Huh, nyt on sellainen olo, että tänään on urheiltu! Olimme Teijan kanssa viikko sitten sopineet, että koittaisimme lähteä suppailemaan tuolta jään rajalta. Idea oli tuntunut ihan huippuhyvältä, kun olimme sitä pohtineet GoExpon lämpimässä hallissa törmätessämme. Minä olen oikeasti suppaillut viimeksi Karibialla. Teija taas on intohimoinen suppailija, sup-retkien vetäjä, sup-vaatteiden myyjä ja sup-hippibussin omistaja. Noin niinkuin pari asiaa mainitakseni. Olin siis hyvässä seurassa! Tosin eka kerta tämä oli Teijallekin, kun jäärajalta yritetään lähteä supilla melomaan.
Päätimme ensin käydä tsekkaamassa miltä jäärajalla ylipäätään näyttää, että pääseekö sieltä veteen. Otimme potkukelkat ja lähdimme potkuttelemaan puolentoista kilometrin päähän. Molemmilla oli päällä pelastautumispuvut, joten suht huoletta pystyi menemään. Aurinko paistoi aivan ihanasti ja pian oltiinkin perillä. Merellä oli pikkuisen tuulta, mikä ei ollut suppailun kannalta kovin hyvä juttu ja se jään rajalle pääsykään ei näyttänyt niin helpolta hommalta kuin olimme toivoneet. Päätimme kuitenkin yrittää. Potkuttelimme takaisin kotiin sen saman puolitoista kilometriä, mutta vastatuuleen. Voin sanoa, että aurinkoinen keli, hengittämätön pelastautumispuku ja vastatuuli ovat melko lämmin yhdistelmä.
SUPIT MATKAAN!
Meidän kelirikkoveneet ovat olleet aivan lyömätön juttu kaikenlaisen tavaran siirtelyssä ja yllättävän hyvin pikkuveneet toimivat myös pitkien lautojen kuljettamisessa. Tällä kertaa olimme jalkapatikassa, sillä kuorman vetäminen kelkalla on joskus rasittavaa narujen nykimisen takia.
Aurinko ehti helliä meitä vielä hetken menomatkalla.
Tämä oli viimeinen luoto ennen jään rajaa. Siitä oli kuitenkin vielä matkaa merelle.
SUP-leirin purku sujui vikkelästi. Olimme niin innoissamme, että unohdimme syödä varatut retkibanaanit. Minun suunittelemilla reissuilla on varmaan aina ruokaa…
Teija oli optimistinen ja työnsi sup-laudan samantien veteen. Tai no, jäähän.
Tästä Teija lähti yrittämään ja pääsikin vähän eteenpäin, mutta kaikenkaikkiaan jää rikkoontui todella huonosti, eikä varmasti olisi hyvä supin pohjalle.
Olikin sitten koitettava toisenlaista menetelmää. Päätin työntää vesille meidän kelirikkoveneen ja otin mukaan melat ja kaksi keksiä, jotka on tarkoitettu jäällä liikkumiseen veneellä. Löin hakkumaisen keksin jäähän ja vedin venettä eteenpäin. Se liikkui kuin unelma rikkoen jäätä helposti. Teija pääsi vanavedessä eteenpäin.
Pipo paremmin päähän ja menoksi! Kuvassa näkyy hyvin, että keksin päät ovat piikkejä ja eroavat siis normaalista veneen keksi-varusteesta.
Teija pääsi vanavedessä sulaan veteen ja lauta liikkui helposti jään keskellä.
Meidän ja avoimen meren välissä oli vielä irronneita jäälauttoja. Päätimme koittaa, jos ne kestävät meidän painon ja ohjasin kelirikkoveneen jäälautan viereen. Yritin nousta jäälle oikeaoppisesti keksien avulla, mutta täytyy vissiin käydä vähän enemmän salilla ennen kuin se onnistuu. Niinpä vain simppelisti hyppäsin (lue: konttasin) veneeltä jäälautalle. Hyvin kesti! Se olikin paksua, kunnon jäätä. Seurasi absurdein juttu, mitä olen hetkeen tehnyt, eli loikkiminen jäälautalta toiselle. No oikeasti kävely, koska lautat olivat lähellä toisiaan. Mutta silti! Huimaa! Minä menin ekalla kerralla ensimmäisenä työntäen venettä, koska en tiennyt, jos jokin reuna antaisi periksi tai keikkaisi. Kun minä olin mennyt, saapasteli Teija perässä sup-lauta kainalossa.
Tuolta takanaolevalta luodolta tulimme lautalle….
…ja tuonne olimme menossa neljän jäälautan kautta. Ensin vasemmalle, sitten oikealle ja vielä yksi jäälautta eteenpäin.
Kas näin! Tältä näytti viimeisen jäälautan luota maihin katsoessa.
PÄÄSTIINKÖ SINNE MERELLE ASTI?
Nyt edessämme oli enää ohuehkon näköistä jäätä. Päätimme, että käytämme samaa taktiikkaa kuin rannassa. Minä menen veneellä edellä ja rikon jäätä. Teija tulee supilla perässä. Mutta tämä jää ei ollut yhtään niin helppoa. Se meni vain vaivoin rikki veneen alla ja liikkuminen sen päällä oli aika raskasta.
Hakku eteen ja jäähän kiinni…
Sitten veto. Jää oli niin paksua, että jouduin melkein vetämään veneen jäälle ennen kuin se meni rikki.
Välillä koitin hajottaa jäätä rikkomalla.
Puuh… Blogisti vähän puhaltaa.
Oli tuumaustauon paikka, näin tämä ei onnistuisi. Päätimme koittaa niin, että istumme molemmat veneessä, jos jää menisi helpommin rikki. Laitoimme supin narun perään ja lähdimme etenemään. Eihän siitä mitään tullut. Paitsi koomisen näköistä oli varmaan rannasta katsottuna. Etenkin sen jälkeen kun toinen iäisyyden vanhoista kekseistä meni poikki. Hyvä on, totesimme. Emme taida päästä tänään suppaamaan… Ehkä se oli hyväkin. Kello alkoi olla jo aika paljon ja tuuli oli alkanut puhaltaa kovempaa. Tuskin se suppailu olisi mikään nautinto ollutkaan. (Mitä se kettu sanoikaan niistä pihlajanmarjoista?)
Päätimme kääntyä takaisinpäin ja aloittaa kotimatkan. Muutaman kilometrin potkukelkkailu, kävely ja veneiden veto sekä jäässä melskaaminen alkoi jo tuntua. Lupasin syödä kaikki kotoa löytyvät ruoat yhtä aikaa heti kun pääsen kotiin.
Painkymmenen metrin eteneminen vei tolkuttomasti aikaa, joten tällä kertaa luovutettiin. Meri tuntui yhtäkkiä olevan tolkuttoman kaukana.
Lauta kainaloon ja kotimatkalle mars! Taas mentin jäälautalta toiselle.
No Teija pääsi sentään vähän melomaan!
Yhteenvetona voisin todeta, että reissu oli vähintään loistava! Päätimme koittaa uusiksi, jos alkuviikon aikana jäät lähtisivät jotenkin niin sopivasti, että luodolta avoimeen veteen olisi vähän lyhyempi matka. Vaikka ei merelle asti päästykään, niin onpa hyvä fiilis päivän ulkoilusta!
Ai niin, se Teijan sup-hippibussi. Se lähtee kierrokselle ympäri Suomea kesällä ja tarjoaa sup-retkiä ja lautojen vuokrausta erilaisissa maisemissa. Bussin reitit ja aikataulut pääset katsomaan Lazydogshopin sivuilta. Voin kyllä suositella, edes lyhyttä laudan vuokrausta ja testailua tai tunnille osallistumista. Mutta eniten ehkä kutkuttaisi jonkun jokipätkän suppailu keskellä Suomen kesää, ehkä jopa yöpyen jossain matkan varrella? Katsotaan mitä kesä tuo tullessaan. Ihan vielä ei saatu sup-kautta avattua, mutta kohta, kohta! Mukavaa sunnuntaita!
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa