Leffateatteri avomerellä – matkalla Turks & Caigosiin

In Uncategorized by saaressa

Terveisiä Puerto Ricon ja Turks & Caigosin väliltä! Lähdimme matkaan keskiviikko-iltana, jolloin laskeskelimme tulevamme perille valoisan aikaan lauantaina. Purjehtisimme siis kolme yötä, joista kaksi on jo takana.

VENE-BONGAILUA JA IHMEELLISIÄ ÄÄNIÄ

Ensimmäinen ilta lähti liikkeelle muiden veneiden bongailulla. Ei niitä paljoa ollut, mutta kuitenkin sen verran, että oli vähän tekemistä, eikä vain pimeyteen tuijottelua. Muita paatteja tarkkaillaan tutkasta ja AIS:sta sekä tietysti näköhavainnoilla. Tutkakuvaa tuijottelemalla veneet näkyvät ensin. Tutka piirtää ruudulle keltaisia kökkäreitä, joista voi sitten tulkita, onko kyseessä pilvi, vene vai jotain kohinaa (tai tietty maata). Sadepilvet piirtyvät eri värillä. Yleensä veneet erottaa melko helposti. Vähän lähempänä veneet näkyvät AIS:ssa karttaplotterin kuvassa (ja itse asiassa myös tutkakuvassa) pieninä kolmioina. AIS on kaupallisille veneille pakollinen, mutta täällä myös monilla yksityis-veneillä on lähettävä AIS. sen avulla näemme toisten veneiden suunnan, nopeuden ja miten läheltä tulemme kohtaamaan. Lopulta veneet näkyvät myös silmähavainnolla. Ensimmäisenä yönä oli iso maininki, joten jo 8 mailin päässä olevan aluksen valot näkyivät vain silloin, kun olimme aallon päällä. 10 mailin kohdalla ei näkynyt enää mitään. Bonuksena saimme bongailla myös helikoptereita. Jenkkien rajavartiostolla on selkeästi aktiivinen helikopteritoiminta, sillä bongasimme viisi hekoa (kyllä, olen oppinut uuden sanan!) partioimassa laivaliikennettä.

Sellaista purjehdusta ei varmaan olekaan, ettei tarvitsisi ihmetellä jotain kummallisia ääniä. Tällä kertaa olin varma, että pakoputken ääni oli ihan älytön. Väitin, että kuulostaa siltä kuin istuisimme vanhassa Fiatissani, josta pakoputki oli tippunut Töölön kirjaston eteen. Jaakko kävi tarkistamassa moottorin ja kaivautui veneen takatilaan katsomaan ja kuuntelemaan. Ei löytynyt vikaa ja päättelimme ongelman löytyvän korvien välistä. Yö oli hiljainen ja täysin tuuleton. Ääni taisi vain kuulostaa erilaiselta kuin päivällä. Seuraavaksi Jaakko bongasi peräsintilasta klonksahduksen. Sitä kuunneltiin korva kiinni sitloodan lattiassa. Paikansimme äänen oikeanpuoleisen ratin alle. Taas Jaakko sukelsi, täällä kertaa toisen hytin, takatilaan katsomaan mistä ääni johtuu. Takatilassa pyöri metallivarsi, joka aiheutti äänen. Tällä kertaa siis kaikki hyvin!

TYYNTÄ ON…

Ensimmäisenä yönä tuulta oli 3 m/s. En voinut uskoa, että joutuisimme menemään koko yön moottoreilla! Mihin kaikki tuuli oli kadonnut? Seuraavana päivänä tuulta oli enää 1-2 m/s. Näytti siltä, että tästä tulisi elämämme pisin moottoriveneily.

Päätimme piristää moottorikeikkaa elokuvalla ja toisena iltana auringon laskettua viritimme elokuvateatterin sitloodaan. Elokuvateatteri saattaa olla vähän suureellinen nimitys, kyse oli siitä, että Jaakon läppäri kiinnitettiin karttaplotterin päälle liinalla. Niin pystimme samall a katsomaan tutkaa ja leffaa. Lisäksi teimme kaikenlaisia herkkuja leffailtaa varten. Maininki oli pienentynyt huomattavasti, joten leffasalimme ei keikkunut aivan edellisen illan tyyliin. Oli aika tunnelmallista istua katsomassa elokuvaa, keskellä ei mitään. Taivas oli kirkas, eikä missään näkynyt muita valoja kuin tähtien tuikintaa.

Leffan jälkeen jatkoimme normaaleja vahtivuorojamme. Kolme tuntia unta unta, kolme vahdissa. Yöllä tämä rytmi väsyttää ihan kiitettävästi, mutta vähemmän, kuin mitä ennakkoon oletimne. Minä pidän vahdissa vielä kelloa herättämässä vartin välein, etten nukahtaisi. Vähintään aina silloin, kun kello soi, tsekkaan tutkakuvan, suunnan, tähyilen oikein kunnolla ja jumppaan. Viime yönä kuuntelin dekkaria, jossa oli loppukohtaukset menossa. Täytyy myöntää, että piti välillä kelailla taaksepäin, kun aivot eivät pysyneet kärryillä, että kuka murhasi kenet ja miksi. Lopulta sekin selvisi. Moottorilla ajelu on joskus aika uuvuttavaa, varsinkin kun muita veneitä ei näkynyt ollenkaan. Veneen alla on neljä kilometria vettä ja mitään tarkkailtavaa ei ole, eikä purjeitakaan tarvitse säätää. Siinä saa joskus todella keksiä monipuolisia jumppaliikkeitä, että pysyy hereillä!

0