Olin aivan varma, että sääennusteeseen merkitty lumisade mätkähtelisi meille märkinä ja painavina räntärätteinä. Olin väärässä. Aamulla laitoin silmälasit päähän ja katsoin yllättyneenä valkoiselle pihalle. Herätin Jaakonkin ja ihmettelimme yhdessä parin sentin lumikerrosta. Lähdin koirien kanssa lumiselle aamukävelylle pitkästä aikaa kameran kanssa ja toinen kierros piti tehdä lounaalla, kun vielä aurinko alkoi paistaa. Tämä oli kyllä niin upea marraskuun päivä, että olin valmis perumaan kaikki puheet harmaasta marraskuusta!
Lisää tällaisia päiviä… Vielä kuukausi mennään pimeämpään, mutta onneksi välillä aurinko paistaa ja pääsee nauttimaan valosta. Tämä on etätyön yksi parhaista puolista, että voi istua ikkunan vieressä ja päättää itse haittaako silmiin osuva valo vai ei. Ja lounastauolla voi piipahtaa pihalla nauttimassa hetkestä auringossa.