Olimme tekemässä pihahommia, kun mereltä kuului ankaraa joutsenten siipien läpsytystä. Se on tähän aikaan keväästä normaalia, kun kyhmyjoutsenet taistelevat reviiristä ja morsmaikuista. Tällä kertaa merellä oli menossa ihan tappelu. Hetken kun katsoimme, niin tajusimme, että siinä mylläkässä oli kolme kaulaa.
Kolme kaulaa ja joukko siipiä yhdessä mylläkässä. Pian yksi joutsenista irtautui taistelusta ja ui sivummalle sukimaan sulkiaan.
Jäljellejääneet jatkoivat hommia tosissaan.
Toinen pääsis tappelussa konkreettisesti niskan päälle ja alkoi hukuttamaan lajitoveriaan. Kolmas joutsen ei malttanut pysyä sivussa.
Samalla kun keskimmäinen yritti työntää jonon ensimmäisen päätä veden alle, huomasi kolmas tilaisuutensa tulleen ja väijytti kaksikon takaapäin.
Neljäs joutsen oli pysytelly kauempana tähän asti, mutta nyt se kävi viehkosti muistuttelemassa olemassaolostaan tappelijoiden vieressä. Oletan, että hän oli se tavoiteltava morsmaikku, josta tässä tapeltiin.
Kolmannen joutsenen mukaantulo pelasti alakynteen jääneen sulhasehodkkaan ja se pääsi pakenemaan.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näimme kolmen joutsenen tappelun. Aika rajua meininkiä. Kyhmyjoutsenet eivät ole minun suosikeitani, sillä ne ovat jotenkin niin pöyhkeitä. Laulujoutsenet hienoine tuuttauksineen ovat sen sijaan ihana kevään merkki, jota terveehdin ilolla!
