Jäät alkavat olla todella heikkoja

saaressa Jäällä, Jäätilanne 2 Comments

Nyt voin sanoa jo kokemusasiantuntijan syvällä rintaäänellä, että jäille ei kannata enää kauheasti mennä, ainakaan täällä Etelä-Suomessa. Vuorottelemme tosiaan raksamiesten kanssa saaressa asumisessa ja en ole käynyt viikkoon siellä piipahtamassa. Tänään piti lähteä saareen kastelemaan kasvit kasvihuoneelle ja halusin lisäksi viedä muutaman taimen totuttelemaan kasvihuone-elämään, kun kasvatustila alkaa loppua.

Niinpä pakkasin latva-artisokat ja purjot kassiin, vedin Ursuitin päälle ja lähdin jäitä pitkin saareen. Koko meidän lahti on vielä jäässä ja avovettä näkyi vain yhden kivisen matalikon kohdalla. Siitä jää aukeaa aina ensimmäisenä ja kerää ensimmäiset joutsenet uimaan.

Jo ensimmäinen askel solahti vetisen sössön läpi ja pysähtyi sitten jäähän 10 sentin jälkeen. Olin tyytyväinen kumisaappaista! Jatkoin tarpomista ja parinkymmenen metrin päästä humahdin jäistä läpi. Se tapahtui niin vikkelästi, etten ehtinyt ajatella yhtään mitään. Seuraava ajatukseni oli, että onpas vesi kyllä tosi kylmää. Ikean sininen kassi taimineen nökötti kauniisti jäällä, kun kömmin Ursuitin kannattelemana sohjoiselle jäälle. Kuivapuku kelluttiin niin hyvin, että kainalotkaan eivät kastuneet.

Vaikka sukujuureni eivät olekaan pohjanmaalta, olen siellä kasvanut. Liekö sieltä tarttunut vähän jästipäisyyttä luonteeseen. Ajattelin, että ehkä siinä on vain yksi huono kohta ja jatkoin matkaa. Kymmenen metrin päästä tipuin uudelleen. Nyt jää ympärillä oli sellaista sohjoa, että oli pakko vähän kontata kauemmas tai olisin tippunu samantien puuromaiseen höttöön kolmannenkin kerran. Vähän kauempana potkin jäätä ja jalka meni aika syvälle joka potkulla.

Päätin kääntyä takaisinpäin ja pääsin ilman lisätippumisia rantaan. Siellä odotti nainen, joka oli huomannut toisen pulahdukseni ja tullut rantaan katsomaan, että pääsen turvallisesti perille. Vaihdoimme laiturilla muutaman sanan varusteista. Hän katsoi vaatetustani ja totesi, etten ole edes kokonaan märkä. Se piti paikkansa, puku oli kelluttanut hyvin ja sen ansiosta yritys päästä saareen oli vain hieman jännittävämpi, eikä käynyt huonosti. Ainoastaan muutama latva-artisokan lehti katkesi tässä rytäkässä.

Tippumisjäljet eivät tosiaan näytä dramaattisilta. Ensin on vähän omia jälkiäni ja sitten nuo kaksi kohtaa, jossa on enemmän sohjoa. Niistä tipuin läpi.

Kuivapuku on kyllä halpa henkivakuutus ja suosittelen sitä ihan kaikille jäällä liikkujille. Tämä kuva on viime vuoden kevään aurinkoiselta kelkkaretkeltä. Luulen, että potkukelkalla olisi vielä tänäänkin pysynyt jään oikella puolen, mutta olin matkassa jalkapatikassa.

Nyt meidän raksamiehet saavatkin olla hetken saaressa, sillä ainakaan jäitä pitkin sieltä ei kannata tulla pois. Onneksi ruokaa on riittävästi ja tätä vauhtia jää sulaa nopeasti pois. Seuraavaksi se on venereissu!

Ps. Ai missä Jaakko on? No, pidempään blogia seuranneet tietävät, että lähes aina, kun on yllättävä kelirikko, jäiden tulo tai koneet hajoavat, niin hän on reissussa. Niin tänäänkin! 🙂

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

Jaa facebookissa

Comments 2

  1. Hui. Mahtanut olla rannalla liikkujille pieni hengen salpaus nähdä sinut solahtamassa jäästä läpi :). Harvemmalla on jäällä liikkuessaan ihan samat varusteet. Mekin kävimme tänään katsastamassa oman venerantamme ja samaa sohjoa oli siellä. Ikävä kyllä avovesi oli sen verran kaukana, että voi olla, ettei viikon aurinkokaan vielä riitä sulattamaan koko matkalta jäitä. No, nyt ootellaan!

    1. Post
      Author

      Kyllä, siinä on taatusti käynyt pieni pelästys! 😊 Täälläkin jo odotellaan malttamattomina avoimia vesiä. Saisi ne taimetkin kasvihuoneelle! 😁

Jätä terveiset saareen!