”Missäs teidän viisumit ovat?”, kysyi border patrolin virkamies, joka oli tullut veneeseemme tekemään tullauksen ja maihintuloilmoitukset välittömästi sen jälkeen, kun tulimme maihin.
”Tuota, ei meillä ole sellaisia. We have ESTA:s you know..”, minkä jälkeen kerroin miten olimme käyneet Saint Thomasissa (Jenkkien Virgin Islands) kaupallisella lautalla, jotta saamme passiin multi-entry visan.
”Mutta te olette tuoneet laittomasti privaattiveneen Yhdysvaltoihin!!”, puhisi virkamies.
Yritin selittää, että olimme lukeneet useista paikoista, että jos käy St Thomasissa lautalla, niin sen jälkeen voi tuoda veneen jenkkeihin. Ja että isänikin käytti tätä menetelmää saman veneen kanssa viime vuonna. Suoraselkäinen tullivirkailija keskeytti puolusteluyritykseni tokaisemalla, että: ”SE että ISÄSI on viime vuonna keplotellut tällä tavalla veneen Amerikan Yhdysvaltoihin, ei ole mikään syy, että sinäkin voisit niin tehdä. Nyt minä vien passinne toimistolle ja keskustelen esimieheni kanssa, että mitä me teemme teidän kanssanne! Älkää poistuko veneestä!”
HIENO ALKU PUERTO RICOSSA
No ihan todella loistavaa. Olimme potentiaalisesti laittomasti maassa ja lisäksi pilssissämme oli neljässä osiossa suoraan sanottuna p-a-s-k-a-a. Vessa oli jälleen kerran jumittunut ja tällä kertaa selvisi, että septisäiliössä oli tukos. Koska täällä ei ole septi-imujärjestelmiä missään satamissa, oli Jaakko purkanut putkia ja tyhjentänyt ämpärillä septin. Tukos löytyi septin pohjalta ja lopputulos oli, että sieltä valui vielä tyhjennyksen jälkeenkin kiva määrä shittiä vähän hankalaan paikkaan vessaan (ja sanomattakin oli selvää, että Jaakko joutui aikamoisen desinfiointiin, enkä silti suostunut pussaamaan häntä kiitokseksi suoritetusta työstä!). Sieltä se oli valunut neljään pilssin osioon, josta me alkaisimme sitä seuraavaksi puhdistaa. Ja eikä tässä vielä kaikki. Sataman venepaikoilla oli hillittömät rautatolpat, joihin köydet kiinnitettiin. Onnistuimme kahdestaan kolhaisemaan veneen kyljen kanavassa sijaitsevan sataman sivuvirrassa ja -tuulessa rautatolppaan, jossa ei tietenkään ollut pehmusteita. Satamassa oli myös sementtilaituri ilman pehmusteita. Kun kysyin satamamestarilta miksi näin, hän sanoi, että kaikilla veneillä on keulapotkurit ja sitä paitsi purjeveneet jäävät aina ankkuriin sataman ulkopuolelle. Vai niin. Mitähän seuraavaksi? (Sen lisäksi, että satama vaikutti olevan täysin ghetossa, eikä vastannut aivan netin hienoja kuvia.)
Maahantulossa oli positiivistakin, sillä kuulimme laiturilta suomenkielisiä huudahduksia. Katselimme ihmeissämme äänen lähdettä laiturilta, jossa oli meidän lisäksi tasan kaksi purjevenettä ja mieletön määrä moottoriveneitä. Kari! Olimme ARC:issa tutustuneet Kariin, joka oli mukana itse suunnittelemallaan Sailjet 40-veneellä. Nyt vene oli mastot paketissa odottamassa kotiinlähtöä laivan kyydissä. Olipa hauska nähdä! Vaihdoimme tietenkin kuulumiset ja kävimme myöhemmin oluellakin. Karilla oli hyviä juttuja kerrottavana muun muassa satamastamme, jossa hän oli ollut useamman viikon. Yhtenä yönä hän oli herännyt helikopterin ääneen ja nousi katsomaan mistä on kysymys. Helikopteri lensi sataman yllä ja osoitti valonheittimellä yhtä isompaa moottorivenettä. Samalla portista syöksyi sisään poliiseja rynnäkkövarusteissa kohti moottorivenettä. Kyseistä venettä oli käytetty kalastuksen sijaan huumeiden salakuljetukseen. Toisena yönä kuului kaupungilta konekivääritulitusta, kun jengit selvittelivät välejään.
NO EI SE NYT NIIN SYNKKÄÄ OLE PUERTO RICOSSAKAAN
Tullimies tuli tunnin päästä ja hymyili iloisesti. Kaikki oli kunnossa. Hän ei ollut vain tiennyt käyttämästämme systeemistä. Tarkastelimme seuraavana päivänä päivänvalossa kylkinaarmua. Jälki tuli vain alumiinilistaan. Pesun ja vahauksen jälkeen sitä ei meinaa edes huomata. Selvisi myös, että satama on muutaman kilometrin päässä upeasta vanhasta kaupungista, kilometrin päästä kauniista rannoista ja puistoista sekä hyvässä solmukohdassa muualle saarta suuntautuvia retkiä ajatellen. Ja se septihomma. No, se tavara ei ruusuksi muuttunut yön yli, vaikka muut asiat selvisivätkin kuin itsestään. Mutta pesu, klorite, pesu uudestaan ja vielä uudestaan, niin ehkä se hiljalleen siitä.
TURISTIHOMMIA
Olemme seilanneet marraskuun lopusta lähtien sellaisilla merillä, että suuria kaupunkeja ei ole paljoa näkynyt. Aina ei ole voinut olla varma, että saako seuraavasta saaresta edes vettä, saati sitten mitään muuta mitä tarvitsee. Emme tietenkään ottaneet Puerto Ricosta satamaa enempää selvää ennen saapumistamme, joten oli suorastaan ihmeellistä nähdä miljoonakaupungin kerrostalot ja korkeat hotellirivistöt. Myös ruoka ja diesel maksoivat huomattavasti tottumaamme vähemmän. Oltiin Suomi-hinnoissa, mutta maksoimme dollareilla. (Paitsi bensa, oikeasti 0,78$/l!) Jos vaihtokurssi olisi vielä sama kuin matkamme alkaessa, olisi täällä oikeasti edullista.
Kaupunkikuvaa mereltä päin.
Ystävämme Tiina ja Aapo tulivat veneelle ja päätimme lähteä tutustumaan linnoitukseen, jonka näimme purjehtiessamme sisään. Sen jälkeen kurkistaisimme vanhaan kaupunkiin. Linnoitus on espanjalaisten rakentama ja sillä puolustauduttiin lähes kaikkia muita eurooppalaisia vastaan. Amerikkalaisille Puerto Rico siirtyi, kun ensin tuli vähän kränää Kuubasta ja homma yltyi kunnon riitelyksi Puerto Ricon kohdalla. Espanja hävisi ja Puerto Ricosta tuli osa Yhdysvaltoja. Tämä on siis erittäin lyhyt versio aiheesta!
Jaakko ja soltut.
Cokista pitää olla! Linnoituksessa oli tuotu osaan huoneista rekvisiittaa.
Alun perin linnoitus ympäröi koko San Juanin. Muurien ulkopuolella asui vain varattomia tai muuten siihen maailman aikaan ajatellusti 2. luokan kansalaisia. Kaupunki oli tupaten täynnä ja lopulta yksi muuri avattiin, jotta kaupunki pääsi levittäytymään isommaksi.
Linnoitusta käytettiin vielä toisen maailmansodan aikana. Silloin siellä oli 55 000 sotilasta! Yksi tehtävistä oli tarkkailla merialueita ja löytää sekä likvidoida saksalaisia sukellusveneitä, jotka taas yrittivät upottaa liittoutuneiden aluksia. Linnoituksessa oli vielä jäljellä tarkkailuhuoneet, joista kävimme katsomassa kiikareilla merelle. Mielenkiintoinen paikka!
Vanha kaupunginosa on valtaosin kunnostettu ja täynnä upeita värejä.
Apina hengaili talon ikkunassa.
Vanha kaupunki tuli tutuksi upeana ruoka- ja drinkkipaikkana. Oli mahtavaa käydä syömässä, koska ensinnäkin ei tullut ihan vararikko joka kerta ja toisekseen ruoka oli hyvää! Makuja oli oikeasti pohdittu… St Germainen salaatit oli niin hyviä, että oli pakko mennä uudestaankin sinne syömään.
”Hijos de jotain”, todella hieno rafla/baari!
Näkymät vanhan kaupungin muurilta pimeän aikaan.
SADEMETSISSÄ
Teimme päiväretken Yunquen sademetsiin. St Lucialla kävimme pyörähtämässä sademetsissä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta ikinä, kun kävin oikeasti sademetsässä kävelemässä. Lähdimme liikenteeseen aamupäivällä ja koska Lonely Planet kertoi, että luonnonpuistossa ole ollenkaan palveluita (ei ruokaa, vessoja yms), päätimme käydä tankkaamassa vähän eväitä. Bensiksen myyjää lievästi nauratti, koska ostimme aika paljon erilaisia herkkuja, proteiinipatukoita, vettä, limpparia… Olimmehän menossa parin tunnin kävelylle!
Hehkeä jäätelö-taukopaikka ja eväspussit!
Päätimme ensin kävellä lähelle huippua, jossa näkyi vanha tähystystorni. Nousua oli vähän yli 300 metriä. Polut oli todella hyvin merkitty, eksyminen oli mahdotonta. Polku oli nimittäin valettu betonista metsään, joten jos erotti ympäristöstä 10 senttiä ylöspäin nousevan betonipolun, ei tarvinnut turvautua 911:een eksymisen takia.
Upeat maisemat tornilta sademetsiin.
Aapo ja Tiina ihailemassa maisemia.
Jaakon kanssa päätimme jatkaa vielä pari sataa metriä ylöspäin huipulle. Olimme yli kilometrin korkeudessa! Hienot maisemat vai mitä! Olimme huipulla juuri, kun pilvet ympäröivät sen. Ihan oikeasti!
Alaspäin vähän helpompaa. Yhteensä keikka vei meiltä 1,5 h reippailua.
Lonely Planetin kuvaus siitä, että luonnonpuistossa ei saisi ruokaa, oli vähän väärä. Siellä oli muutamia ravintoloita ja ihan hyvät fasiliteetit. Ehkäpä kirjassa tarkoitettiin, että siellä polulla ei ole jäätelökojuja? Yhtä kaikki, söimme sitten eväät JA lounaan paikan päällä! Lounaan jälkeen päätimme lähteä katsomaan vesiputouksen. Samaa oli ajatellut varmaan puoli Puerto Ricoa, jotka menivät tasatahtia meidän kanssamme polulla.
Kasvillisuus oli uskomattoman runsasta! Outoa sen sijaan oli se, että metsässä oli lähes täysin hiljaista. Ei lintujen laulua, öttiäisten siritystä tai muuta. Ei edes moskiittoja! Vain vihreyttä.
Tavoitteena oli uida vesiputouksella. Think again, niin ajatteli moni muukin. Niinpä päätimme etsiä oman mestan uimareissulle.
Joessa oli useita kohtia, joissa pystyi käydä uimassa kirkkaassa ja kylmässä vuoristovedessä.
Jaakko pohtii.
Puerto Rico oli lopulta mielettömän hieno paikka. Meillä oli Aapon ja Tiinan kanssa joka päivälle hyvä retki tiedossa ja lopulta päivät loppuivat kesken. Täällä yhdistyy luonto, rannat, mutta toisaalta täältä voi myös ostaa tarvitsemansa asiat ja suuren väkimäärän myötä esimerkiksi ravintoloita on paljon. Kävimme jopa ekaa kertaa ikinä kunnon outlet-ostoskeskuksessa. Huh, mikä määrä liikkeitä. Ja todella mukavat hinnat! Ostin kotiin syksyä varten jostain 80% alennuksesta villahameen ja pari neuletta. Hehe, hassu juttu, että eivät olleet menneet kaupaksi tässä helteessä!
LÄHTÖ ETEENPÄIN
Vaikka tulemme Suomeen vasta kesäkuun lopulla, alkaa kotiinpaluu häämöttää. Edessä on enää Turks & Caigos ja Bahama-saaret, minkä jälkeen käännämme veneen keulan kohti itää ja Eurooppaa. Eilen kävimme ostamassa kuivamuonat Atlantin ylitystä varten, sillä Bahamat ja Bermuda ovat todella kalliita paikkoja tehdä ostoksia. Niinpä ajatukset kääntyvät pakostakin kotimatkalle. Toisaalta tuli mieleen myös reissumme alku Las Palmasissa. Silloin mietimme Axelin kanssa montako pastapussia ostetaan ja miten paljon menee vaikkapa mehua. Tällä kertaa kuivamuonasta täyttyi auton peräkontti ja lopulta myös veneen säilytyskaapit.
Lähdemme parin tunnin kuluttua Turks & Caigosiin. Sinne menee pari päivää purjehtimalla. Tämä on ensimmäinen vähän pidempi matka, jonka teemme kahdestaan Jaakon kanssa. Saa nähdä miten väsyneenä sitä on, kun päivät menevät 3h lepoa/3h vahtia -järjestyksessä. Toivottavasti merisairaus pysyisi poissa! Tilannetta helpottaakseni vedin tässä blogia kirjoittaessa huomaamatta ison pussin tumma suklaa-mustikka -pisaroita ja olo on jo valmiiksi vähän huono. Miten tässä näin kävi!