Ville lähetti alkuviikosta viestiä, että pitäisikö lähteä F18-purjehtimaan tiistaina, kun tuulee niin hyvin. Mietimme hetken Jaakon kanssa ja ehdotimme sen sijaan leijalautailu-retkeä vappupaatti Sirmetillä seuraavalle päivälle. Pikainen soittokierros ja meillä oli hyvä porukka kasassa. Lähdimme kohti Espoon ulkoilusaarta Gårsgrundettia, jossa oli todella hyvät sileä kalliot leijan nostamista varten. (Ja nimenomaan hallittua nostamista varten. En haluaisi raahautua leijan perässä tällä alustalla!) Muutenkin saari oli todella kaunis ja siellä oli parempaakin hyvät laituripaikat. Meidän lisäksi paikalla oli yksi vene ja muutama telttailija. Jusa tuli myöhemmin omalla veneellään, mikä oli tosi hyvä juttu, sillä Jusan veneellä pystyisi helposti hakemaan ukkoja merestä, jos tulisi tarvetta. Ja sitähän tulisi, oli minun ennakkoajatukseni!
VESILLE
Ehdin hetken patsastella rannalla ja katsella paikkoja, kun karkkihimo iski. Kävin veneellä ja kun tulin takaisin, oli Jussi jo ehtinyt vesille. Jo Karibialla opittiin, että Jussi juoksee rannalla leijan ja tarvikkeiden välit, että pääsisi vain mahdollisimman nopeasti veteen. Sama taktiikka edelleen. Jaakko ehti kakkosena mereen.

Jaakko ja Jussi lähtivät ensimmäisenä veteen. Jaakolla on ollut vuoden tauko kitessä, mutta aika nopeasti Karibialla haetut taidot löytyivät!
NARUT SOLMUSSA JA LAUTA HUKASSA
Ville on treenaillut leijan lennättämistä vain talvella ja ajanut sitä jäällä. Nyt olisi sitten aika tiputtautua Itämereen. Ensi keikka suoraan kallioilta mereen ihan mukavaan aallokkoon. Jusallakin on vähän aikaa edellisestä kerrasta. Viimeksi hän on kiteillyt Karibialla meidän kanssa ja sitä edellisestä kerrasta onkin vuosia. Tällä erää molempien ensiyrityksen päättyivät moottoriveneellä hakuun, mutta ainakin Ville pääsi myöhemmin ihan vetämäänkin. Tämä ei ikuistunut kameralle, koska Jussi ja Jaakko olivat painuneet saaren toiselle puolelle ja kävin vähän katsomassa niiden perään. Luotto ei vissiin oo ihan täys kymppi?!
Ville ei ole aiemmin mennyt kitellä vedessä, vain jäällä. Ensi keikka suoraan kallioilta mereen ihan mukavaan aallokkoon. Aika rohkeaa..![/caption]
Kaikki saatiin nätisti ylös merestä ja leijat laskettiin rikkomatta kallioille. Mutta pitäähän nyt vähän säätää. Lopussa Jaakko kaatui ja lauta kertakaikkiaan hukkui. Siinä meni hetki, että kukaan huomasi merellä huitovaa Jaakkoa ja lopulta lautaa lähdettiin veneellä etsimään. Minä kiipesin linjamerkkiin, mutta oikeasti aallokossa ei näkynyt mitään. Olin jo valmis onnittelemaan leijakauppa Jujukkaan Juusoa uuden laudan myynnistä, mutta niinpä vain Jusa ja Ville löysivät laudan.
GRILLIRUOKAA
Ehkä paras ominaisuus meidän Sirmetissä on se, että sillä on niin helppo kuljettaa grilliä. Sitä sillä onkin kuljetettu aika paljon enemmän, kuin niitä rakennustarvikkeita yms, jolla lautan hommaaminen minulle myytiin. Alan kyllä arvostaa tätä grillihommaa kerta kerralta enemmän. Olin luvannut tuoda salaattiainekset, sipsit ja sen sellaiset. Hieno juttu muuten, mutta perillä huomasin, että olin tuonut kyllä kermaviilit, mutta en dippejä ja myös mozzarellan, mutta en mitään muuta salaattiainesta. Ei mennyt ihan putkeen… Onneksi Ville ja Sara olivat hoitaneet grillintäytteen paremmin kuin hyvin!
Päivä oli aivan huikea… Tasainen 10 metrin tuuli, kuitenkin melko lämmin ilma ja kesäloman kiireetön tuntu, ystävät. Pahasti tuli Karibia mieleen ja pieni haikeus iski. Onneksi tätä voi kokea myös Suomessa. Että eipä tässä sitten muuta, kuin että koska mennään uudestaan!
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa