Siinä se oli! Kun tulin töistä kotiin, Defyr nökötti pikkusaaren edustalla poijussa. Isä ja Kirsi olivat tuoneet sen mökiltä meille odottamaan yli viikon päästä pidettävää Valtameripurjehtijoiden kokousta Pavenilla. Meidän onnemme oli, että vene tuli pihaan niin hyvissä ajoin, sillä se mahdollisti pienen purjehdusreissun!
Siinä se on, meidän Karibian-koti!
Muutaman päivän ajan tuuli niin kovaa, että kävimme vahvistamassa Defyrin köysiä. Yksi köysi lisää poijuun, jos toinen sattuisi poikkeamaan (oli hyvin mielessä se yö Karibialla, kun toinen poijuköysistä oli poikennut) ja maihin myös lisäköydet. Hyvin pysyi!
MATKAAN
Päätimme tehdä pienen retken viikon keskelle, purjehtisimme Lauttasaareen ja menisimme Blue Peteriin syömään. Tuntuu kuin säät todella suosisivat meitä. Oli niin harmaan näköistä ja ennusteet lupailivat sadetta, mutta me saimme jopa auringnpaistetta pilvien välistä! Myös tuulta oli reippaasti, joten saimme purjehtia ihan oikeasti. Yöpyisimme veneessä ja lähtisimme sitten sieltä suoraan töihin. Olemme tietoisesti yrittäneet saada arkiviikoille iltaisin tapahtuvia aktiviteetteja, jotka katkaisevat muuten kiireisen viikon. Tämä onnistui aika täydellisesti. Hyvää seuraa, hyvää ruokaa ja rutiinista poikkeava yö. Hetken piti jopa aamulla miettiä, että missä oikein olen!
Matkaseurueessa Jaakko, Anne ja Mikko sekä Sompa ja Pipo.
Lopulta tuulta oli sen verran, että piti vähän pienentää rättejäkin!
Anne oli täydellinen maakrapu, hän ei ollut koskaan ollut mukana purjeveneessä! Rattiinhan sillä meriitillä pääsee ja hyvin meni. Paatti pysyi hyvin oikeassa suunnassa kallistelu ei jännittänyt uutta ruorinaista.
Purjehdus oli niin kivaa, että päätimme lähteä vielä ulos tekemään lenkin. Minä tsekkailen mitä kartta näyttää ja Anne taivastelee windexiä.
Mikko oli meidän mukana Atlantin ylityksellä. Emme välttyneet pieneltä muistelulta tällä purjehduksella!
ARCin tarra puomissa muistuttaa meidän reissusta.
Näkyykö ketään purjeen takana? Eipä näkynyt. Huom, puomissa myös vähän kuluneempi ARC-tarra.
Venda menossa… Jaakko vinssaa purjetta paikalleen.
”Jes, venda onnistui!!” Oikeasti Jaakko on juuri nostamassa käsiä korjatakseen pipoa, mutta tämä on vain niin sen näköistä kuin tuuletettaisiin onnistunutta vendaa!
Ratissa pitkästä aikaa… Tuntui kyllä aika mukavalta olla jälleen aalloilla veneen ohjaksissa!
Sompa katselee isojen laivojen perään…
PURJEHDUSELÄMÄÄ
En ole pitkään aikaan ajatellut kovinkaan paljoa purjehtimista. Nyt muistot yhdeksän kuukauden reissusta tulivat iholle aivan eri tavalla. Esittelin innoissani Annelle venettä, kertasimme Atlantin ylityksen kommelluksia ja olisi tehnyt mieli papattaa purjehdusasioista vielä enemmänkin. Siitä kuinka meillä oli tuossa ruokaa verkkosäkeissä, kuinka vahattiin venettä Guadeloupella, miten pystyi pukeutumaan puolen vuoden ajan shortseihin. Kaikki tapahtui niin intensiivisesti lähes vuoden ajan tässä veneessä. Päässä on iltapurjehduksen jälkeen pyörinyt Samulin venemessuilla kysymä kysymys: ”Lähtisitkö uudelleen?” Yhä enemmän tuntuu siltä, että lähtisin. Nyt siihen ei ole mahdollisuutta, mutta ehkä joskus taas elämä heittää eteen tilaisuuden, josta pääsee nappaamaan kiinni. Kuka tietää?
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa