Titititittidii! We have a winner! Kysyimme alkumatkasta veikkauksia, että kuinka kauan reissu kestää. Teimme myös omat veikkaukset veneellä silloin. Jaakko pääsi lähimmäs, 25 minuutin päähän oikeaa aikaa! Ylitykseen meni siis täsmälleen 16 päivää, 17 tuntia, 33 minuuttia ja 51 sekuntia.
Huolimatta Jaakon tarkasta arvauksesta, paras tieto ei löytynytkään veneeltä, vaan blogin lukijoiden joukosta. Pekan arvauksessa oli heittoa vain 15 minuuttia ja 51 sekuntia. Eli ajalla 16 päivää, 17 tuntia 18 minuuttia pääsee pätemään ennustajan kyvyillään! Täytyy sanoa, että aika tarkka ennustus, kun ottaa huomioon, että matkaa oli 5 500 kilometriä, eli saman verran kuin lähtisi Helsingistä Nepaliin. Saako Pekka nyt jonkun palkinnon? En tiedä, katsotaan jos keksitään jotain, ainakin mainetta ja kunniaa tulee!
KUVIA ATLANTILTA – ENSIMMÄINEN KALA
Pasaatituulien alkaessa Perttu ja Mikko päättivät virittää virvelit veneen perään. Veneessä oli ennestään yksi, mutta miehistö osti Las Palmasista uuden ja vielä kasan vieheitä. Ensimmäinen kala tuli vielä vanhalla vavalla.

Dorado nousi vedestä kylkimyyryä, kun ajoimme samalla vauhdikkaasti spinnulla eteenpäin. Neljä ja puoli kiloa!
TUULI TYYNTYY – POKERI ALKAA

Näyttää suorastaan paheelliselta, että sikaaarejako siellä veneellä poltellaan. Ehei, Taktikko jakoi ensimmäisen pokeripelin kunniaksi meille lakupötköjä uskomattomista karkkivarastoistaan!

Pokerikello kävi useammassa kädessä, sen sai aina se kuka oli hallitseva chippikeisari. Kello jäi Tiksin käteen.
AMERIKKA-JUHLAT

Amerikka-juhlat vietettiin puolenvälin jälkeen Jaakon toiveesta. Tarjolla burgereita ja pizzaa sekä Jersey Shore-tyylistä pukeutumista!

Älkää oikeasti kysykö miksi, mutta meillä oli jostain syystä LENNOKKI-kilpailut meidän Amerikka-juhlissa… Mitä ihmettä? Vietä lähes kolme viikkoa merellä ja huomaat, että siellä tapahtuu omituisia juttuja.
ARKISIA JUTUJA
Aina veneelläkään ei vain juhlittu tai kilpailtu, vaan arkisia juttuja tapahtuu sielläkin. Tosin osa niistä on vähän eksoottisempia kuin kotona!

Veneelläkin pestiin pyykkiä. No ei kovin paljon, mutta piti heti ikuistaa, että olen pessyt nyrkkipyykkiä!

Lentokalojen lentely kannelle oli melkein arkea. Mikko oli meistä kaikista vetovoimaisin, hän sai osuman kolme kertaa. Viimeisin kala mätkähti illan hämärässä Mikon päähän!

Jos spinnumanööverit ei oikein huvittanut, saatoimme tehdä Pertun kanssa diilin, että saamme karkkipussin, kun purje on vaihdettu tms. Toimi hyvin!

Meno oli niin siistiä, että sortsitkin repee. Näitä housuja ei muuten ole St Luciassa näkynyt, sillä camo-kuvion pitäminen on siellä laitonta.
LUKUHOMMIA

Meikä kirjanryöstössä. En ole aikaisemmin pystynyt lukemaan veneessä huonon olon vuoksi, joten en varannut kirjoja mukaan. Keskityin ottamaan muilta kesken olevia kirjoja luettavaksi. Mikä tahansa kirja, jos se vain oli jollain kesken, kelpasi!

Tiksi ja Monte Criston Kreivi, kirja jonka hän toi aina toiveikkaasti omaan vahtivuoroon. Tämä johti useimmiten vesisateeseen tai puuskaiseen spinnuajoon. Tällä hetkellä kirja on kadonnut. Voi harmi, jos se jää veneelle. Ryöstin nimittäin tämänkin kirjan ja luin parikymmentä sivua. Voisihan sen loppuunkin lukea!
LISÄÄ KALAA!!!

Saimme myöhemmin myös pikkuisen tunan, joka vääntyi kokin ja Pertun käsissä 70 makirullaksi. Herkullista!
YÖLLÄ MASTOON
Genuan falli tosiaan rikkoutui ja haimme sen alas yöllä. Tai siis Villehän siellä mastossa kävi. Oli aika puuhakas tilanne, joten kuvien ottoon ei voinut hirveästi keskittyä. Tässä kuitenkin muutama foto.

Tiksi vinssaa niin pirusti! Vaihto hetken kuluttua Axelin kanssa ja lopuksi vielä Perttukin messiin. Minulla on varafalli.

Kolmasosa hoidettu! Tuo vihreä köntti on Ville. Ei oikein riittänyt valoteho tuossa kännykässä, kun Jaakko otti kuvan ratista.
SADEKELIN PURJEHDUSTA
Välillä saimme raikkaita kuuroja ja sitten tuli se oikeasti sateinen päivä, jolloin kuulimme myös ukkosta. Ukkonen jäi meidän veneestä lopulta aika kauas, logien perusteella muita veneitä jäi ukkosen alle.

Tällöin satoi ja kunnolla. En ymmärrä miksi Jaakko näyttää peukkua, koska 6 tuntia vahdissa vesisateessa ei ehkä ollut peukuttamisen arvoista. Mutta Jaakko näyttää suorastaan tyytyväiseltä.

Tästä kuvasta näkee hyvin ketkä olivat vahdissa sateen aikaan ja ketkä ovat juuri tulleet pihalle nauttimaan kauniista illasta.

Ristis eli risteilyisäntä ja Tiksi ihailevat auringonlaskua. Sadepäivän jälkeinen auringonlasku oli reissun hienoin.
Ehkä tähän kauniiseen auringonlaskuun voi päättää meidän Atlantin kuvapostauksen. Monta upeaa hetkeä jäi näyttämättä, mutta ne säilyvävt meidän mieleissämme vielä pitkään!