Luisteluradan jäädyttäminen merivedestä

saaressa Jäätilanne, Urheilu 0 Comments

Tänä vuonna meri jäätyi niin, että mukana oli myös lumisohjoa. Kun kolasin luistelujään esille, sai jouluna vielä ihan kivat luistelut, mutta sen jälkeen vesisade rummutti luisteluradan pinnan aivan rosoiseksi. Tänä vuonna päätin, etten luovuta luistelujään suhteen, vaan päätimme koittaa jään pinnan jäädyttämistä merivedellä. Olimme sopivasti lomalla loppiaiseen asti, joten oli aikaa värkkäillä. Lisäksi siskontyttö oli tulossa kylään ja kyllähän nyt sitä varten pitää luistelujää olla valmiina!

Pumppu ja metri letkua

Kun sitten tapaninpäivänä olimme valmiita koittamaan jäädyttämistä, oli rapiat seitsemän astetta pakkasta. Meillä on vesipumppu talon alta pumpattavaa vettä varten ja se oli ollut sisällä sulamassa. Mutta mitä unohdettiin sulattaa, oli pitkä vesiletku. Se siirrettiin kylppäriin kuivumaan, mutta tälle illalle siitä ei ollut iloa. Päätimme siis lähteä liikenteeseen pumpulla ja metrin pätkällä letkua.

Jaakko rakastaa käyttää moottorisahaa, myös pumpulle sopivan jääaukon tekemiseksi!

Jäätä oli kotipihassa mukavasti. Palalla on paksuutta yli 15 cm.

Pumppu toimii ihan loistavasti ja sylkee jäälle hyvin vettä kentälle!

Vesi piti saada leviämään kentälle ja siihen otettiin käyttöön lumikola. Oikeasti, kolasin vettä noin puolitoista tuntia ja lopputuloksena lihakset oli aika hellänä!

Vroom, vroom!

Käsipeliä parempi oli tietenkin mönkijä. Harmi vaan, että Jaakko sai mönkijän iskuun vasta sen puolentoista tunnin jälkeen. Katsos kun kauha oli unohtunut pihalle ja jäätynyt multakasaan. Ei lähtenyt irti millään ja Jaakko joutui hakemaan kauhakuormaajan, jotta kauha saadaan maasta. Kauhakuormaajasta loppui diesel kesken kaiken. Sen jälkeen se ei enää lähtenyt käyntiin. Ja niin edelleen. Tosiaan sen puolentoista tunnin päästä mönkkäri oli siis jäällä. Mutta, se olikin loppupeleissä huono juttu, vaikka sillä saikin lumisohjon tehokkaasti pois kentältä. Vesi oli ehtinyt jähmettyä 1,5h aikana sen verran, että se ei enää levinnyt kauniisti aivan tasaiseksi pinnaksi.

Pari jäädytyskierrosta lisää

Kummitytön vierailu läheni ja koska ennusteet näyttivät lämpötilan sahaavan vielä plussallekin, tehtiin seuraava jäädytys aikataulupaineiden vuoksi vähän huonossa kelissä. Mittari näyttii nollaa ja vesi alkoi jäätyä vasta yöllä, siitä ei tullut aivan täydellinen. Tällä kertaa oli kuitenkin letku käytössä ja voi jestas, miten nopeasti (ja kevyesti) homma kävi!

Valopää pimeissä kasteluhommissa!Ja vielä kolmas kerros lauantaina 4 asteen pakkassäässä. Tästä tuli paras lopputulos.

Vinkki vitoset
  • Jää kannattaa putsata mahdollisimman tarkkaan lumesta, mutta siitä huolimatta vettä levittäessä muodostui sinne tänne veden ja lumen sekoitusta, joka olisi jäätyessään huonoa pintaa luistelulle. Sitä kolataan pois luistelukentän laidoille.
  • Jos pakkasta on enemmän, levitä vesi nopeasti kolalla, ettei se ehdi jähmettyä. (Jos siis ei ole letkua, joka varmaan kaikilla normaaleilla ihmisillä on sulatettuna, jos sellainen ylipäänsä talosta löytyy!)
  • Letku on parempi kuin kola, mutta kolallakin tuli aika hyvää jälkeä!
  • Paras jää tulee kuulemma niin, että jäädytetään ihan ohut kerros kerrallaan. No meidän eka jäädytys ei tosiaan ollut sellainen, joihinkin kohtiin vettä tuli viitisen senttiä. Toisaalta näin saatiin jäätä vähän tasapainoon, sillä se oli elänyt aika paljon veden noustessa ja laskiessa Aapelin vaikutuksesta. Joten tässä kohtaa kannatti rikkoa sääntöä.
  • Merellä jää elää ja esimerkiksi railoista valuu vesi pois. Sellaista se vaan on. 🙂
  • Meidän mielestä paras jäädyslämpötila oli noin 4 asteen pakkanen.
Jää tositestissä!

”Tää on vaikka kuinka hyvä!” Milla antoi meidän jäälle hyvän arvosanan, vaikka toinen pää kentästä oli vähän huonoa ja parissa oli röpöliäistä. Vaikka kentän laittamisessa oli vähän hommaa ja sääennusteita katsomalla siinä ei ollut vielä mitään järkeä (ensi viikolla sataa taas vettä), oli luisteluhetkemme niin hauska, että taatusti kannatti!

Kaaduin myöskin niin upeasti taaksepäin, että herää kysymys siitä, että kenellä se kypärä olisi pitänyt olla. En jotenkin hiffannut, että siellä kentän ulkopuolella oli aivan yhtä liukasta ja luistimet vain häipyivät yhtäkkiä eteenpäin, kun minä jäin paikalleni. Jestas, mikä ilmalento! Eikä voinut edes kiroilla, mikä tutkimuksien mukaan helpottaisi kipua. Tästäkin huolimatta, ihan parasta!

Give me high five!!Yhellä jalalla!! Hullua pyörimistä!

 

Homma oli todella vaivan väärti ja uusi jäädytys tehdään ensi viikonloppuna, kun plussasäät jäävät taakse. Tavoitteena on oppia sirklaamaan taaksepäin tänä talvena… Taito on jäänyt jonnekin lukiojäille!

 


Aikaisemmat pihaluistelut:

Jouluaaton lyhyt luistelu Jaakon kanssa. (Jaakon vaaka on niin hieno!)

Todiste viime vuodelta, sitä sirklausta taitaa joutua hetken harjoittelemaan…

Piharata kolmen vuoden takaa

 


SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

Jaa facebookissa

 

Jätä terveiset saareen!