Suvisaariston luistelurata

saaressa Arki saaressa 2 Comments

Pienenä halusin ihan kamalasti harrastaa kaunoluistelua. Sellaista ei kuitenkaan ollut tarjolla meidän kylällä, joten hieman yli 10-vuotiaana päätimme luokkakaverini kanssa, että hän alkaa valmentaa minua. Ensimmäisenä valittiin tietenkin musiikki ja se oli valmentajan heiniä. Hän toi tohkeissaan minulle kasetilla kouluun valitun biisin ja sehän ei ollut mitään mahtipontista vähempää, vaan musaa Exodus-elokuvan soundtrackiltä (miten voin vielä muistaa sen nimen?!). Kotona kuuntelin sen ja rakastuin täysin musiikkiin. Näin itseni liitelemässä jäällä tekemässä huikeita juttuja musiikin tahtiin. Mummi opetti minulle yhden taitoluistelun alkeishypyn (jossa käännytään ihan hurjasti 180 astetta). No näitä sitten treenattiin ahkerasti sen aikaa kuin innostusta kesti. Pidin itseäni ihan mukiinmenevänä luistelijana ja vielä nopeanakin. Järkytys olikin sitten suuri kun pääsin yläasteelle ja selvisi etten osaa edes perusluistella! Kyläkoulussamme tytöt opetettiin jostain käsittämättömästä syystä potkimaan terillä eteenpäin. Hokkarit jalassa emme olisi edenneet mihinkään. No, tuli aika opetella luistelemaan uudestaan ja siinä kohtaa laitoin kiltisti hokkarit jalkaan, jolloin ei pystynyt leikkimään terien kanssa. Muistan kyllä miten mummi oli yrittänyt sanoa minulle, että minun kannattaisi harjoitella ihan perusluistelua ja liukuja sekä sen sellaista. Minähän en tietenkään ala-asteikäisen itsevarmuudella sellaista kuunnellut. Piti mennä kovaa ja minä kyllä osaan ihan itsekin, kiitos vaan!

Jostain syvältä kumpuaa siis rakkaus taitoluistelua kohtaan. Niinpä olen ollut aivan innoissani niistä muutamasta kerrasta, jolloin jäät ovat olleet niin hyvässä kunnossa, että pystyy luistelemaan merellä. Lumentulon ongelma on myös ratkaistu Suvisaariston auratulla luisteluradalla. Olemme kiertäneet sitä jo pari kertaa ja uudestaan pitää päästä. Rata on yli 5 km pitkä ja jää oli ainakin vielä viime viikolla ihan hyvässä kunnossa. Pieniä ja välillä isompiakin railoja toki oli, mutta niin luonnonjäällä vain tuppaa olemaan, sillä jää ja vesimassat sen alla elävät. Talvi on ollut ihan huippuhieno jäiden kannalta, joten tästä kannattaa nauttia!

Silmä lepää luisteluradalla

Suvisaariston luistelurata kulkee tutuilla veneilykulmilla, näkee siitä taas uudella tavalla rantoja. On ollut pakko pysähtyä välillä ihailemaan kauniita taloja ja upeita rantoja. Luistelureitti on siis samalla hauska kulttuuriretki alueen huvilahistoriaan ja kaikenlaiseen rakentamiseen nykypäivään asti. Tietenkin katselussa pitää ottaa huomioon, että monessa talossa asutaan ja vaikka ei asutakaan, niin liian lähelle pihoja ei kuulu mennä. Aina välillä huomaa, että vaikkapa meidän saunalla on vierasta porukkaa ja se nyt ei ole maailman paras fiilis. Joten piha-alueet kunniaan!

Selän takana olevaa taloa olen aina ihaillut, sekä veneillessä että luistellessa. Se on supersöpö omalla kalliollaan!

Hiihtolomalauantaina jäällä oli paljon porukkaa pienestä lumisateesta huolimatta. Hanikan uimaranta on hyvä paikka lähteä liikenteeseen ja laiturilla on paljon porukkaa vaihtamassa kenkiä luistimiin. Jo rannalla voi tuntea hyvän fiiliksen, mitä porukasta huokuu. Aurinko ja ulkoilma kyllä nostaa mielialaa!

Meillä on käytössä retkiluistimet, joihin sopii tavalliset luistelusuksen monot. Olen hukannut kaunarini. Ne ovat kyllä varastossa, sillä näin ne siellä syksyllä ja painoin mieleeni, että täällähän ne ovat. No kun eivät ole! Haluaisin löytää ne, jotta voisin koittaa onnistuuko enää edes se pieni hyppy. Tai ehkä parempi etten koita…

Reitillä on jotenkin mukava fiilis! On tottuneempia luistelijoita ja toisaalta niitä, jotka ovat kaivaneet kaunoluistimet kaapista monen vuoden takaa. Oikein näkee, mitä riemua luistelu tuo, kun pääsee liitelemään jäälle. Lapsena opittu taito kantaa vielä monen vuoden jälkeenkin. Radalla myös uusi sukupolvi hioo luistelutaitojaan.

Jaakko spurttaa! Retkiluistimilla pitäisi kai päästä kovempaa, mutta myönnän kyllä, että en ole enää se vikkelin tyyppi jäällä.

Saaristokaupalle kahville

Kun lenkkiä lähtee kiertämään Hanikan uimarannalta vastapäivään, se näyttää olevan yleinen kulkusuunta, niin kierroksen loppuvaiheilla näkyy kyltit Saaristokaupalle. Siitä pääsee oikaisemaan suoraan kaupalle kahville. Ja mehän emme ole kertaakaan kyenneet ohittamaan tätä pakollista rastia. Ja jos on juuri tehnyt suuren urheilusuorituksen, niin toki ihmisen pitää saada kaakaota ja suklaakakkua (tässä olen vähintään yhtä hyvä kuin lapsena, jälkiruokatoleranssiani olen harjoitellut hurjasti). Kaupan kestovalikoimissa on yleensä aina kahta lempikakkuani. Todelliseen herkkunälkään kannattaa napata suklaakakku, joka on keskeltä juuri oikean suklaista ja kakun seasta löytyy aivan taivaallisia sattumia. Kesäkurpitsakakussa taas on mukavan mausteinen ja pähkinäinen maku. Molemmat ovat kosteudeltaan juuri minun makuuni sopivia.

Zuchini-kakussa on ihania pähkinäpaloja.

Niin, että jos talvitekeminen kiinnostaa, niin sinne vaan jäälle! Minä menen varastolle vielä kerran kaivamaan niitä kaunoluistimia ja koitan edes tuossa meidän jäätiellä, että pysynkö niillä vielä pystyssä, vai onko terä samantien jäässä ja mimmi nenällään… Mukavaa talvista viikonloppua!


SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

Jaa facebookissa

Comments 2

  1. Kypärä voisi olla hyvä varuste, jos on paljon aikaa viimeisistä luistelukerroista. Luonnonjäät myöskin ovat välillä epätasaisia, niin eipä kypärästä haittaa muutenkaan olisi.

    1. Post
      Author

Jätä terveiset saareen!