Tykkään kyllä omasta työstäni, mutta joskus suorastaan rakastan Jaakon työtä. Etenkin silloin, kun se tarkoittaa, että pääsen mukaan kuvauksiin, joissa on mukana ripaus seikkailua ja upeita veneitä!
XO:n kuvaukset pidettiin viikko sitten perjantaina, jolloin jäätä oli vielä oikein mukavasti (mikä nyt tuntuu vähintään uskomattomalta) ja aurinko paistoi aivan kirkkaalta taivaalta. XO:n DFNDR sekä 360 lähtivät liikenteeseen Helsingistä kohti Espoota, jonne olimme sopineet treffit jään reunalle. Minä potkuttelin tapaamispaikalle jäätä pitkin potkukelkalla.
Olin käynyt edellisenä aamuna suppailemassa työkaverin kanssa jään reunalta, joten tiesin jään suurinpiirtein kestävän, vaikka keväällä muutokset ovatkin nopeita. Yöllä oli kuitenkin ollut reippaasti pakkasta ja se auttoi asiaa. Lähdin matkaan hieman ennen kuutta aamulla. Aamuvarhaisella myös kelkka liikkui mukavasti jään pinnalla. Päivällä aurinko sulattaa sen pintaa sohjoksi ja potkuttelu alkaa käydä työstä.
Paatit saapuvat
Ehdin sopivasti paikan päälle ennen veneitä. Olin varma, että myöhästyn, joten potkuttelin itselleni mukavasti hien päälle. Paatteja ei kuitenkaan näkynyt, joten ehdin rauhassa koittaa miten jää kestää ja katsoa edes hetken mihin veneillä voisi ajaa.
Sieltä ne tulevat! Kyllä oli porukalla hymyt leveinä, kun he tulivat paikalle yhtä aikaa upean auringon nousun kanssa…
Ensimmäisenä paikka löytyi 360:lle. Se laitettiin kiinni jääruuveilla.
DFDNR:lle ei jääruuveja riittänyt. Sen kohdalla käytettiin kiinnityksessä juuri niin luovaa tapaa kuin näin seikkailuhenkisellä veneellä kuuluukin. Se kiinnitettiin jäähän kairalla!
Seikkailemaan
Sitten lähdettiin hommiin. Tai siis omasta näkökulmastani kyllä ihan nautiskelemaan. Alettiin purkamaan veneistä harrastustavaroita pois ja kaiken tekemisen ympärillä pörräsi kamera ja kopterikamera.
Pyörät mahtuivat mukavasti 360:n uimatasolle. No, tähän paattiin mahtuu pari muutakin juttua!
Kävin tietenkin tsiikailemassa venettä pienen tauon aikana!
Jengi ja kaksi venettä jäällä.
Jää hajoaa
Kun oli kuvattu tarpeeksi jäällä menoa ja suppailua, oli vuorossa veneilypätkät. Tässä vaiheessa kello oli jo puoli yhdeksän paikkeilla ja aurinko oli paahtanut jäätä todella lämpimästi. Irrotimme veneet ja porukka alkoi katsella sopivia ajolinjoja esimerkiksi kivien välttämiseksi. Jäälle jäänyt porukka siirteli kamoja vähän kauemmaksi ja kokoon yhteen paikkaan.
No, eihän siinä tarvittu kovinkaan paljoa ajoa, kun jää alkoi hajota isoiksi lautoiksi. Tämähän on vain hyvä uutinen kevättä odottelevalle saaristolaiselle. Ai paitsi, että ne jääruuvit ja köydet jäivät sinne uloimmalle lautalle. Painelin irrottamaan köyttä, mutta se oli jotenkin niin hyvin sotkussa, etten saanut ruuvia heti pyöriteltyä irti. Seuraava aalto rikkoi jo toisenkin lauttarivin minun takana. Heitin köyden pään Väiskille, joka piti köydestä vetämällä meidän lautan kiinni kiinteässä jäässä, kun Erkan kanssa irrotimme jääruuvia. Ja lähtihän se. Alla on kuvaa hauskasta tilanteesta jäällä!
Epic split: En tiedä kumpaa jännitin enemmän, sitä että Erkan kuivapuku vai koivet repeää! No ihan spagaatia ei tullut, mutta pulahdus mereen kuitenkin.
Pulahdus ei wakeboardaajaa haittaa. Niihin on ilmeisesti totuttu…!
Alkaa olla aika laittaa leiri kokoon. Jäälautat lähtevät liikkeelle merelle.
Pakkaushommat… Minä sain kyytiini tällä kertaa molemmat sup-laudat, kairan ja muuta sälää, joka oli matkalla meille.
Reissu oli juuri niin upea ja hauska, kuin voi etukäteen kuvitella. Ihania ihmisiä, upeita veneitä ja hauskaa tekemistä. Ehkä kuitenkin kaikkein hienoimpana luonto. Miten uskomattomia kokemuksia meillä voikin päästä kokemaan ihan lähellä pääkaupunkia. Meillä on kyllä aika ainutlaatuinen meri ja saaristo! Go and explore!
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa