Muutama viikko sitten Jaakko kysyi, että lähdettäisiinkö oopperaan. Hän oli saanut kutsun Itämeriprojektin kautta Ålandsbankenilta. Mielestäni idea oli loistava ja merkkasimme päivän kalenteriin. Keskiviikkona tämä päivä koitti. Vilkaisin ennen töistä lähtöä Jaakon lähettämästä sähköpostista kellonajan, minkä jälkeen syöksyin ostamaan sukkahousut (tärkeitä tilaisuuksia varten ostetaan uudet sukkahousut, herralukijoille tiedoksi) ja kauhealla kiireellä kotiin. Jaakko oli onneksi ulkoiluttanut koirat ja minulla oli aikaa 20 minuuttia selviytyä suihkun kautta juhlakuntoon.
Lähdimme siis hieman vauhdilla kohti Ooppera-taloa. Parkkipaikka ei löytynyt käden käänteessä, mutta pääsimme kuin pääsimmekin ajoissa hakemaan lippumme ja käsiohjelman. Niin kiire ei ole kuitenkaan kellään, ettei ehtisi hakemaan sitä yhtä skumppalasia ennen näytöstä. Tasasimme hetken henkeä ja ehdimme katsoa vähän ympärillemmekin. Puitteet ja ihmiset loivat pakostakin pienen juhlatunnelman ja parkkipaikkaepätoivo alkoi kääntyä hymyksi.
Löysimme paikkamme ensimmäisen parven keskeltä, josta oli loistava näkymä saliin. Istahdimme hieman ennen alkua ja pakkohan tilanne oli ikuistaa yhteiskuvaan! Edellisen kerran olen käynyt oopperassa ehkä mummin kanssa ja asuinko silloin kotikotonani? Jaakko ei ollut käynyt sen useammin. Vois siis sanoa, että kävimme hyvin hyvin harvoin oopperassa. Emmekä käyneet nytkään. Noin minuutti ennen esitystä selvisi, että olemme katsomassa BALETTIA.
”Jee! Terveisiä oopperasta!” Vielä tässä kohtaa olimme suloisen epätietoisia esityksen laadusta ja toivon, että emme ole kovin suureen ääneen kailottaneet asiaa käytävillä.
Kalevalanmaa
Vähänpä osasin ennakoida, että näytöksen aikana pyyhkisin parikin kertaa silmäkulmia, nauraisin ääneen ja että sen lopussa teki mieli nousta seisomaan aplodeja antaessa ja että huusin suosionosoituksia lavalle. Ja niin teki siis moni muukin, tämän kanssa en ollut yksin. Olisin vaatinut encorea, mutta se ei taida kuulua tähän tyylilajiin!
Kalevalanmaa on kuin hyppäys Suomen historiaan ja kulttuuriin. Ensin sukellettiin 10 000 vuotta taaksepäin ensimmäisten suomalaisten aikaan (jos käyt katsomassa, niin ne hirvet, ihan huikeita!) ja sieltä tarina keriytyy kohti nykypäivää. Ensimmäisessä osassa tuli käsiteltyä niin mannerjäätikon sulaminen, suomalaisen identiteetin löytyminen, teollisuuden kehittyminen kuin viimeisenä sodatkin. Väliajalle lähdimme aika vaikuttuneissa tunnelmissa. Toinen osa lähti liikenteeseen jälleenrakentamisen ajasta rintamamiestaloineen ja lavatansseineen, mistä jatkettiin yhä lähemmäs nykypäivää vaikkapa merkkihenkilöiden kohdalla piipahtaen.
Juttelimme esityksestä vielä pitkään illalla. ”Mikä sen taulun nimi oli, mikä siinä esitettiin? …googlinggoogling… Lemminkäisen äiti! Ja se mäkihyppääjä, ihan huikea! Huomasitko mitkä lihakset Ainolla oli, huh mikä haba! Se kännykkäorjakohtaus oli upea! Niin oli, mutta en silti lopeta kännykänkäyttöä, olen orja! Mutta oli se silti aivan huipputoteutus!” Ajatuksia vain tupsahti esiin ja huomasimme kiinnittäneemme myös aivan eri asioihin huomiota. Lava on niin suuri ja sen laitamilla tapahtui myös mielenkiintoisia asioita. Ja miten lava ja tunnelma muuttuivatkaan niin huikeasti eri kohtausten ajaksi. Ja sitten vielä itse tanssi, pehmeää menoa! Esityksen jälkeen tuli luettua käsiohjelmakin alusta loppuun.
Metsäteollisuuden nousua kuvaava balettiesitys oli mielestäni tosi vauhdikas ja menevä. Ja muutenkin ihan hyvä. (Kuva käsiohjelmasta. Esitystä ei saa kuvata ja unhdin muutenkin kuvata yhtään mitään muuta kuin tuon yhteiskuvan…)
Esityksen jälkeen kurvasimme Jaskan grillin kautta kotia kohti. Puhuimme koko automatkan baletista ja kotona lisää. Didn’t see that coming! Ja siis Jaakko puhui myös, en vain minä!
Opimme tästä illasta pari asiaa…
- Jos Jaakko lähettää sähköpostia otsikolla Ooppera, kannattaa silti lukea se kutsu ihan kokonaan.
- Ooppera-talon edustalla ei ole parkkipaikkaa (sekin kyllä olisi lukenut kutsussa).
Paras oppi oli kuitenkin se, että hyppy aivan toisenlaiseen illanviettoon todella kannatti. Tuli ihan uutta ajateltavaa ja voin sanoa, ettei tarvinnut miettiä normiarjessa helposti päässä pyöriviä työasioita! Lämmin suositus Kalevalanmaalle!
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa