Se on kesäloma! Ja niin ollen on aikaa palata blogin pariin. Aloitan niinkin tärkeällä aiheella kuin megalokilla.
Huomasin jossain vaiheessa keväällä, että pikkusaaremme kallioilla istui tavallista isompi lokki. Nimesin sen lintutieteellisesti megalokiksi. Tässä yhtenä päivänä havahduin siihen, että saunalla oli kova lintuäläkkä. Siellä on asunut kaksi normilokin (=ei megalokki, eikä naurulokki, luulisin että harmaalokki) poikasta vanhempineen ja nyt vanhemmilla oli kova hässäkkä saunalla kahden megalokin kanssa, jotka tekivät hyökkäyksiä rantakiville normilokkien kimppuun. Kävin katsomassa tilannetta tarkemmin, jolloin taistelu siirtyi taivaalle ja hiljalleen vaimeni. Poikasia näkyi näkyi enää yksi.
Lähdin hakemaan kameraa ja ruuvailin pitkää putkea paikalleen, kun rannasta alkoi kuulua taukoamaton koiran haukku. Myös pentu räksytti mukana ja siitä tiesi, että nyt oli jotain erikoista, esimerkiksi käärme. Juoksin nopeasti rantaan katsomaan ja pusikosta katseli pelokas lokin poikanen. Eli kaksi poikasta oli sittenkin vielä tallella, toinen vain oli paennut maihin pakoon megalokin aiheuttamaa taistelua. Onneksi koirat antoivat poikasen olla, haukkuivat vain kovasti sen nokan edessä ja ihmettelivät varmaan miksi se ei lähde lentoon. Myyrät ja hiiret ovat vastaavassa tilanteessa entisiä, mutta lintuja ajetaan vain takaa.
Vein koirat sisälle ja poikanen olikin heti kipittänyt vesille. Siellä se teki sisaruksensa kanssa lentoharjoituksia.
Toinen löyhytteli ensin vain tuulessa siipiään.
Sitten sisar kiipesi samalle kivikolle ja näytti mallia. Se teki useamman metrin lennon ja laskeutui hienosti veteen.
Normilokit vartioivat tarkasti poikasten lentokoulua.
MEGALOKKI PALAA
Tämän jälkeen mega-lokki on näkynyt usein rannassa vartioimassa pihapiiriä. Huomasin sitten, että sillä oli omatkin poikaset aivan nurkilla. Se on todella varovainen, eikä sitä pääse kovin lähelle kuvaamaan. Lintu tai poikaset ottavat heti hatkat ja siirtyvät kauemmas merelle. Kiinnostuin sen verran, että pitäähän tämän lokin lajike oikeasti selvittää. Olen päässyt tunnistuksessa niin pitkälle, että tämä voisi olla selkä- tai merilokki. Ääninäytteen perusteella ennemmin selkälokki, lisäksi merilokki on todella iso. Selkälokki on ilmeisesti aika uhanalainen, joten olisi sinällään hienoa, jos sellainen hengailisi täällä. Täytyy yrittää saada siitä vielä lentokuvia, jos sitä näkyy maisemissa. Onko lukijoissa tietäjiä, mikä lokki oikein on kyseessä?
Mega-lokki on palannut monta kertaa ja vartioi ympäristöä saunan savupiipun päältä.
Mega-lokin poikasen väritys on aika harmaa. Tässä lentoonlähtö.
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa
Comments
Hei!
Aika osuvia nimiä olet antanut lokeille ja hyviä kuvia olet ottanut! ”Normilokki” on kalalokki, yleisimpiä lokkilintujamme. Sen tunnistaa esim. vihertävänkeltaisesta nokasta ja jaloista. ”Megalokki” on merilokki, suurikokoisin lokeistamme. Aikuisen(3 v.) tunnistaa mustasta selkäpuolesta, jalat himmeän vaaleanpunaiset . Räpylän väri sekä nokassa punainen viestitäplä näkyy hyvin kuvassa. Nuori on väritykseltään ruskeanharmaankirjava ja nokka aluksi musta. Lokkeja yleensäkin on vaikea tunnistaa ilman kunnon kiikareita. Jalkojen ja nokan väri kertoo jo aika paljon lokkilajista.
Arvelinkin, että saan apua tunnistusongelmaan sieltä pohjoisesta! Nyt jo siis kaksi merilokki-tunnistusta, joten sillä mennään! Ja hyvä tietää, että kyseessä on kalalokki. 🙂
Ihanat nimitykset, megalokki ja normilokki! 😀 Mukavaa, että kalalokkien poikaset selvisivät. (Vaikka tietysti merilokit jäivät tällä kertaa ilman saalista, ja niilläkin poikaset varmaan odottavat nälkäisinä.) Eksyin jostain blogiisi, ja oli pakko pysähtyä lueskelemaan ja kommentoimaan. Rakastan saaristoa. <3
Varpuslintu
viikarivartti.blogspot.fi
Näinhän se vähän on, että luonnossa syödään toisiaan, vaikka sitä ei aina mielellään katsoisi… Kiva kun kävit piipahtamassa, tule toistekin. Saaristo on kyllä ihana paikka. Jotenkin rauhoittaa mieltä olla täällä meren ja luonnon keskellä.
Pingback: Merisiivouksen ennätys ja merilokin poikasen onneton kohtalo | Saaressa