Terveisiä menneisyydestä!

In Arki saaressa by saaressa

Kun tänään käänsin multaa uudesta kurpitsapenkistäni, en arvannut saavani terveisiä menneisyydestä. Pistolapiolla polkiessani osuin kuintenkin muovinriekaleisiin, jotka kaivoin ylös saven joukosta. Ensin esiin tuli viilipurkki ja lopulta kokonainen muovipussi. Ikään kuin kovakin arkeologi, asettelin pussista löytämäni esineet rannalle ajautuneiden kaislojen päälle arvioitavaksi.

Viili on maistunut

Olin löytänyt roskapussin. Mikä aarre. Se on kuulunut henkilölle, joka on tykännyt viilistä ja margariinistä. On syöty myös maitosämpylöitä.

Sipoosta on viili lähtenyt ja Espooseen päätynyt.
Maitosämpylä 0,69 markkaa. Pussi ei ollut kovin iso, siihen on mahtunut muutama maitoon leivottu sämpylä.
Mukana olis myös pieni hehkulamppu.
Lääkepurkin etiketti ratkaisi melkein arvoituksen siitä mihin aikaan pussi on maahan joutunut. Harmillisesti käytettävä ennen päivämäärä on lähtenyt irti etiketistä.
Koko komeus oli elannon muovikassissa. Oliko tässä jonkun retkieväät? Sämpylöitä, viiliä ja margariinia. Rutkasti margariinia parille sämpylälle.

Nyt halusin tietää milloin tämä roskapussi on heivattu menemään ja päätynyt meidän rantaruovikkoon. Viilipurkki vei minut oikeille vuosikymmenille. Kyseistä viilipurkkia on internetin ehtymättömien tietojen mukaan valmistettu 70- 80-luvulla. Tätä aikakautta tukee myös se, että HJ Ingman yhdistyi 1988 Kotisaaren kanssa ja firman nimeksi tuli Kotisaari-Ingman. Tuskinpa purkissa luki enää sen jälkeen HJ Ingman.

Löytämäni aarre oli siis lähes arkeologisen vanha, vähintään yli 30 vuotta! Muovipurkit ovat todella priimassa kunnossa ja ihan noin vanhaksi en olisi muoveja uskonut. Luulen, että roskapussi on tullut rantaan mereltä, sillä se oli kohdassa, johon tulvavesi ylettyy vieläkin ja 30 vuotta sitten varmasti vielä helpommin. Tontiltamme löytyy kyllä muutama kohta, jossa epäilen pidetyn tunkiota ja sinne on nakeltu mitä vain. Vanhan näköistä lasia ja pari säilykerasiaa on tullut vastaan, kun olen tehnyt kaivuita kasveille. Tämä oli kuitenkin niin syrjässä vanhasta talosta, että luulen sitä tuliaisiksi mereltä.

Mitä tästä opimme… Muovi ei maadu, älä heitä sitä luontoon. Ja toisekseen, en ole käynyt viikkoon mantereella ja näköjään siinä ajassa herää vastustamaton mielenkiinto eritellä 30 vuotta vanhan roskapussin sisältö!



SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin