Buster nostettiin talvisäilöön

Aina säännöllisin väliajoin Jaakko järjestää näytöksiä siitä, kuinka kätevä laite meidän Gehl, pikkukauhakuormaaja, onkaan. Tausta tälle löytyy siitä, että olen jo pitkään sanonut, että raksan jälkeen Gehlille ei ole käyttöä ja se pitäisi myydä eteenpäin. Jaakko on niin rakastunut keltaiseen voimanpesään, että hänelle luopuminen ei ole oikea vaihtoehto. Niinpä yhtenä iltapäivänä Jaakko tuli innoissaan sisälle ja pyysi katsomaan, miten kätevän jutun hän on taas keksinyt.

Veneennosto

Varsinaisesti Buster nostettiin ennen kuin lähdimme pohjoiseen lomalle vuodenvaihteessa. Katsoimme ennusteet ja totesimme, että meillä on todennäköisesti tukeva jää, kun palaisimme kahden viikon päästä. Niinpä veimme ensin veneellä tavarat autoon, minkä jälkeen Jaakko ajoi kotiin, nappasi Busterin nopeasti ylös vedestä rantakalliolle (tietenkin kauhakuormaajalla!) ja souti maihin. Silloin ei ehditty tehdä mitään finesseä Busterille, koska piti ehtiä autojunaan.

Kun sitten tulimme kotiin etelän lumiseen talveen, tönötti Buster rantakalliolla lumikinoksen alla ilman suojapeitettä. Moottorin huuhtelu makealla vedellä oli tekemättä, mutta kallio on niin loiva, ettei moottoria saanut tarpeeksi pystyyn.

Buster siirretään talvitelakalle

Sitten tuli se päivä, kun minä menin katsomaan, että mitä se Jaakko oli keksinyt Busterille. Jaakko aikoi nostaa Gehlillä Busterin suoraan rantatelakalle odottamaan kevättä. Asettelimme liinaa paremmin ja varmistimme ettei liina pääse luiskahtamaan sivuun paikaltaan. Sitten Jaakko lähti liikenteeseen.

Jaakko laittoi liinan paikalleen ensin itse ja sen jälkeen minä mallailin niitä tasapainoon, kun hän koenosti Busteria.
Ja näin se nousi! Ja kyllä kyllä, vähän olisi puhdistushommaa peräpeilissä!
Koska polku oli vähän epätasainen, joutui Jaakko ajelemaan kieli keskellä suuta.
”Mä oon aina halunnut oman telakan!!” Onnellinen Jaakko huuteli Gehlin ohjaimista.
Ja siihen se meni, kauniisti omalle paikalleen. Busterin kyljet ovat saaneet vähän osumaa jäissä ajelusta. Se ei ollut ihan noin klommollaan vielä kun se muutti Turun saaristosta Espooseen.
Sitten loput lumet pois veneestä, pressutelineen rakennus, akku irti ja pressu päälle. Nyt paatti on täydellisesti paketissa.

Jaakko oli vielä aivan innoissaan, kun hän ajatteli, että Busterin voisi nostaa suoraan laiturilta veteen Gehlillä. Aivopesu alkaa sitä paitsi toimia. Olen alkanut hiljalleen miettiä, että ehkä saaressa on ihan hyvä olla Gehlin tyyppinen työjuhta. Helpottaahan se paljon veneen nostoja ja laskuja. Ja sillä voi kuljettaa painavia kukkaruukkuja ja multasäkkejä (tärkeä juttu). Sitä paitsi pieni kauhakuormaajamme on aivan match made in heaven. Emme ole itse laittaneet siihen tarroja ”Jaakon kone- ja pihatyöt”, vaan Gehl on ostettu tuon nimisestä firmasta. Onhan siinä nyt vähintään pientä sielujen värinää!

Rauhallista joulun viettoa

Tänä vuonna olen saanut monta rauhallisen joulun toivotusta ja huomannut toivottelevani myös muille leppoisaa joulua. Ehkä kulunut poikkeusvuosi on ollut sen verran haipakkaa, että rentouttava joulu on ollut monella mielessä. Me kävimme siskon luona aattona kylässä, mutta muuten olemme ottaneet kyllä todella iisisti ja mitään pienintäkään raksahommaa ei ole tehty.

Joulusauna. Vaikka taloonkin valmistuu aikanaan sauna, taidamme jatkossakkin käyttää pikkusaunaa tunnelmallisena joulusaunana. Aurinko pilkahti pilvien välistä jouluaattona puolen päivän aikaan.
Aurinko piirtyi oranssina tyynelle merelle ja heijastui joutsenen peräaaltoihinkin.
Jouluruokaa

Tänä vuonna sovimme siskon kanssa, että emme tee laatikoita ollenkaan. Panostetaan sen sijaan ihaniin alkupaloihin ja muihin herkkuihin. Päätös oli mielestäni todella hyvä! Koska lanttu on kuitenkin todella hyvää, päätin tehdä pienen lanttupaistoksen. Ideana oli ensin savustaa lanttu, mikä sujui samalla, kun kalat savustettiin. Olin ostanut lanttua kaupasta, mutta lisäksi löysin vielä yhden lantun kasvimaalta!

Hommahan meni kalojen osalta hyvin. Mutta nuo lantut. Siskon luona halkaisin lantut ja selvisi, että se kasvimaalta löytynyt onkin nauris. Ja että molemmat oli vielä liian raakoja. Ja että sisko oli tehnyt täydellistä kermassa & purjossa haudutettua lanttua. Luovutin suosiolla ja söimme tätä taivaallista kermalanttua. Mutta vielä jonain päivänä teen herkullista savustettua lanttua!

Tapaninpäivänä päästiin pihalle

Oikeasti kävimme mantereella lenkillä myös joulupäivänä, mutta tänään tapanina teimme pihalla vähän hyödyllistäkin hommaa. Meillä kasvaa etellärannassa tyrnejä ja ne saivat viime talvena todella kovaa kurmootusta, kun vesi nousi ja aallot söivät tyrnien ympäriltä maata. Nyt olemme laittaneet tyrnien taakse kiviä rikkomaan aaltoja ja juurille lisää multaa. Toivottavasti tänä vuonna ei tule samanlaisia vedenpaisumuksia ja ylipäätään, tulisipa jäätä!

Tilkitsimme vähän kivimuuria ja asettelimme lisää kiviä aukkoihin.
Vaikka tyrnit ovat olleet kovilla, niin muutama niistä on kasvanut aivan upeasti!
Kaverukset

Jaakko kävi venyttelemässä ”aallonmurtajalla” ja Sompa meni tietenkin perässä. Otin kaverikuvat rakkaista partasuistani. <3

Hyvää ja rauhallista loppuvuotta kaikille!

Ensilumi

Olin aivan varma, että sääennusteeseen merkitty lumisade mätkähtelisi meille märkinä ja painavina räntärätteinä. Olin väärässä. Aamulla laitoin silmälasit päähän ja katsoin yllättyneenä valkoiselle pihalle. Herätin Jaakonkin ja ihmettelimme yhdessä parin sentin lumikerrosta. Lähdin koirien kanssa lumiselle aamukävelylle pitkästä aikaa kameran kanssa ja toinen kierros piti tehdä lounaalla, kun vielä aurinko alkoi paistaa. Tämä oli kyllä niin upea marraskuun päivä, että olin valmis perumaan kaikki puheet harmaasta marraskuusta!

Tule jo!
Pipo tietää, että kuvaajan taskussa on herkkunappeja.
Auringon paistaessa näytti aivan keväältä. Toivottavasti saadaan kunnon talvi ennen sitä!

Lisää tällaisia päiviä… Vielä kuukausi mennään pimeämpään, mutta onneksi välillä aurinko paistaa ja pääsee nauttimaan valosta. Tämä on etätyön yksi parhaista puolista, että voi istua ikkunan vieressä ja päättää itse haittaako silmiin osuva valo vai ei. Ja lounastauolla voi piipahtaa pihalla nauttimassa hetkestä auringossa.

Merisiivouksen ennätys ja merilokin poikasen onneton kohtalo

Laguunin vesiurheilukeskus järjestää huomenna Itämeripäivänä merisiivouksen. Porukkaa on kannustettu osallistumaan siivoukseen maksuttomilla siivouskajakeilla. Tapahtumaan osallistuu myös Espoon ja Helsingin melontaseuroja sekä NaturaViva melontakeskus. Mukaan voi lähetä tietenkin myös omalla kajakilla, sup-laudalla tai vain kävellä rantaan keräämään roskia. Idea on tosi hienoa ja päätimme Jaakon kanssa hoitaa oman rantamme jo tänään.

Perusroska

Arvatkaa mikä on yleisin tunnistettava roska, joka ajautuu meidän rantaan? Kyllä, se on lippalakki! Meille on tullut aika monta lippalakkia lähtien jonkun rakkaasta Frozen lippiksestä Vansiin ja työlippalakkeihin. Olin varma, että tällä kertaa ei löytyisi näin isoa aarretta, sillä kävelen kuitenkin aika usein rantoja pitkin. Myös Sompa kerää lippikset mielellään, niiden kanssa on hyvä riehua.

Toinen aika yleinen roska on viehe. Rannan lähellä on hyvä kalapaikka ja kaislikko vaatii välillä veronsa. Tälläkin kertaa löysimme rantakaislikosta värikkään vieheen koukkuineen.

Itämeri plogging, merisiivous
Ei ole totta, taas löytyi lippalakki! Tällä kertaa Hiltin lätsä. Se löytyi kurtturuusujen juurelta pikkusaaren rantakiviltä, joita tulee harvemmin käveltyä.
Itämeri plogging, merisiivous
Löysin paljon tylsempiä roskia. Levän joukosta poimin pienen kääreen. Mutta hei, talteen meni sekin!
Roskakaverini ei ollut mukana aivan asian vaatimalla vakavuudella. Tai sitten oli vain niin naamaa lippiksen löytämisestä.
Itämeri plogging, merisiivous
Ilta oli aivan huippukaunis. Oli oikeastaan aika hauska kävellä hiljakseen rannalla ja katsoa valon taittumista eri väreihin.
Sompan löytö

Saunalla mietin, että haiseepa se Hiltin lippalakki tosi pahalta kantamassani roskamuovipussissa. Lähdin kävelemään takaisin rantaan saunalta, kun Sompa jäi katselemaan kivilaiturin reunalta alas moneen otteeseen. Veden ollessa matala, siinä kohdassa on matalampaa ja vähän kasvillisuutta. Jaakko kurkkasi laidan yli ja huudahti, että siellä on kuollut lintu. Olihan se mentävä katsomaan, että mikä siellä on. Harmi juttu, siellä makasi merilokin tämän kevään poikanen. Vähän erikoiselta näytti se, että lokkia ei ollut kukaan syönyt. Yleensä kuolleena löytyneet linnut ovat kelvanneet muille ruoaksi.

Itämeri plogging, merisiivous
”Hei, nenäkyvytön ihminen! Se haju EI tule lippiksestä!”
Itämeri plogging, merisiivous
Kävin katsomassa lintua kivilaiturin alapuolella. (Kamera on huollossa ja puhelimen kuvakapasiteetti vähän kyykkää illan hämärtyessä. Siksi kuvat on vähän suttua…)
Itämeri plogging, merisiivous

En ole mikään lintutunnistaja todellakaan, enkä vanno että tuo on merilokin poikanen. Tunnistukseni perustuu aikaisempaan kirjoitukseeni saunan katolla henganneista megalokeista. Silloin ystävälliset lukijat valistivat minua, että kuvissani on merilokki, eikä esimerkiksi minun silmääni täsmälleen saman näköinen selkälokki. Linnut pyörivät edelleen näillä samoilla reviireillä. Tämäkin lokinpoikanen on istunut läheisellä aallonmuodostuskieltomerkillä ja kinunut vanhemmiltaan ruokaa. Tai ainakin oletan sen olevan sama poikanen, sillä se oli tänä vuonna ainoa, jonka olen nähnyt.

Vaikka merisiivouksemme saikin vähän tylsän käänteen, niin jäi kuitenkin hyvä fiilis pienestä iltakävelystä ja roskien keruusta. Suosittelen koittamaan huomenna Itämeripäivän kunniaksi lähimmällä rannalla tai vaikka ihan tien varressa!

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

Terveisiä menneisyydestä!

Kun tänään käänsin multaa uudesta kurpitsapenkistäni, en arvannut saavani terveisiä menneisyydestä. Pistolapiolla polkiessani osuin kuintenkin muovinriekaleisiin, jotka kaivoin ylös saven joukosta. Ensin esiin tuli viilipurkki ja lopulta kokonainen muovipussi. Ikään kuin kovakin arkeologi, asettelin pussista löytämäni esineet rannalle ajautuneiden kaislojen päälle arvioitavaksi.

Viili on maistunut

Olin löytänyt roskapussin. Mikä aarre. Se on kuulunut henkilölle, joka on tykännyt viilistä ja margariinistä. On syöty myös maitosämpylöitä.

Sipoosta on viili lähtenyt ja Espooseen päätynyt.
Maitosämpylä 0,69 markkaa. Pussi ei ollut kovin iso, siihen on mahtunut muutama maitoon leivottu sämpylä.
Mukana olis myös pieni hehkulamppu.
Lääkepurkin etiketti ratkaisi melkein arvoituksen siitä mihin aikaan pussi on maahan joutunut. Harmillisesti käytettävä ennen päivämäärä on lähtenyt irti etiketistä.
Koko komeus oli elannon muovikassissa. Oliko tässä jonkun retkieväät? Sämpylöitä, viiliä ja margariinia. Rutkasti margariinia parille sämpylälle.

Nyt halusin tietää milloin tämä roskapussi on heivattu menemään ja päätynyt meidän rantaruovikkoon. Viilipurkki vei minut oikeille vuosikymmenille. Kyseistä viilipurkkia on internetin ehtymättömien tietojen mukaan valmistettu 70- 80-luvulla. Tätä aikakautta tukee myös se, että HJ Ingman yhdistyi 1988 Kotisaaren kanssa ja firman nimeksi tuli Kotisaari-Ingman. Tuskinpa purkissa luki enää sen jälkeen HJ Ingman.

Löytämäni aarre oli siis lähes arkeologisen vanha, vähintään yli 30 vuotta! Muovipurkit ovat todella priimassa kunnossa ja ihan noin vanhaksi en olisi muoveja uskonut. Luulen, että roskapussi on tullut rantaan mereltä, sillä se oli kohdassa, johon tulvavesi ylettyy vieläkin ja 30 vuotta sitten varmasti vielä helpommin. Tontiltamme löytyy kyllä muutama kohta, jossa epäilen pidetyn tunkiota ja sinne on nakeltu mitä vain. Vanhan näköistä lasia ja pari säilykerasiaa on tullut vastaan, kun olen tehnyt kaivuita kasveille. Tämä oli kuitenkin niin syrjässä vanhasta talosta, että luulen sitä tuliaisiksi mereltä.

Mitä tästä opimme… Muovi ei maadu, älä heitä sitä luontoon. Ja toisekseen, en ole käynyt viikkoon mantereella ja näköjään siinä ajassa herää vastustamaton mielenkiinto eritellä 30 vuotta vanhan roskapussin sisältö!



SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin



Erillään saaressa

Aloitimme Jaakon kanssa etätyöt jo muutamaa päivää ennen yleistä kehotusta siirtyä tekemään töitä kotona. Meillä on täällä todella rauhallista ja ruokaakin piisaa. Tein vähän varautumisostoksia jo muutama viikko sitten, kun lähes koko viikolle oli luvattu yöpakkasia. Ajattelin, että meri ehtisi mennä umpeen juuri niin, että veneellä olisi hankala kulkea, mutta jää ei kantaisi vielä potkukelkkailijaa. Niinpä sitä vessapaperia ja kaurapuurovärkkiä oli jo valmiina, eikä tarvinnut ostaa viimehetken ryysiksessä. Ainoa mikä uhkaa jatkuvasti loppua, on suklaa. En tajua miten edes voin syödä niin paljon suklaata, mutta hyvin näyttää uppoavan. Onneksi vaa’asta loppui kaksi päivää sitten patteri ja varapatteria ei ole.

Puuhailua

Kun mantereelle ei ole sen kummoisempaa asiaa, olemme pysytelleet kotosalla. Vaikka viihdymme kotona hyvin, on silti erikoinen fiilis yrittää muistaa pysyä täällä, eikä hakea kaupasta jokaista multapussia tai muuta, mitä mieleen tulee. Viikonloppua on täytetty mukavalla puuhailulla.

Tyhjensimme rännit (jo oli aikakin). Raksateline oli siihen loistava väline. Rullasin Jaakkoa eteenpäin terassia pitkin ja Jaakko kaapi havut laastiämpäriin.
Lakaisin terassin, joka oli tuulen jäljiltä aivan täynnä oksanpätkiä. Sompa antoi luudalle tahtia. Ja tämä lakaisu kävi melkein treenistä!
Saunapuut ovat lopussa ja pidimme halkopäivän aurinkoisena sunnuntaina. Minä tein halkoja ja haastoin Jaakon tekemään meille uuden halkotelineen eurolavan päälle. Lupasin sitten täyttää sen. Aika hyvä diili mun mielestä.
Hieno halkolava! Meillä on muuten muutama ylimääräinen eurolava, jos haluat vaikka askarrella halkolaatikon itsellesi. Laita viestiä!
Kuntoilu on jäänyt vähän vähemmälle, mutta voin sanoa, että näiden korkeassa vedessä vettyneiden pöllien siirtely kävi sellaisesta! Olen tekemässä uutta kurpitsapenkkiä ja siirtelen pöllejä niiden reunoiksi.
Oma kingkongini. Pölli ei siirtynyt tällä tyylillä!
Saaristokaupalla olemme käyneet hakemassa herkkuja ja ruokaa. Ihanaa saada jonkun muun tekemää ruokaa viikon jälkeen!
– Käsi rattiin, huudahti Jaakko.
– Ohjaan jalalla!
Oli kiire avata se halvatun suklaalevy.
Koirat ovat viihtyneet etätyöläisten kanssa. Tarjolla on kuitenkin ekstra-juustoja välipalaleipien kohdalla.

Meillä on siis kaikki hyvin, mutta muuten korona-virus liippaa läheltä perheitämme. On ollut karanteenia, korona-virusepäilyä omituisine oireineen ja yhdet ovat olleet jumissa Malagassa. Milloin on saatu lento ja parin päivän päästä se on peruttu. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että tilanteet perheissämme ovat menossa parempaan suuntaan. Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!



SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin