä alkoi hiljalleen laskeutua.

 

Hot jooga ja pääpäivä

Seuraavana päivänä Kati sai houkuteltua minut hot joogaan. En ole aikaisemmin joogaillut, ainoastaan edellisenä päivänä Roosan vetämällä ex tempore -tunnilla. Nyt sitten 1,5 tuntia kuumaa joogaa. Hyvää teki, mutta myös vähän yllättäviä seurauksia tuli.

Meille sattui nimittäin juhlien kannalta pääpäivä juuri tuolle kyseiselle illalla. Korot meni niin sanotusti kattoon ja vaikka join ihan pepsiäkin illan aikana, humahti drinksut hot joogan kuivattamaan kroppaan aikamoisella forcella. Seuraavana aamuna puhelinta ja käsilaukkua ei löytynyt mistään. Jaakko soitti puhelimeen ja Ravintola Zonesta vastattiin, että joku oli tuonut sen tiskille (kiitos ihanat rehelliset ihmiset!), mutta laukkupa ei ollut siellä. Se oli kadonnut matkalla narikasta kotiin. Kun sitä ei löytynyt ravintolasta, taksista eikä löytötavaroista, kuoletin ihan kaikki kortit, tilasin uuden ajokortin ja ilmoitin vanhan kortin poliisille kadonneeksi, ostin asiakastiedosta luottokiellon jne.. Minullahan oli poikkeuksellisesti laukussa mukana ihan kaikki kortit ja vaikka mitä ihmeen kamaa, kuten postikortti kaverin lapselle, stokkan lahjakortti, käärmepuun siemen sun muuta.

Päivä ehti vaihtua pitkälle iltapäivään, kun taksikuski soitti ja kertoi, että laukku oli sittenkin ollut taksissa! Jippii, erittäin hyvä uutinen! Näillä seikkailuilla kohti uutta vuotta ja muistakaa hot joogan vaarat!

 20171229_Annika_Jaakko.1
Terveisiä Hankibaarista! Erityispisteet erinomaisesta Irish coffeesta, lohisalaatista, haukipullista ja rennosta tunnelmasta!

 


SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

Jaa facebookissa

Jätä terveiset saareen!