Meillä alkoi kesälomat suht myöhään ja elokuun alussa, loman toisella viikolla, suuntasimme Rukalle. Treffasimme siellä ystävämme Sallan ja Makun, jotka ovat aikamoisia urheilijoita. He vitsailivatkin, että olivat ajatelleet ostaa vanhan kunnon lukujärjestyksen ja laittaa siihen meille reissuohjelmaa. Jälkikäteen ajatelleen, jos lukujärjestystä olisi käytetty, olisi se ollut suht täynnä…
Riisin Rietas
Ensimmäisenä päivänä lähdimme Riisitunturille. Joku muu saattoi haluta jollekin toiselle lenkille, mutta ajoin vahvasti Riisitunturia. Ja myönnän, en ehkä niinkään 11 kilometrin lenkin vuoksi, vaan lähellä olevan Korpihilla-kahvilan vohveleiden vuoksi. Vohvelit mielessä on aika helppo kiertää minkälainen lenkki tahansa.
Lähtöpaikalla oli vielä aika hyvin tilaa, kun saavuimme tunturiin, mutta parkkipaikka täyttyi kovasti päivän edetessä. Korona-kesä oli tuonut pohjoiseen paljon kotimaanmatkailijoita ja se näkyi koko reissun ajan. Kovimmat ruuhkat olivat jo takanapäin, mutta ihmisiä näkyi ilahduttavissa määrin. Toivottavasti kotimaan elämykset kiinnostavat pidempään kuin vain yhden kesän!
Riisin Riettaalla kiivetään ensin ylös laakean tunturin laelle, mistä on upeat järvimaisemat pitkälle horisonttiin. Tässä kohtaa voi vielä valita lyhyemmän ja pidemmän reitin välillä. Kiersin pari talvea sitten lyhyemmän reitin suksilla ja Riisitunturin upeat talvimaiseman jättivät kauniin muistijäljen. Nyt oli vuorossa pidempi reitti.
Oliko hyttysiä tai paarmoja? No ehkä ihan muutama, mutta ei tosiaan montaa. Jos vertaa siihen minkälaisia verenhimoisia saalistajia meillä on ollut saaressa jo muutaman viikon ajan, niin tunturin pikku ininät eivät olleet mitään. Hyttysmyrkyt oli toki pakattu mukaan retkelle.
Meillä meni ruokataukoineen aikaa noin 3h 15min. Kävelimme suht reippaasti ja tauot eivät olleet kovin pitkiä. Toki pidettiin muutamia kuvaustaukoja. Autiotuvalle on tehty uusi, suojainen laavu, josta on upeat näköalat. Autiotupa on Riisin Riettaan loppuosassa, mutta se on myös monen muun Riisitunturin reitin varrella.
Riisitunturi pääsi vähän yllättämäänkin, emme ehkä odottaneet ihan näin kaunista kesäreittiä. Kannattaa ehdottomasti antaa sille mahdollisuus sekä kesällä että talvella!
Korpihilla – kahvila Riisitunturin tuntumassa
Korpihilla on näkemisen arvoinen kartanokahvila matkalla Riisitunturilta Rukalle. Se oli meille ilman muuta sopiva pysähdyspaikka pitkän kävelyn jälkeen. Vohvelit sulivat suuhun ja kuusenkerkkäkuohuvat sammuttivat janoa.
Kotimatkalla käytiin keskustelua siitä, että pitäisikö käydä kiertämässä vielä Kanjonin kurkkaus -lenkki Oulangan kanssallispuistossa. Koska eihän hieman yli 3 tuntia kävelyä tunturimaastossa ole vielä suoritus eikä mikään. Onneksi sadepisarat alkoivat tipahdella auton ikkunoihin ja me saimme Jaakon kanssa armahduksen lisäurheilusta. Hyvä niin, sillä sitä oli tulossa lisää seuraavina päivinä!
PS. Jaakko ja Maku kävivät kyllä kiipeämässä Rukan huipulle Juhannuskallioiden vierestä. Sallan kanssa menimme vain puoleen väliin. Juuri kierretty lenkki ja Irsih Coffee saivat reitin pari kohtaa näyttämään turhan jyrkiltä minulle. Mutta olihan siinäkin jo kiipeämistä!
SEURAA SAARIELÄMÄÄ: