Kevään lyhin veneretki ja humahdus jäihin

saaressa Arki saaressa 0 Comments

Jäät ovat tummuneet yhä kovemmin ja näyttävät hapertuvan silmissä. Busterin ympärille pikkusaaren päähän on auennut pieni aukko ja päätimme koittaa mihin asti Busterilla pääsisi jäitä särkien. Minä veikkasin 10 metriä ja Jaakko veikkasi joko nollaa tai sitten että päästäisiin saman tien mantereelle asti. Jaakko kävi kiinnittämässä akun paikalleen ja uskollinen Yamahamme hörähti käyntiin ensimmäisellä yrityksellä.

No ei päästy mantereelle. Pyörimme lätäkössä ympäri puolisen tuntia ja tuloksena oli, että yhteen suuntaan pääsimme etenemään ehkä juuri sen 10 metriä. No, ei tarvinnut vielä lähteä veneellä yhtään mihinkään ja tämä oli kyllä virallisesti matkaltaan lyhin puolen tunnin veneretkemme.

Retkiseurueemme oli tyytymätön eväiden laatuun, sillä niitä ei tällä kertaa ollut. Retken jälkeen jätettiin moottori hetkeksi päälle puhdistamaan aukkoa jäistä.

Ei ole tapana luovuttaa ihan heti

Jaakko sai loistavan idean! Jäätiellä jää on edelleen aika paksua, mutta sen reunalla aurauslumipenkkojen alla on koko ajan ollut vähemmän jäätä. Pääsisikö sitä pitkin ajelemaan veneellä? Olimme lähdössä Kevät-messuille (kyllä, kaikkeen se Jaakko joutuukin ihan vain siksi, että olen sekaisin kasveista!) ja Jaakko kävisi treffaamassa yhtä kaveriamme ennen sitä. Hän siis menisi edeltä ja tulisi sitten hakemaan minua rannasta.

Sovimme, että hän käy mennessään mittaamassa kairalla jään syvyyden lumipenkan kohdalta. Sovimme myös, että nyt alkaa Ursuit-kausi, eli pitäisimme aina puvut päällä, myös kotijäällä. Kävi ilmi, että ei sitä sitten tarvinnutkaan kairata. Jaakko potkutteli kelkalla sulaneen penkan kohdalle ja humahti kelkkoineen päivineen jään läpi! No, säästyi sitten kairaamisen vaiva.

Piti ottaa kuva kairailusta, mutta tulikin vähän enemmän action-kuvia. Puku toimi hyvin, vaikka se vuotikin hieman. Ursuitit ovat olleet meillä kovassa käytössä viisi vuotta ja ovat menossa nyt huoltoon. Samalla tulee vuotokin paikattua.

Kelkka nostettu ja seuraavaksi Jaakko ylös.

Hieman uitettu koira palasi laiturille. Jää ei ollut antanut mitään varoitusmerkkiä ennen hajoamista. Välillä keväinen jää notkuu/joustaa ja siitä tietää vaihtaa kiireesti paikkaa.

Pilllijää

Keväinen jää on petollista. Jää voi olla paksua, mutta silti heikkoa. Keväistä jäätä sanotaan pillijääksi, eikä suotta. Sen rakenne on hyvin pillimäinen. Lisäksi jää muuttuu päivän aikana. Yöpakkasen jälkeen jää voi olla kestävää, mutta myöhemmin päivällä se ei enää kanna.

Jään rakenteesta näkyy, kuinka se muodostaa pillejä ja hajoaa ohuiksi tikuiksi. Ylhäältä katsoen jäässä on ihan oikeasti läpireikiä. Pipon mielestä pillijää maistuu siinä missä tavallinenkin.

Jää hajoaa pienestä potkaisusta moneksi tikkumaiseksi palaksi.

Jääränni on melkein auki

Tästä jään heikkenemisestä innostuneena päätimme koittaa uudestaan Busterilla jäiden särkemistä messujen jälkeen. Ja päivä totisesti hoiti tehtävänsä jään heikentämisessä. Pääsimme etenemään ensin jäätien reunaan Jaakon tippumispaikalle. Siitä ajelimme hetken matkaa aivan unelmavauhtia, Busteri leikkasi jäätä kuin veitsi voita. Mutta olisihan se ollut liian hyvää päästä kerralla perille mantereelle… Pääsimme puoleenväliin ja sitten ei löytynyt mitään reittiä mistä pääsisi eteenpäin. Niinpä jouduimme jättämään leikin sikseen. Huomenna aamulla työmatka on sitten kikkailua kelirikkoveneillä. Olen kuitenkin melko varma, että illalla pääsemme Busterilla läpi, sillä päivän lämpimän vesisateen pitäisi kyllä heikentää jäätä!

Ready, set, go! Jäänmurtaja valmiudessa!

 


SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

Jaa facebookissa

Jätä terveiset saareen!