Satamavahtina

In Arki saaressa by saaressa

Se oli sitten ensimmäisen satamavahtivuoroni aika! Venekerhomme pyörittää satamavahtivuoroja ja niitä on yksi vuodessa kullekin jäsenelle. Viimeksi olimme Karibialla ja sitä edellisellä kerralla Jaakko hoiti keväisen vuoron. Tällä kertaa Jaakko osasi ajoittaa reissunsa sopivasti, joten olin yksin kotona, kun oli vahtivuoron aika. Niinpä pakkasin vahtikoirat mukaan ja lähdin ilta-kuudesta puoleenyöhön kestävälle keikalle. Sen lisäksi pakkasin mukaan kameran ja valovoimaisimman linssini. Näin itseni hiipimässä veneiden välissä ottamassa kuvia hämäräperäisistä tyypeistä, jotka olivat mahdollisesti spreijaamassa veneen kylkiä tai muut kolttoset mielessä. Tai no, ainakin ajattelin, että ehtisin koittaa upouutta linssiäni, jos ei muuta.

Venekerholle kiitokset, vahtikopista löytyi todella hyvät ohjeet mitä vahtivuorolla kuului tehdä ja myöskin kartta siitä, missä seuran veneiden talvisäilytyspaikat sijaitsi. Paikkojen tsekkaamisen jälkeen lähdimme vahtikoirien kanssa ensimmäiselle rundille kävelemään satama-alueen ympäri. Eksyin F-laiturille kuvaamaan poijuja. Koirat olivat aivan solmussa remmien ja minun kanssa (ei, pentu ei ole oppinut saaressa asuessa kovin hyväksi hihnakävelijäksi). Yhtäkkiä pentu selkäni takana alkoi murista. Minä oletin, että se huutelee siellä ihan tyhjää ja jatkoin kuvaamista. Mutta kun vanhakin koira kiskaisi remmissä hurjasti rähähtäen niin, että minun hienon otokseni tärähti ja melkein tiputin hihnattoman kameran, totesin että kai tässä on reagoitava. Ja mikäs siellä juoksi! Kettu paineli viereisen laiturin viertä kauheaa kyytiä merelle päin. Se oli jo niin kaukana, että hämärissä se ei tarttunut kuvaan.

Jaakko oli edellisenä iltana huudellut Pipo-koiraa sisälle ja yhtäkkiä katsonut, että koira on jäällä. Hetken tuijoteltuaan hän oli päässyt ajatuksissaan siihen asti, että onpa Pipolle kasvanut tuuhea häntä. Koira ei onneksi äkännyt kettua, siinä oltaisiin sitten haettu piskiä jostain jäältä. Lienee sama repolainen kyseessä.

Ne poijut...

Ne poijut…

160310_000515_Satamavahti (5)

Tuohon suuntaan kettu meni!

Tuohon suuntaan kettu meni!

Joillakin purjeveneillä kausi on tosi pitkä.

Joillakin purjeveneillä kausi on tosi pitkä.

LIIKENNETTÄ SATAMASSA

Vahtikopista katsottuna autot näyttävät kyllä aika epäilyttäviltä. Heti tulee mieleen, että mitä nekin vielä satamassa tekivät kahdeksan aikaan. No varmaan kävivät katsomassa, että vene on kunnossa, mutta epäilyttävää yhtä kaikki. Joudun myöntämään pienen virkaintoisuuden, kun tuijotin silmä kovana jokaista autoa niiden ajaessa ohi ja otin rekkarin ylös ja auton lähtiessä pois, laitoin rastin vihkooni, että homma ok. Että sellaista.

En enää yhtään ihmetellyt satamavahtien epäileviä katseita, kun on itse tullut liikuttua outoon aikaan veneelle. Yksi kerta olin vähän jäänyt jumittamaan autoon, koska joskus kylmä ja pimeä kotimatka Busterilla ei vain aina houkuttele. Lueskelin facebookia, kun yhtäkkiä joku tyyppi osoitti pilkkopimeästä voimakkaalla taskulampulla kuskin ikkunasta sisään. Voin sanoa, että hivenen pelästyin! Tyyppi osoittautui mukavaksi satamavahdiksi. Olin varmaan aika epäilyttävä näky autolla, jonka takakontti oli täynnä kirpparille menevää tavaraa. Sehän näytti juuri siltä, kuin olisin tyhjentänyt muutaman veneen kaikesta irtilähtevästä.

Puoli yhdeksän aikaan satama hiljeni. Koirat söivät luita ja minä mietin kuinka saatoin olla niin tyhmä, etten ottanut mukaan karkkia. Satamavahtikarkit, pitäisi olla itsestään selvää.

Kymmeneltä oli jo aikamoinen vessahätä, mutta eihän täällä mitään vessaa ole. Olin hetken kateellinen miehille, mutta vain hetken.

Yhdeltätoista Jaakko lähetti viestejä, olivat päässeet jonnekin alppimajaan netin ääreen. Oli kuulemma ollut siisti päivä kiipeilemässä lumista mäkeä ylös. Selvisi myös, että kulman takana on vessa. Aha, voisihan sitä katsoa vähän ympärilleen.

PRESSUJA KATSOMASSA

Ennen kahtatoista kopin ohi ajaa kiireellä auto. Olin juuri menossa kopilta autolle tekemään viimeistä kierrosta. (Unohtakaa se hiipiminen ja kuvaaminen autolla veneiden välissä, tein kaikki kierrokset autolla ensimmäisen jälkeen…) No päätin lähteä ajamaan veneiden ympäri ja siellä näkyikin pysähdyksissä äsken kiireellä ohi ajanut auto. Ahaa! What would Poirot do? Ajelin hiljaa auton ohi ja auton omistajakin sattui paikalle ja niinpä kävimme juttusille. Siinä puhuttiin pressunvaihdot, veneenlaskut, Föhn-tuulet ja sen sellaista. Eipä ollut hämärähommia illan viimeiselläkään tunnilla.

Puolilta öin lähdimme kotia kohti. Olipa oikeastaan tosi kiva ilta, joka rikkoi vähän normaalia rytmiä. Tämän kokemuksen perusteella voin suositella satamavahtivuoroa kiireisen työviikon vastapainoksi, tekee hyvää!

Vahtihauva.

Vahtihauvat.

PS. Meillä oli viimeksi kisa Jaakon kanssa kelkoilla naapurisaareen. Kaikki haluavat varmasti tietää kuka voitti. Tietenkin minä! Siinä oli vain sellainen juttu, että Jaakko ei muistanut että olimme kilpailussa ja meni ihan väärällä taktiikalla, eli minun edellä tehden hyvää uraa. Toisekseen Jaakko ei tiennyt missä on maali ja kolmanneksi olin vienyt hänen saappaidensa paremmat nastat. Mutta yhtä kaikki, maali oli siinä, missä minun mielestäni olimme punaisen merimerkin ja saaren välissä ja kohotin kädet voiton huiskutukseen! Reilu peli ennen kaikkea!

 


SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

Jaa facebookissa

0