Rukan reissumme ehdottomasti upein seikkailu oli 24 kilometrin suppailu Oulankajoella. Lähdimme suppailemaan reissun viimeisenä päivänä, jolloin minun ja Jaakon urheilureservit oli jo käytetty useammalla vaellusreitillä, kävely/hölkkälenkillä, maastopyöräilyllä, alamäkipyöräilyllä ja koskenlaskussa. Uskottelin itselleni, että suppailu virtaavassa joessa on lähes palauttava lenkki. Suppailu-seikkailun jälkeen uusi sykemittarini oli asiasta aivan eri mieltä…
Reitti Oulankajoella
Lähdimme matkaan neljän hengen voimin kahdella sup-laudalla ja yhdellä inkkari-kanootilla. Inkkarin vuokrasimme Oulanka Campingistä ja Supit Outdoor Passion Finlandista. Suppilautoina meillä oli Redin Explorer 12,6 x 32 ja Redin Sport 12,6 x 30.
Lähtöpiste on heti Kiutakönkään kosken jälkeen, veneeenlaskupaikalla, jossa on tilava parkkipaikka. Melontareitti on 24 kilometria pitkä ja jatkuu aina Jäkälänmutkaan asti. Siitä ei olekaan enää kovin pitkä matka Venäjän rajalle, joten kannattaa jäädä oikeassa kohdassa pois.
Saimme Oulanka Campingistä mukaan kartan, jossa oli merkittynä esimerkiksi kaikki matkan varrella olevat laavut. Kannattaa kuitenkin ladata puhelimeen tarkemmat karttanäkymät, sillä valmiskartta oli aika suurpiirteinen. Toisaalta joella on hyvät merkinnät, jotka kertovat sijainnin ja jäljellä olevan matkan Jäkälänmutkaan. Eksymisen vaara on hyvin pieni, sillä joki ei haaraudu mihinkään.
Matalaa, matalaa…
Matkan varrella ei ole koskia, joissa laudan ja supit joutuisi nostamaan ylös. Sen sijaan joessa on matalia kohtia ja kiviä, joihin supilla tökkää ikävästi. Tuli opittua ihan uusia sup-taitoja, joita en ole merellä tarvinnut. Kun pohja alkoi näyttää matalalle, tipautin nopeasti itseni polvilleen välttääkseni laudalta tipahtamisen. Se uusi taito oli kuitenkin se, että kun alkoi olla erityisen matalaa, piti nopeasti siirtää paino aivan supin kärkeen, jotta evä ei kolhiintuisi.
Minulla on kotona kova lauta, mutta täällä pehmeä suppi-lauta oli tosi hyvä. Ensinnäkin laudalla konttaaminen oli pehmeämpää ja toisekseen kun se evä kuitenkin osui pohjaan pari kertaa, niin pehmeä lauta joustaa ja antaa vähän armoa evälle.
Oulankajoella vesi oli nyt korkeammalla kuin normaalisit tähän aikaan. Viime vuonna matalia paikkoja oli ollut enemmän.
Plumpsista!
En ole koskaan tippunut supilta vahingossa veteen ja taisin sanoa tämän ääneen reissun alkuun. Luonto päätti näyttää, että aika on jokaisen pulahtaa. Meloimme alas mutkaa, jossa oli hieman enemmän virtaa, mutta kuitenkin syvää. Jaakko huudahti edeltä inkkarista, että veden alla on kaatuneita puunrunkoja. Tipautin nopeasti istualteni ja meloin runkojen ohi. Nousin runkojen jälkeen polvilleni ja parin melanvedon jälkeen lauta nykäisi ihan kunnolla ja minä en ehtinyt edes ajatella mitään, kun olin vedessä. Paikassa oli niin syvää, että jalatkaan eivät yltäneet maahan. Olin pakostakin osunut johonkin syvemmällä olevan puunrungon oksaan, joka nousi juuri sopivasti pinnalle evän eteen.
Jylhät maisemat
Maisemat jokireitillä ovat upeat. Katselimme alkupätkällä samoja näkymiä ylöspäin joen tasalta, joita olin kaksi päivää aiemmin katsonut Könkään Keino-lenkillä alaspäin. Rannat olivat paikoin jylhiä ja korkeita. Välillä taas täynnä upeita hiekkarantoja. Joen pohja oli myös oma elämyksensä. Vesi oli kirkasta ja pohjassa näkyi esimerkiksi virran muodostamia hiekkadyynejä tai upeita kivikoita.
Poroja
Olin kyllä kuullut, että reitin varrella voi nähdä poroja lekottelemassa rannalla. Mutta oli se silti aika eksoottisen tuntuista lipua porojen ohi metrien päästä suppailemalla. Näimme myös monta ylisöpöä vasaa rannoilla.
Taukopaikka hiekkarannoilla
Pidimme reissulla kaksi taukoa. Molemmilla kerroilla parkkeerasimme hiekkarannalle nauttimaan eväitä. Lisäksi pysähdyimme lyhyesti yhdelle laavulle vessatauolle. Taukoihin meillä meni hieman yli tunti.
Viiden tunnin jokiseikkailun jälkeeen olimme Jäkälänniemessä, josta meitä tultiin hakeman. Se on niemi juuri ennen Jäkälänmutkaa. Vaikka meillä oli laudat ja kanootti eri firmalta, onnistui haku tosi jouhevasti ja yrittäjät sopivat tämän osion keskenään.
Reissulle kannattaa varata tarpeeksi aikaa. Meillä suppireissu taukoineen vei 5 tuntia. Viime vuonna Jaakko ja Salla suppailivat tämän isommalla porukalla 6 tunnissa. Tauot tuovat nopeasti lisäpituutta reissulle, mutta niitä on ihana pitää Oulankajoen rannoilla.
Oulankajoki-suppailu oli meidän Rukan reissun ikimuistoisin juttu ja tasan varmasti menen uudestaan. Jos yhtään harrastaa suppailua ja aikaa on, niin suosittelen!
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
