Ystäväni Tiina ehdotti vähän aikaa sitten, että menisimme testaamaan wakepuisto Laguunin. Näin päätimme tehdä ja sovimme päivänkin. Kun kyseinen päivä koitti, juolahti mieleeni, että onkohan siellä tilaa. Asiaa kannattaa ruveta selvittämään työpäivän viimeisinä minuutteina ja sitten saakin arvatun vastauksen; molemmat radat ovat täpötäynnä… No, onneksi pihalla sattuu olemaan vene ja ystävät joustavia. Teimme viime tingan suunnitelman muutoksen ja suuntasimme saareen wakeboardaamaan. Olimme kaikki ensikertalaisia, paitsi tietenkin Jaakko, joka suostui kuskiksi.
MÄRKÄPUVUT PÄÄLLE
Vaikka meillä tuntuu olevan kaikenlaista harrastusromua kaikki paikat täynnä, niin tällä kertaa olin asiasta vain iloinen. Jaakon treenikamoista löytyi märkäpuku jokaiselle meistä! Tämä hyvä, sillä märkäpukuja olisi ollut raivostuttava vaihtaa merellä veneessä. Kun puvut oli saatu kiskottua päälle oikeinpäin, lähdettiin merelle. Olimme Tiinan kanssa ehtineet katsoa youtubesta vinkit, miten homma hoidetaan kotiin ja Jaakolta tuli vielä lisäneuvoja, joten odotimme jännityksellä omaa vuoroa.
Saimme illaksi vielä aurinkoa! Vähän näkyy jännitys hymyissä!
Ensimmäisenä veteen meni Aapo.
Aapo nousi heti ensimmäisellä kerralla laudalle ja veteli sen jälkeen lumilautailijan kokemuksella pitkät pätkät veneen perässä. Meillä muilla nousi rima heti vaikka kuinka korkealle, sillä myös Aapo oli ekaa kertaa wakeboardilla liikenteessä.
ANNIKAN JA TIINAN TAIDONNÄYTTEET
Minä en jännittänyt ainoastaan wakella vetämistä, vaan lisäksi jäätymistä veteen. Joudun tunnustamaan, että olen viimeksi uinut meressä Bahamalla vähän ennen Atlantin ylityspurjehdusta. Ja oli vähän niin ja näin, että vesi oli silloinkin mielestäni aika viileää. Yllätys olikin aikamoinen, kun märkkäri päällä oli erittäin jees pulahtaa veteen. En muistanut koko kylmyyttä! Märkkäristä tulikin juuri suosikkivarusteeni.
Huskyn takakaaressa paikka wakenarulle. Lähtö on vähän helpompi, kun naru vetää ylemmäs. Tiina on juuri lähdössä matkaan.
Ja tämä kuva kuvastaakin hienosti minun ja Tiinan wakeboard-yrityksiä. Lähtö ei vain onnistunut! Tiinalla meni kuitenkin paremmin kuin minulla, mutta tällä kertaa emme luritelleet laudalla veneen perässä.
Lähtö oli ihan himmeän vaikea! Veneen kiskaistessa liikenteeseen, en vain ehtinyt kääntää lautaa menosuuntaan ja nousta ylös, kun vetokapula jo lähti käsistä. Ei varmaan tarvittaisi kovin montaa treenikertaa, niin pääsisi jo laudalle. Sen verran hilkulla kuitenkin oli tai niin ainakin uskottelimme itsellemme. Analyysini tulos oli, että kun tekniikka ei ole ihan sinne päinkään, niin pitäisi olla sen verran hauista, että naru ei lähtisi heti käsistä, kun kitka käy liian kovaksi. Lensin siis aika monta kertaa naamalleni, mutta huomasin yhden positiivisen puolen lumilautailun harjoitteluun verrattuna. Tässä vesi hidastaa liikettä niin paljon, että lauta ei osu takaraivoon!
ANNEN OIKEA TAIDONNÄYTE
Sälytimme siis mimmitiimin onnistumispaineet Annelle. Ja paineet menivät täysin oikeaan osoitteeseen! Jo ensimmäisillä yrityksillä Anne nousi pintaan ja neljännellä kerralla huikkasin hänelle, että nyt sitten nouset laudalle sieltä ja kierretään saaren ympäri. Ja seuraavaksi Anne nousi laudalle ja kiersimme saaren ympäri! Olipas helppoa! Anne veteli myös pari kertaa peräaallon yli kaatumatta.
Oli aika huikeaa menoa ensikertalaiselta, joka ei edes lumilautaile! Siellä se vain pisteli menemään kuin olisi aina wakeboardannut!
Keskittynyt ilme aaltoa ylittäessä…
Onnistumisen riemua! Hmm. Pitäisiköhän muuten wake-naru uusia!!
JAAKKO LAUDALLA
Jaakko ei lopulta malttanut jäädä kuskin rooliin, vaan päätti lähteä tekemään pari rundia. Minäkin pääsin wake-veneen kuskiksi. Ohjeena oli ajaa about 14-16 solmun vauhtia ja tehdä aika rivakka lähtö. Eli lämä pohjaan, kuten tapana on, mutta saattaa olla, ettei vauhti ihan jäänyt siihen toivottuun! Niinpä onnistuin keilaamaan Jaakon yhden kerran kumoon.
Jaakon kaaduttua ehdimme poseerata Aapolle, vaikka Jaakko huitoikin jo vedessä, että voisi sieltä tulla hakemaankin!
Tokalla kerralla parempi ajo ja Jaakko pääsi treenailemaan. Tähän menn olikin sitten itsellä tajuttomasti harjoiteltavaa!
Hyppäsin kyydistä pois lämmittämään saunaa, kun Aapo veti vielä toisen treenikierroksen auringonlaskuun.
Tästä rundista tulikin pitkä!
Lopulta Jaakko ajoi pihaan kovaa vauhtia ja käänsi viime hetkellä pois. Ihmettelin vähän miten se tolleen ajelee, kun….
…yhtäkkiä veneen ohi lipuu vettä pitkin Aapo kohti laituria ilman vetonarua! Tässä on menossa rantautumisyritys suoraan laituriin. Ja se melkein onnistui!
Aapo joutui kuitenkin uimaan laiturille. Sompa ei paljoa piitannut laituria lähestyvästä sammakkomiehestä, mutta laiturin päähän nostettu wakeboard oli tosi pelottava. Tiukka tuijotus ja varovainen lähestyminen menossa.
Lopuksi laitoimme vielä grillin lämpiämään. Päätimme yhdessä, että tämä vesiurheilu ei jää tähän, vaan seuraavaksi koitamme Laguunia. Waken pitäisi olla paljon helpompaa siellä, sillä naru nostaa vielä paremmin ylöspäin. Katsotaan!
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa