Kotona mukava talvinen pikkupakkanen alkoi muuttua ensin loskakeliksi ja sitten vesisateeksi. Painelimme potkukelkoilla torstai-aamulla jään yli töihin. Lähtöpäässä vettä oli jään päällä ihan maltillisesti, mutta mantereen puolella aivan liikaa. Minulla oli vain Sorelit jalassa ja vettä oli loppujen lopuksi lähes puoleen sääreen. Sitä todellakin hulahti kenkiin. Kun en ollut jaksanut laittaa pelastautumispukua, niin kenkien lisäksi myös sukat ja housut olivat läpimärkiä. Juoksin äkkiä autolle kaatamaan vedet pois kengistä. Töissä odotti onneksi kuivat korkkarit, mutta housujen osalta jouduin kaupoille (en siis ehtinyt mennä kotiin hakemaan uusia, sillä oli pakko ehtiä yhteen palaveriin). Alkoi tuntua siltä, että olisi sopiva hetki siirtyä unelmoimaan sinisistä vesistä ja kauniista veneistä. Lähdimme seuraavana päivänä Düsseldorfiin venemessuille!
Finnairilla on aika sopivat suorat lennot Düsseliin. Perillä kentällä oltiin perjantaina puoli tuntia ennen messujen alkamista ja tämä aika kuluu sopivasti ilmaisessa kentän ja messuhallien välissä liikennöivässä bussissa sekä aamukahvilla. Takaisin lähdimme sunnuntaina illalla ennen seitsemää lähtevällä lennolla. Kolme päivää tehokasta messuilua. Kuulostaa pitkältä ajalta, mutta messuhalleja on 17. Emme edes käyneet ihan jokaisessa hallissa, nähtävää on niin paljon! Mukaan lähti myös isäni Alf, mikä tarkoitti vieläkin tarkempaa purkkarisyyniä sekä tarvikkeiden tsekkailua. Hänellä kun on se vene, johon niitä tarvikkeita voi ostaa. Meidän Husky ei tarvitse nyt hetkeen mitään ihmeitä, korkeintaan pitäisi vesille päästä!
Bavaria C65
Johan sen isän venekin velvoittaa, Bavariat oli tsekattava. Ensimmäisenä kiipesimme Bavaria 65:een. Vaikka oli perjantai-aamu, saimme odottaa varsin pitkään veneeseen pääsyä. Moniin veneisiin piti ensin rekisteröityä, niin myös Bavarioihin.
Rekisteröitymisestä kertovat rannekkeet saatiin ranteeseen.
Ensimmäisen kohteen kohdalla kuvaajalla kävi pikku moka. Unohdin kuvata veneen rungon. Niinpä täytyy keskittyä katsomaan sisätiloja…
Jaakko ja isä tsekkailemassa kantta. Sinne mahtui kyllä tepastelemaan.
Ja sisällä mahtui istumaan. Tuomio oli, että täällähän voisi asua! Harmi vain, että paatin hinta oli muutama meidän tuleva talo, joten taidamme pysyä mantereella.
Tiskikone sai mairean hymyn aikaan ja asetti standardin. Jokaisesta keittiöstä tsekattiin tämän jälkeen tiskikone. Ei varmaan tarvitse sanoa, että vihaamme molemmat tiskaamista. Niin paljon, että kun saimme saareen vedet, niin tiskikone taidettiin kytkeä ennen vesivessaa!
Bavaria C45
Jatkoimme Bavarioissa, joita olikin paikalla todella paljon. Kun kysyimme missä kohtaa hallia veneet löytyvät, niin meille sanottiin vain, että ette voi olla huomaamatta. Ja se oli totta, osastolla oli ainakin 10 purjevenettä. Jos unelmoidaan sellaisesta veneestä, joka olisi järkevän kokoinen ja hyvä pitkille purjehduksille, mutta toisi kaikenlaista lisäetua nykyiseen paattiin, niin päädyimme 45 jalkaiseen Bavaria Ambitioniin. Se oli pakettina juuri sopiva unelma meille ja taisimmekin ihastua siihen melko tavalla!
Siinähän se!
C45 Ambitionin takaosa on tyhjä kamasta ja siinä ei ole myöskään paikkaa jollalle. Sen sijaan keskellä takana avautuu luukku isompaan säilytystilaan. Pöytää ei ollut paikallaan ja se tekikin veneen takaosasta ihan mahtavan liikkua. Mutta syödäkin pitää, joten jonkinlainen pöytäratkaisu pitäisi olla.
C45:n muista malleista löytyy paikka jollalle, mutta kuten kuvasta näkyy, on jollapaikka kyllä ihan turkasen pieni. Vähänkään asiallisempi dinghy ei tuonne mene ainakaan täyteen puhallettuna. Ehkä purettuna mahtuisi. Mutta esimerkiksi Karibian saarikiertelyssä tuonne voisi laittaa pyörät (jonkunlaiseen koteloon). Ne olivat meillä jatkuva murheenkryyni, sillä niille on nykyisessä veneessä vähän hankalat säilytyspaikat. Takakannelta löytyi myös grilli ja vesihana.
Vaalea pintamateriaali jakoi mielipiteet. Minä ja Jaakko pidimme vaaleasta, isä perinteisemmästä. Mutta siinä isä on kyllä oikeassa, että materiaalin pinta on muovisen tuntuinen ja näköinen. Ero on melkoinen, kun katsoo vaikkapa X:ien pintoja.
Keittiöstä löytyi pieni tiskikone ja viimeistään silloin Jaakko oli myyty.
Monissa veneissä näkyi ratkaisu, jossa keulapunkan molemmilla sivuilla on avointa tilaa samaan tapaan kuin parisängyissä keikkumattomissa kodeissa. Osassa avoin tila jatkui paljon tätä pidemmälle. Tuota, onkohan näillä veneillä tarkoitus ollenkaan nukkua purjehtiessa?
Parannusta nykyiseen 42:een. Kölin pultit olivat aika paljon massiivisempia. Myös koko lattian toimiminen säilytystarkoituksiin oli mietitty paljon aikaisempaa paremmin.
Toisessa mallissa oli kahteen osaan taittuva pöytä. Jäi vähän epäselväksi, että pidimmekö siitä vai ei. Joka tapauksessa iso säilytyslaatikko löytyi sitloodasta. En ole photaroinut isää pieneksi, vaan laatikko oli tosiaan aika syvä!
Monessa samankokoisessa veneessä oli todella hyvä keulaboxi säilytystilaa. Useimpiin niistä pääsi tikkailla sisään ja tätä uudistusta tervehtii kyllä ilolla, sillä tuonne mahtuu mukava setti purjeita ja fendereitä.
Päästäkää minut lämpöön! Pina colada vain tuohon patjan juomatelineelle, kiitos!
Onnea on unelmointi! Siitä tulee hyvälle tuulelle!
Beneteau, Jeanneau sekä highlightsit
Minulla sattui pieni tapaturma kameran kanssa. Kävi nimittäin niin, että olin laittanut kameran akun laturiin ennen lähtöä ja ihan muistin ottaa sen mukaankin. No… Siinä latausprosessissa oleellista on, että pistää töpselin seinään. Niinpä minulla oli matkassa kaksi akkua, joista molemmissa oli virtaa yhden palkin verran. Ensimmäinen akku simahti kesken venekierroksen ja kävin narikassa hakemassa toisen vasta kun iso osa veneistä oli kierretty. Niinpä kuvasaaliina muista purkkareista on vähän laimea. Mutta jotain highlightseja sentään löytyy!
Jeanneaussa mielenkiintoinen yksityiskohta. Ruorilta pääsee kulkemaan esteettä suoraan keulaan. Ei tarvinnut kömpiä penkkien yli.
Takahyttien ikkunat oli lisätty moniin veneisiin. Jeanneaussa ikkuna on iso ja siitä ja se tuo taatusti mukavasti valoa.
Hieman toisenlainen leiska. Portaiden jälkeen vasemmalla oli kahden hengen sohva ja navigointipöytä. Hyväntuntuinen ratkaisu!
Keittiöiden sijoitukset olivat veneissä aika perinteiset. Dufour oli kääntänyt keittiön paikan keulapiikin eteen. Ihan täysiä pisteitä ratkaisu ei saanut toteutukseltaan, mutta vähän paremmin mietittynä ihan toimiva vaihtoehto ja tekee kabiinista avaran.
Aurinkopatjat voi levittää näinkin. Esimerkki Jeanneausta.
Vaaleita pintoja näkyi monessa veneessä. Beneteaussa tykkäsin keulakabiinin seinän vaakaan tehdystä pinnasta.
Beneteaun portaat alas saliin ovat omaa luokkaansa. Ne vievät paljon tilaa, mutta loivia rappusia on todella helppo ja tukeva laskeutua.
Ettei täällä vaan taas unelmoitaisi? Tällä kertaa Beneteaun kantta vasten. Keulan säilytystila oli huikean kokoinen myös tässä veneessä.
Lähes kaikissa katsomissamme veneissä luukut nousivat paikalleen lattiasta. Jossakin jopa sivuilta. Tästä pidän niin paljon, sillä luukkujen hakeminen milloin mistäkin sängystä on rasittavaa. (Kyllä, niille on meidänkin veneessä oma paikka, sitä pitäisi vain käyttää…!)
Salonan runko oli minun mielestä aika nätti. Värillinen teippauskin oli osunut kohdilleen.
Veneen sisällä keulapunkan pariovi loi avaraa tunnelmaa.
Isä esittelee Jaakolle Baltic Yachtsin Pink Giniä, jossa hän oli päässyt käymään sisällä. Jaakon ilme on ehkä vähän kateellinen…!
Pogo 12.5
Olihan se pakko käydä Pogossakin ja se oli kyllä hieno! Sisätilat olivat yllätävän toimivat, sillä olin odottanut vielä enemmän raaserityyppistä tyhjyyttä ja yksinkertaisuutta. Itse asiassa tykkäsin veneen sisäleiskasta aika paljon!
Veneen lisäksi meille esiteltiin charter-mahdollisuuksia Kreikassa ja Espanjassa. Se voisi olla mielenkiintoinen sporttiloma ja minulle enemmän cruising-purjehtijana olisi tässä himppasen opeteltavaa.
Sisältä Pogo on siisti, avara ja oikeastaan todella toimivan näköinen.
Entäs takakajuutat. Tässä olisi niin helppo nukkua aallokossa! Oikeasti pysyisi paikallaan, eikä tarvitsisi mennä mykkyrään johonkin nurkkaan, että pysyisi yhtään paikallaan.
Allures ja Garcia
Ne ranskalaiset… Jos cruising-veneet näyttävät kaikki vähän samalta, niin Ranskassa osataan todella miettiä asioita toisella tavalla. Veneillä on myös tarkoitus purjehtia ja tutkia uusia paikkoja. Menetimme sydämemme Allures ja Garcia-alumiiniveneille. Lotot laitettiin vetämään illallisella. (Voitin 3,70e, joten ei vielä tilausta.)
Kävimme ensin Allures 45.9:ssä, jossa venettä esitteli meille asiansa osaava ruotsalainen myyjä.
Keulaboksista näki hyvin veneen rakenteen. Kysyimme onko alumiini 5 millistä. ”Nej, där fins 10 mm!” Jaha, no ei ihan pikkujääriitteestä piittaa tämä paatti.
Tällaisia olen nähnyt vain leffoissa. Karttapöytä oli tosiaan nimensä mukaisesti karttapöytä.
Sekä Allureksessa ja Garciassa oli toinen takahytti korvattu tarvikeosastolla. Pöydälle pystyi laittamaan patjat ja veikkaanpa, että myrskypunkkakiinnitykset löytyvät.
Taatusti omanlainen ratkaisu. Keulapunkassa oli käsienpesuallas hytin puolella.
Keulapiikin sänky näytti aluksi erikoiselta. Mutta sitten tajusimme, että sängyt liikkuvat joko yhteen, erikseen, toiselle laidalle… Aika mielenkiintoinen ajatus!
Garcia-venettä on rakennettu käyttäen hyväksi Jimmy Cornelin purhehdusosaamista. Se on tarkoitettu purjehtimaan sekä kylmässä että tropiikissa.
Garcian hytissä on kunnon porrastus ja hytin keskiosa on korotettu. Sieltä todella näkee ulos.
Tarvittaessa venettä voi ajaa sisältä.
Uloskin on tehty suojaisa paikka. Tällaista olisi kaivannut pari kertaa Atlantillakin (vaikka meille osuikin mukavat kelit). Vaikka kuinka oli bimini suojaamassa, niin tutkakartta sijaitsi veneen takana ruorien vieressä. Eikä ne biminin ikkunat enää olleet ihan kovinkaan hehkeässä tähystyskunnossa.
Garciassa on jykevät ovet. Esittelijä kutsui niitä sukellusveneen oviksi ja olihan ne tukevat. Lukko oli myös kunnollinen, eikä samanlainen heppoinen päiväkirjakapistus kuin monissa muissa veneissä.
Lähes pyörrykisssä upeista veneistä ja kaikenlaisista unelmista lähdimme messuilta hotellille. Emme päässeet hotelliravintolaa pidemmälle syömään, kun väsymys alkoi korjata satoa. Niin paljon veneitä, niin monta haavetta!
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa