Tänä vuonna menimme Uivaan jo perjantaina. Työpäivän jälkeen olin aika lailla kuitti ja oikeasti mietin, ettei jaksaisi lähteä. Onneksi tajusin olla ihan hiljaa ja raahautua iloisen Jaakon perässä messuille. Suuntasimme ihan ensimmäiseksi syömään, sillä molemmilla oli kiljuva nälkä. Iltapäivän väsy ja ahdistus haihtui samaan tahtiin hampurilaisen hupenemisen kanssa ja näyttelykin alkoi näyttää kiinnostavalta! Meillä oli tärskyt kavereiden kanssa, joita yritämme yllyttää veneenostoon. Se tarkoittaa, että veneitä katsottiin hartaasti ja neuvoa-antavat välikaljatkin piti ottaa. Työpäivän jälkeisessä illassa emme ehtineet nähdä läheskään kaikkea mielenkiintoista, mutta tässä messutunnelmia perjantailta.
Kun kello löi kahdeksan, huomasimme, että yksi laituri jäi katsomatta kokonaan, emmekä olleet ehtineet kauppakojuihin. Toisin sanoen messuilla oli jälleen kerran enemmän katsottavaa kuin mitä ehdimme kokea. Niin ja en ehtinyt syömään belgialaista vohvelia, jonka mainoksen näin! Tänään ehtii vielä messuille löytämään omat veneunelmat. Minä siirryn kasvihuoneen puolelle tekemään puutarhahuoneen puolelle ja yritän hillitä aina messujen ympärillä nousevaa venekuumetta!