…kysyi kite-koulun opettaja minulta ennen treenin alkua. Laskin ranskaksi viiteen ja sanoin, että siinä on suurinpiirtein kaikki, mitä osaan. Sen jälkeen hän tiukkasi vielä, että miksi en puhu ranskaa. ”Öö, olen Suomesta.” Tämä ei riittänyt vastaukseksi ja ope uusi vähän silmiään pyöritellen kysymyksen. Niin, sinällään ihan hyvä kysymys. Olenhan aloittanut ranskan kielen opiskelun ainakin yläasteen ranska-kerhossa ja kerran yliopistolla, pääsemättä kertaakaan aivan alkeita pidemmälle ja nekin ovat täysin unohtuneet. Sovimme open kanssa, että hän sitten näyttää esimerkeillä minulle mitä tehdään, kun selvisi, että englanti ei ollut hänen vahvuuksiaan. Martinique on siis todella ranskan-kielinen mesta ja kaikkien oletetaan osaavan ranskaa.
Laiva on lastattu kite-kamoilla! Ja kohta myös vuokra-automme, pikkuinen Seat, olisi täynnä lautoja ja laukkuja.
Seurasin mitä muut kite-koululaiset puuhailevat ja yritin vain peesata heitä. Hyppäsimme veneeseen ja lähdimme harjoituspaikalle. Täytyy sanoa, että olosuhteet olivat aivan huiput! Matalahkoa vettä muutama sata metriä ja paikalla oli vain muita leijakoululaisia. Ensin lähetettiin ryhmän ranskalaiset matkaan, he olivat vähän meikäläistä pidemmällä ja lähtivät tekemään lautatreenejä. Tuuli oli todella kevyt ja minulle jäi viimeiseksi kaikista pienin leija, 8 neliötä. Mietin jo vähän etukäteen, että onkohan tuuli tarpeeksi kova tuon kokoiselle leijalle. Samaan aikaan Jaakko treenaili parinsadan metrin päässä ja otti ilman muuta 11,5 neliöisen leijan käyttöön (meillä on 11,5 ja 9m2 leijat).
”Taas ne lähtee…” Tuumi rannalle ilmestynyt bordercollie ja katsoi omistajansa perään.
Mustavalkoinen salama veteli melkoista lenkkiä rannalla ees takaisin, kun omistaja paineli laudalla taivaanrannassa.
Niin huonosti kuin tällä kitetunnilla, en ole vielä kertaakaan leijaa lennättänyt (hehe, takana on kolme treenikertaa). Ainakin kasin leija oli liikkeissään aika ripeä, niinpä rysäytin sen monta kertaa alas. Välillä tuntui, että leijasta loppui kerta kaikkiaan hönkä. No, ainakin sain treeniä siihen, kuinka se leija saadaan merestä ylös! Kun yhteinen kieli puuttuu, ei pääse kunnolla kysymään, että aloitetaanko alkeet aina pienellä leijalla ja sitten vasta isompaa, vai oliko nyt yksinkertaisesti käynyt niin, että kolmen yhtäaikaisen kurssin pyöriessä, kasin leija oli se mitä oli jäljellä. Sain kuitenkin taas lisävinkkiä ja hyvää treeniä, mutta seuraavaksi menen Jaakon kanssa yhdessä aamutreenaamaan.
Jaakko oli leijailemassa ja katselin leijameininkiä rannalla. Vanha pappara laittoi leijaa kuntoon. Hänellä oli aurinkolasit ja sydvestin mallinen hattu syvällä päässä, rusetti leuan alla. ”Suloista!”, ajattelin. Pappakin lähtee vähän ajelemaan! Ja sehän lähti, kuin hauki rannasta!
Kohta pappa veti sellaisia hyppyjä, että muut vedessä olevat leijailijat saivat vain katsoa kateellisena vauhtia ja meininkiä. Tässä pappa on juuri aloittamassa hyppyä. Leija nousee vauhdilla ylös ja lähtee nostamaan lautailijaa ilmaan. Seuraa laudan ja papan pyörimistä x-määrä ja nätti laskeutuminen. Sillä lailla!
UUSIA KODINKONEITA
Kävimme kauppakeskuksessa ja eksyimme myös elektroniikkakauppaan. Sieltähän löytyi vaaka ja päätin hypätä kolmen kuukauden tauon jälkeen vaa’alle lukemia tsekkaamaan. Vaikka tässä on oltu kovin sporttisia, olen ilmeisesti ollut vastapainoksi niin kiinnostunut kunkin maan leipomuskulttuurista, että vaaka näytti lähes uutta ennätystä. Olin kyllä vähän arvannut asian laidan, koska kaikki shortsini olivat maagisesti pienentyneet, mutta olin ohittanut asian ja vaihtanut shortsit mekkoon. Kätevää! Päätimme ostaa pikku-vaa’an veneelle, että emme olisi liian tehokkaita laitapainoja Atlantin ylityksen paluumatkalla.
Ja mitä muuta? Teimme kotona paljon smoothieita ja olen todella kaivannut niitä reissun aikana. Kunnollisia smoothieita olemme saaneet kahdesta paikasta, Barbadokselta Good Lifesta ja St Lucian Cafe Olesta. Olimme aikaisemmin suoraan hylänneet blenderin, koska ajattelimme, ettei invertteri jaksa pyörittää blenderiä. (Eli kun ollaan maasähkössä satamassa piuhan päässä, ei olisi ongelmia, mutta ankkurissa käytetään invertteriä, joka ei pyöritä kovatehoisia laitteita.) Nyt päätimme ottaa riskin ja toimme veneeseen Kitchen Aidin Classic-mallin. Invertterin pitäisi jaksaa pyörittää sitä. Kitchen Aid on kalliimpi, mutta sitä puolsi pari asiaa. Tiedämme, että se blendaa mitä tahansa, kuppi oli muovia, mikä on veneeseen hyvä ja sen tehomäärät olivat pienemmät. Niin, siistiä, meillä on smoothie-masiina!!
Kitchen Aid pääsee kohta vauhtiin. Hitsi, että smoothie maistui hyvälle pitkästä aikaa!
Nyt smoothieita onkin syöty aika paljon ja ratkesi viikunahommakin. Laitan niitä tietenkin smoothieen. Blenderiin on mennyt vähän kaikkea, mitä pitäisi saada veneellä kulutettua pois ruokakaapeista. Esimerkiksi punaisten linssien (viisi puolen kilon pakettia kaapissa) sopivuutta banaanismoothiessa on testattu. Toimii! Bran flakesien jämät, joita kukaan ei ole syönyt kuukauteen. Jes! Se mysli, jota Atlantin ylitysmiehistö ei suostunut syömään, koska se oli niin tylsän makuista (edelleen kaksi puolen kilon pakettia kaapissa, vaikka olen käyttänyt ahkerasti puuroihin). Joo! Eli kannattaa siis varoa, kun tarjoilen smoothieta, voi sisältää vähän mitä vain…