Olin pari viikkoa sitten etäpäivällä kotona, aloittelemassa aamun ensimmäistä palaveria, kun koirat aloittivat julmetun haukun. Ne näkevät eteisen lasiovesta suoraan ulos ja partioivat usein siinä katsomassa maailman tapahtumia aamu-ulkoilun jälkeen. Tällainen haukku on kuitenkin harvinaista ja sitä ei saa aikaiseksi satunnainen lokki tai muu tavallinen tapaus. Katsoin pihalle ja näin hämmästyksekseni, että jänis oli menossa kivisiltaa pitkin meidän pikkusaareen.
Käytin tietenkin kaiutinta palaverissa ja kaikki rähinä kuului linjoille. Yritin samaan aikaan vaimentaa koiria ja selittää muille palaverissa olijoille jotenkin hämillisenä jäniksestä, joka menee kivisiltaa pitkin kallioluodolle. Linjoillakin oltiin vähän ihmeissään; ”Missä sä oikein olet?” No, sain koirat teljettyä toiseen huoneeseen ja pääsin jatkamaan palaveria, vaikka mieli teki lähinnä juosta ulos kameran kanssa odottamaan, että jänöjussi tulisi saaresta pois. Yhdistin jäniksen ilman muuta metsään, luulisi, että kivisiltaa pitkin kulkeminen avoimessa maastossa olisi sille vähän kuumottava juttu.
Sen jälkeen olen nähnyt jäniksen vielä kaksi kertaa joko tulevan tai menevän pikkusaareen. Olen tullut siihen lopputulokseen, että se on jäänyt jäiden lähdettyä väärälle puolelle ja yrittää löytää reittiä mantereelle. Tätä ajatusta tukee se, että metsäjäniksen normaali elinalue on noin 100 hehtaaria, kesäisin hieman vähemmän. (Ei, en todellakaan tiennyt tätä, vaan luin netistä.) Tai sitten tämä on jänikselle kauhujen saari. Löysi puolitoista kuukautta sitten metsiköstä kuolleen jäniksen, joka oli aina päivä toisensa jälkeen paremmin syöty. Joku täällä siis vaanii tätä nykyistäkin jänistä ja pienellä saarella on huonosti tilaa väistää.
Pikkusaari on oikeastikin aika pieni. Lokit taisivat tunnistaa jänön harmittomaksi, sillä pikkusaarelta ei kuulunut jänön vierailun aiheuttamaa pillastumista.
Kivisilta on suhteellisen pitkä avoin pätkä jänikselle loikkia.
Mutta ei tässä tietenkään vielä kaikki
Tänä aamuna heitin Jaakon aamulla työmatkalle mantereen puolelle. Minulla on lomapäivä, joten käänsin Busterin kohti saarta ja ajelin hissukseen aamun hiljaisuudessa. Laituria lähestyessä bongasin ne kaksi peruslokkia, jotka istuvat veneen kuomun päällä tarkkailemassa ympäristöä. Mutta hetkinen, siellä on muutakin. Nimittäin jänis.
Jänis istui laiturinnokassa katsellen merelle. Kuono väristen se haisteli ilmaa, eikä lähtenyt yhtään mihinkään, kun lähestyin veneellä. Olin jo varma, että jänis hyppää kyytiin ja pyytää ajamaan rantaan, mutta kun olin puolentoista veneenmitan päässä, lähti se käpälämäkeen.
Minulla on yleensä aina edes kännykkä mukana, mutta ei tietenkään tänään, joten tästäkään jänön liftausyrityksestä ei ole todistusaineistoa. Mutta konstruoin tilanteen. Pipo sai esittää jänistä, sillä se on suurinpiirtein samanvärinen. Kokokin on melkein oikea, tosin jänön korvat ylettyvät korkeammalle ja paino on paljon vähäisempi.
Pipo eläytyy hyvin pupun rooliin. Se istuu täsmälleen samassa paikassa pupun kanssa ja katselee jänön tavoin kaihoisasti merelle.
Seuraavaksi tapaan jäniksen varmaan, kun olen menossa lämmittämään saunaa. Tai sitten se tulee vastaan rannalla ja on vetämässä suppilautaani vesille. Tosin jänikset osaavat lukemani mukaan uida. Katsotaan miten tilanne kehittyy ja vielä minä sen pupun kuvaan!
SEURAA SAARIELÄMÄÄ: